30. kesäkuuta 2015

Voi pyhä Sylvi!

Haluan kertoa teille Sylvistä.  Sylvi on hieman yli vuoden ikäinen. Kissakoira, poikatyttö ja rasavilli. Sylvi on aina siellä missä minäkin ja siksi ajattelin tarvitsevan oman esittelyn, sillä se on ehtinyt luteeksi jo hyvin moneen kuvaan täällä blogissakin.  Se on myös päässyt banneriin mukaan.







Sylvin syntymäaika ei ole tiedossa.  Huhtikuussa 2014 on arvio. Se taisi olla hieman liian pieni vielä meille tullessaan ja sai myös sekarotuisen Lilon hormonit välittömästi sekaisin.  6-vuotiaalla Lilolla tuli ensimmäinen valeraskaus, mutta se piti hyvän huolen pennustaan.






Toinen koiramme, hovawartti Vilma piti pitää ensimmäiset kuukaudet erillään kissanpennusta, sillä näennäisestä rauhallisuudestaan huolimatta se saattoi hyökätä ja yrittää napsahtaa kissaan hampaillaan kiinni.   Talo oli jaettuna kahteen osaan, toinen kissalle ja toinen koiralle. Molemmat tuijottivat toisiaan lasioven läpi, Sylvi keimaillen.
  Sitten eräänä aamuna viedessäni Vilpuria ulos tarhaan, se tarhan ovella istahti pyllylleen eikä suostunut liikahtamaankaan. Tällainen hiljainen vastarinta on jotain niin käsittämätöntä erittäin touhottavalle koiralle, että otin sen tosissani ja vapaapäiväni kunniaksi(?) päätin olevan aika Sylvin ja Vilman selvittävän välinsä.  Joka sitten olikin yhtäkkiä helppoa, muutaman tunnin kyräilyn jälkeen yhteiselo alkoi sopuisasti.





Edelleen kuitenkin Vilpuri saa kuonolleen jos menee liian lähelle ison nenänsä kanssa, mutta Lilo saa kissalta ajoittain korvapesuja.

Lasten suhteen Sylvi on ollut hämmästyttävä. Se on tismalleen siellä missä ne pienimmätkin tenavat, kuitenkaan koskaan ei raavi tai pure lapsia huolimatta miten rajuiksi leikit menevät.  Aikuiset taas saavat täyslaidallisen. Kissa ei luovuta vaan saattaa hyökätä aina uudestaan ja uudestaan kunnes se on pakko viedä muualle rauhoittumaan. Se myös valitsee porukasta aina yhden ihmisen jota kiusata.  Sitten ottaessani Sylviä mukaan töihini, se reagoi asiakkaisiin samoin kuin lapsiin. Ei edes kynnen kärjellä raapaissut, kun taas työkavereitteni kimpussa se saattoi olla välittömästi.  Olisi kiva tietää miten se osasi tehdä eron asiakkaan ja työkaverin välillä? 

Siitä on ihanaa pudotella tavaroita. Pääsiäisenä se meni virpomisvitsoista aivan sekaisin.  Eräältä pieneltä virpojalta koetti vetää vitsaa käsistä kesken lorun. Ja jouluna kuusenkoristeet tuli moneen kertaan ripustettua uudelleen.





Se nuolee valokuvia(!) ja keittiön ikkunan karmeja. Se hinkuaa ulos, mutta haluaa yleensä heti takaisin sisälle roikkuen ovenkahvassa.   Se osaa avata oven hyppäämällä kahvaan, paitsi jos tietää sinun olevan vaikka vessassa. Silloin se ei yritäkään avata ovea, vaan naukuu oven takana tasan niin kauan kunnes ovi avataan sille.  Silloin se nostaa tyytyväisenä hännän pystyyn ja köyristää vähän selkäänsä ennen kuin kävelee varpaisillaan ryhdikkäästi sisään.   Se kiipeää ja hyppii aivan kaikkialle.  Istuskelee väliovien päällä tai verhotangolla.  Sylvi rakastaa pahvilaatikoita joita se silppuaa repimällä siitä palan kerrallaan. Oikeastaan se silppuaa mitä tapahansa.   Kun aamulla laitamme koirille ruokaa, se syö koirien kupeista minkä ehtii ennen kuin koirat saavat annoksensa ja menee vasta sitten omalle kupilleen.







Öisin se tulee nukkumaan jalkojeni päälle tai jos sitä ei nukuta, se kiipeilee sängynpäädyssä (Kuormalavat) ja hakkaa meitä päähän tassullaan sieltä suojista.   Aamulla se saattaa herättää samoin. Illalla se saa hepuleita jolloin seinätkään ei riitä pysäyttämään sen ryntäilyjä. Jos kävelet, se hyökkäilee nilkkoihin.

Se ei kehrää. Joka on minusta outoa, mutta ilmeisesti kaikki kissat eivät vain kehrää?  Jos se on oikein tyytyväinen, se ikään kuin kurnahtaa, kerran. Kuitenkin se on ihan selvästi onnellinen rämäpää joka viihtyy ihmisten seurassa. Kehräämisen sijaan se alkaa pesemään ihmistä.  Se viihtyy sylissä jos kävelet, muussa tapauksessa se raatelee sinut.





Suurin piirtein tällainen on ihana pieni petomme, joka saattaa tehdä minusta vielä vanhana hullun kissanaisen. Se on niin ärsyttävän, raivostuttavan ihana!


Heidinen

28. kesäkuuta 2015

UUSvANHA ALLASTASO KYLPPÄRIIN, osa 2. Projekti laajenee.

Koska uusi allastaso on isompikokoisempi kuin edellinen, tajusin eräänä päivänä että myös pyyhkeille ja muille oheistavaroille on keksittävä uusi säilytysratkaisu.  Vanha hyllykkö ei edes sopisi kooltaan eikä tyyliltään singerin jalkojen viereen.


Keksin käyttää koirien hihnanaulakkona toiminutta vanhaa naulakkoa hyödykseni. Naulakon olen kirpparilta ostanut vitosella. Ja koska se oli ennestään tuunattu, joku lyhentänyt naulakkoa, uskalsin lähteä muokkaamaan siitä sopivaa.  


 Tämä ei vielä ratkaise puhtaiden pyyhkeiden tai meidän "tököttien" säilytysongelmaa, mutta tuohon mahtuu nyt singerin jalat/taso, sekä toinen kirpparilöytöni.  Instrumenttariumin vanha toimiva vaaka (60-luvulta?) , josta maksoin ruhtimaalliset 2e....     Ja kyllä lista puuttuu- niitähän meiltä puuttuu lukemattomista paikoista...

Ideanpoikanen on myös muhimassa niille pyyhkeille.

Vanha käsienpesuallas säästetään. En luovu siitä ikinä!  Hana uusitaan. Tilalle tulee musta unelmani, Ikean Glittran.


Eräässä postauksessa aikaisemmin vihjaisin yhdestä kirppariostoksestani, joka liittyy tähän samaan projektiin ja jota piti vain hieman parannella.  No se on tämä;



Pahoin pelkään (itseäni), että joudun vielä jotenkin naamioimaan pesukoneen, sillä tyyli muuttuu koko kylppärissä. Vanhan altaan lisäksi ainoa mihin en tule missään nimessä kajoamaan, on suihkun punaiset lasikaakelit.

Tämmöinen on ollut aurinkoinen sunnuntaini.  Välillä grillattu ruokaa ja taas jatkettu rauhassa puuhailuja.


Heidinen

En ole koskaan...

Olen törmännyt muutamaan "En ole koskaan"- haastepostaukseen.  En onnistunut löytämään haasteen alkulähteelle, joten jos joku teistä tietää keneltä tämä lähti saapi vinkata. Ja saan lisättyä haastajan tänne.  En voinut vastustaa kiusausta, sillä tämä on helpompaa kuin ne haasteet joissa pitäisi kertoa itsestään.
 Mistä minä tiedän mitä kertoa, kun en aina tiedä itsekään mistä pidän/en pidä tai minkälainen olen? Tiedän kyllä minkälainen ihminen toivoisin olevani, mutta olen myös mestari itsepetoksessa. Sen verran pystyn sanomaan.
Nyt sentään on kysymys täysin faktoista.  Tähän minä pystyn!  Muutama vuosi sitten tämä olisi ollut vielä todella helppoa, ennen kuin aloitin määrätietoisesti ja tietoisesti lyhentämään tätä listaa.  Listalle olisi tullut ainakin lentokoneella lentäminen, kampaajalla ja kasvohoidossa käynti, etelän matka, yöpyminen hotellissa ym. monelle arkipäiväisiä asioita.

1.  Olen omistanut ajokortin 17-vuotta ja auton lähes yhtä kauan. En ole koskaan joutunut poliisin pysäyttämäksi.  Luetaanko tähän samaan kategoriaan se, etten ole koskaan saanut sakkoja? Tai puhaltanut alkometriin?

2. En ole koskaan murtanut luitani. Lapsena olin suorastaan kateellinen kaverille joka "sai" kipsin.  Tämä on hämmästyttävää kun tietää minun pudonneen kalliokiveltä lapsena, olleen useammassa auto kolarissa, lentäneen pyöräntangolta kovassa vauhdissa alamäessä (ilman kypärää), jättäneen raajojani milloin minkäkin väliin yms. tikkejä on ollut jaloissa, käsissä ja naamassa.



3.  En ole koskaan asunut yksin.  Tapasin mieheni 17-vuotiaana ja hän muutti luokseni lapsuudenkotiini.  Sieltä muutimme sitten yhdessä ensimmäiseen omaan kotiin.

4.  En ole koskaan keilannut. Tämä on tärkeää, sillä olen aina halunnut. Olisin varmasti tosi hyvä siinä. ;)

5.  En ole koskaan käynyt hierojalla. Jos selkä tai hartiat on jumissa niin nakitan miehen tai jonkun ystäväni hieromaan. Sellaisen ihmisen jonka tunnen entuudestaan. En pysty kuvittelemaan vieraan ihmisen tekemään edes normaalia hartiahierontaa itselleni.  Vyöhyketerapiassa kävin kerran ja ikään kuin vahingossa naprapaatilla.

6.  En ole koskaan ollut Lapissa. Haluaisin, kovasti.

7.   En ole koskaan seurannut tai edes pitänyt jääkiekosta.  En tiedä syytä. Eikä jaksa kiinnostaa. Formulat voisi muuten mennä tähän samaan, mutta olen jäänyt muutaman kerran itselleni rysän päältä kiinni. Pääosin en tykkää. Jääkiekko taas... samaan avantoon vain kaikki.



8. Edellisestä tulikin mieleeni.  En ole koskaan kertonut perheelleni pudonneeni noin 8-vuotiaana jäiden läpi jokeen.  Menin kokeilemaan kestääkö jää... ei kestänyt.  Jollain ihmeellisellä voimalla onnistuin lopulta pääsemään ylös ja kotiin palatessa muistan pelänneeni miten kovasti tästä minulle suututtaisiin. Joten en kertonut.  (Jos joku perheenjäseneni tätä lukee; anteeksi etten kertonut!)

9.  En ole koskaan katsonut kauhuelokuvia. Pelkät mainokset tai tunnusmusiikit saavat näkemään painajaisia. Manaajan tunnari saa hien pintaan välittömästi. En pysty muistamaan sitä vaikka kuinka yritän, mutta tunnistan sen ensisävelistä.  Kuitenkin pystyn lukemaan kauhukirjallisuutta.






10.  En ole koskaan antanut kenenkään muun kasata huonekaluja.  Se on kuulkaas mun homma ja se on ihanaa. 3D palapeliä kerrakseen. Ikeat on lastenleikkiä kuvallisine ja vaihe vaiheelta etenevie (sana?) ohjeineen. Haastetta on jo niissä JYSKin , MASKUN tms. ohjeissa, joissa on kalusteesta tasan yksi kuva täynnä viivoja, numeroita ja kirjaimia.  Joskus menee hermot niin että vihaksi pistää ja joskus vasaran virkaa on toimittanut kivi ja ruuvimeisselistä on käynyt saksien kärjet, mutta aina on valmista tullut.  Tämä viimoinen olisi ehkä hohdokkaampi jos olisi ollut toisinpäin, että en olisi koskaan huonekalua kasannut, mutta alkoi jo ideat loppumaan ja tottahan tuo on.
  Olen siis ilmeisesti ollut aika tehokas oman listani lyhentämisessä.

Tämmöinen tuli minun listastani ja haastan luonnollisesti kaikki mukaan.  Nyt saatan tarvita yhden aspiriinin.



Heidinen

27. kesäkuuta 2015

Malmgårdin kartanopuodissa

 Lapsenhoitoviikko jo takana ja mies halusi lähteä "ajelulle".  Päädyttiin Loviisassa sijaitsevaan Malmgårdin kartanopuotiin.
Yleensä hieman aristan menemistä tämän kaltaisiin puoteihin ilman isomman ryhmän tarjoamaa suojaa, sillä takaraivossani on piintyneenä muutama kokemus jossa tämmöisissä putiikeissa on painostava, hiljainen ilmapiiri, jossa tuntee olevansa tunkeilija eikä voi poistua ostamatta jotain ikään kuin anteeksipyyntönä törkeästä loukkauksesta.
  Nyt voin ilokseni kertoa, että Malmgårdin kartanon puoti ei ole sellainen paikka!     Pyydän kuitenkin anteeksi kuvieni laadun tasoa. Nopeasti poistuessa räpsäisin muutaman kännykkäkuvan.  Sisällä ei ollut aikaa kuvata, uppouduin niin hyllyjen tarjontaan.  Ja olen edelleen vähän huono kantamaan kameraa mukana.





Kartano sijaitsee kotoamme ehkä noin 15 km:n päässä ja tämä oli ensimmäinen vierailumme puodissa, mutta ei varmastikaan viimeinen.  Seuraavan kerran aijon mennä viimeistään kun heinäkuussa on jälleen mahdollisuus yksityishenkilönä osallistua kartanon linnakierrokselle, sekä yhdistää mukaan myös panimokierroksen. 

Panimo sijaitsee kartanon yli 100-vuotiaassa navetassa ja sen yhdeydessä on 60 paikkainen bubi, jossa ymmärtääksen voi järjestää ryhmille vaikka oluenmaistajaisia.  Malmgårdin kartano on erikoistunut luonnonmukaiseen viljelyyn sekä luomutuotteiden jalostamiseen. Lisätietoja löytyy siis tekstin linkeistä, sekä puodilla että panimolla on omat Facebook sivut.

Puodin tilat olivat hyvin siistit ja valoisat ja valinnanvaraa löytyi.  Myös maistiasia oli yllinkyllin tarjolla, myslikakkua, leipää, lakritsia sekä erikseen oli maistiaiset toiselta pientuottajalta Lapinjärveltä.  Kalevi ja Marina Hoffström ovat paluumuuttajia Amerikoista ja ostaneet vanhan kyläkoulun Lapinjärveltä, jonka keittiössä Kalevi kokkaa sinappia, hyytelöitä, salsakastikkeita ym. Marina on tuotekehittelijä.    Heidän sivuihinsa pääset tutustumaan facebookissa  ja  myöskin omilla kotisivuillaan.

Sen lisäksi että Marina maistatti ja kertoi hyvin kattavasti omista tuotteistaan, jotka ovat muuten vailla ylimääräisiä lisä- ja täyteaineita ja todella herkullisia, hän mainosti myös luomumunia joista sai myös puodista ostaa, sekä niiden tuottajalla on Facebookissa tilausrinki jossa voi munia tilata ja määräajoin ajavat tietyn kierroksen ja ihmiset saavat reitin varrelta noutaa munansa. Nerokasta.
  Myös näitä hyytelöitä saa tilata auton kyytiin. 

Myös munat lähtivät matkaan, mutta ikäväkseni kennossa tuottajan leima oli niin tuhruinen, että kotona en saanut siitä enää selvää jotta olisin metsästänyt sen netistä. Mutta luotan siihen että se selviää tarvittaessa Marinan kautta, joka rohkaisi ottamaan yhteyttä ;)  

Sinapista vielä sen verran, että ne jotka tietävät Porvoosta legendaarisen Fryysarin sinapin, tulevat rakastamaan tätä sinappia. Se on ollut esikuva ja innostaja tälle sinapille.  On todellakin vahvaa ja miehellä tuli Fryysarin sinappi maistaessa mieleen jo ennen kuin yhteydestä meille kerrottiin. Joten hyvin onnistunut tuote.  Pieni maistiaisnokare tuntui minulla nenäonteloissa asti.   Ja tämä sinappi valmistetaan täysin alusta itse. Valmistuksessa käytettävää sinappinsiemenjauhetta he tuovat itse maahan, sillä suomesta ei sopivaa ollut löytynyt.



Tässä meidän saalis ensimmäisestä Kartanopuoti vierailusta.  Olutta, siideriä, kauraleseitä, 3-viljan hiutalesekoitus, emmer-lakua, kananmunia, sweet pepper- hyytelöä sekä vahvaa sinappia.     Hintataso kaupassa oli mielestäni hyvin kohtuullinen ja koska valinnanvaraa ja eri tuotteita on niin paljon ,niin voi olla ihan kannattavaakin jatkossa ajella sinne hakemaan aina viljatuotteet, mausteet ja kananmunat. Jopa välillä niitä olusiakin.

Täysin uutta minulle oli Emmervehnä.  Se on kuulemma muinaista vehnälajiketta joka tekee hiljalleen paluuta.  Nopealla googlauksella löysin Ylen tämän artikkelin emmervehnästä, siinä sattumalta mainitaan myös Malmgårdin kartano, joka emmeriä viljelee hyvällä menestyksellä.

Vannoutuneena Emmerdale-fanina, sarjan nimi sai ihan uuden merkityksen. Muinaisvehnälaakso.  Hih hih.

Loppupäiväksi ohjelmassa onkin leffateatteria ja lekottelua.  Lainalapsen lelut voisi tosin siivota.


Heidinen


23. kesäkuuta 2015

Mistä on tämä viikko tehty?

Lapsista, jäätelöstä, pannukakuista, trampoliineista, hiusväreistä, kaupoista, naurusta, sateesta, auringosta,  Hoplopeista ja päiväunista.
Pieni lainalapsi pitää huolen siitä, että vanha nuortuu ja selkä taas suoristuu.  Niin äkkiä sitä kuitenkin unohtaa kun oma on jo 12-vuotias, miten sitä omaa aikaa ei todellakaan ole. Ja kuitenkin meillä on yhdessä niin hauskaa, että jopa kuvaaminen unohtuu täysin. 
Nyt kun sitä aikaa on hetki, livistin koneelle, mutta vanhana viisaana tiedän, että kun vauva nukkuu, on nukuttava itsekin.  Siis hyvää yötä :)









Heidinen

22. kesäkuuta 2015

Hellemekon batiikkivalkaisu

Siitä on varmana jo 20-vuotta kun olen viimeksi leikkinyt kloriitin kanssa.  Mutta kun sain tämän sinisen mekon käsiini (ystavältäni), ensimmäiseksi ajattelin haluavani tehdä siihen batiikkikukkasia.

Mekko taisi olla entuudestaan värjätty siniseksi, sillä myös laput niskassa olivat sinisiä ja kaikki tikkaukset olivat valkoisia.


 Batiikkivärjäys, tai tässä tapauksessa batiikkivalkaisu on hauskaa ja helppoa.  Kun sen kerran on tehnyt, niin ei sitä enää unohda.  Selvästikään. :)  
Villa(sekoite)langalla pyörittelin solmut/kukkaset eri puolille mekkoa. Vatiin laitoin haaleaa vettä, reilun lorauksen kloriittia ja mekon perään solmuineen.  Sitten annoin olla useamman tunnin. Varmaan 3-4 tuntia.  Huuhtelin ensin hanan alla ja sitten vielä laitoin pesukoneeseen huuhtoutumaan.






Sitten alkoi jännin vaihe. Solmujen availu ja jännittäminen. Minkälaisia kukkasia sitä on muodostunut?  Ja pakko myöntää. Tykkään etuosasta paljon enemmän kuin takaosasta. Vaikka olin tekeväni solmuja tasapuolisesti kaikkialle, niin kuitenkin kävi niin että taakse tuli suurinpiirtein vain kaksi. 






Nyt puuttuu enää ne hellekelit.


Heidinen

21. kesäkuuta 2015

Juhannuskokolla

Tuli kiehtoo ja vetää puoleensa.  Tänä vuonna meidän kylällä järjestettiin kokko, mutta ei muuta oheisohjelmaa. Silti ihmisiä saapui satamäärin katsomaan.  Villi veikkaukseni on, että 100-150 ihmistä kävi katsomassa. Ja kyllähän tätä katselee, eikö?












Meillä sää suosi Juhannusaattona iltana.  Muuten on ollut hyvin sateista, mikä toisaalta ei henkilökohtaisesti ole edes haitannut. Sillä töissähän enimmäkseen tämä keskikesän juhla on mennyt.
Juhannuslounaalle tein ensimmäistä kertaa ikinä ...kevätkääryleitä.  Ja omasta mielestäni olivat onnistuneita.  Täytteeksi tuli palsternakkaa, porkkanaa, sipuleita ja pinaattia.   Ohjetta ei tule nyt ainakaan tällä kertaa, sillä tehdessä vähän epäilin lopputulosta.  Seuraavasta kerrasta saattaa tullakin.  Aterialla oli tarjolla myös kasslerpihvejä, perunasalaattia, vesimelonia ja fetajuustoa sekä kylmäsavustettua merilohta.  Kylmästi valitsin vain herkkuja pöytään ja koetin pysyä kohtuudessa.




Pian alkavat omat lomanikin.  Ensin pidän ensi viikolla pienen loman hoitaen pientä sukulaislastani.  Suunnitelmissa on siis paljon kaikkea pientä kivaa.  Omat projektit saavat hetken taas odotella.

Heidinen

18. kesäkuuta 2015

UUSvANHA ALLASTASO KYLPPÄRIIN, osa 1.

Vielä yksi ennen Juhannuksen laskeutumista;

Piiitkä haave on toteutumassa. Omin käsin.   Olen halunnut kylppäriin allastason poljettavan ompelukoneen jaloista.  Itseasiassa vaikeinta oli löytää poljettavan ompelukoneen valurautaiset jalat.   Kyllähän niitä oli tarjolla, mutta ongelmia oli kaksi.
1.) Hinta.  Ihmiset eivät yleensä ole valmiita luopumaan niistä kohtuullisella hinnalla.
2.) Kaunis kone. Lähes kaikissa oli edelleen kone kiinni.  Yleensä nekin ovat niin kauniita, etten voinutu kuvitellakaan erottavani konetta jaloistaan. 

Lähes kahden vuoden odottelun ja etsimisen jälkeen viime syksynä naapurikunnasta löytyi täydelliset Singerin jalat ilman konetta ja hintakin enemmän kuin kohtuullinen.

 



Kone odotteli liiterissä kevättä ja toukokuun 22.pv viimein näkivät taas päivänvalon.  Kuten näkyy, pöytätaso on hyvin kärsinyt.   Mutta vetolaatikot olivat kunnossa.  Ne vielä irtosivat kauniisti ruuvimeisselillä.   Myös pöytätaso itsessää lähti jaloista irti ilman väkivaltaa, nätisti ruuvamalla.




Siinä ne odottelevat putsausta ja kunnon kerrosta vasaralakkaa ja sipausta kultamaalia.
Sitten tutkailin hieman miehen puuvarastoja ja pistin hänet pätkäisemään minulle karkeasti moottorisahalla kolme sopivaa pätkää puulautaa.   Ja loput handlasin ihan itse.






Pientä sovittelua ja sitten jatketaan tason työstämistä.  





Tässäpä lopullinen pinta.  Lukuunottamatta viimeistä vahausta.

Ulkona oli kamala tuuli. Joten päätin kantaa ompelukoneen jalat (vai jalan?) sisälle putsattavaksi ja hieman ajattelin maalaavani sen mukavasti sisätiloissa... Paitsi että, vasaralakka on sen verran tujua kamaa, että ei kannata.  Siitä saisi vähintään päänsäryn.





 
Pintaruostetta, pintaruostetta :)
 
 



ARG!  Sainpa juuri nysvättyä (!!!) maalit runkoon, niin alkoi sataa.  Voi nyyh!  



Homma etenee.






Seuraavaksi palailen asiaan taas sisätiloissa ja kerron miten käy kun tähän pöytään pitäisi sovitella ja kiinnittää hana, allas sekä hajulukko/viemäri.   Tarvikkeet on tänä päivänä hankittu ja nyt odotellaan vain asentajaa paikalle.   Olipa ihana käydä ostoksilla, kun näin aaton aattona ei kovin montaa ihmistä kiinnostanut enää rautakaupat.


Heidinen