30. syyskuuta 2015

Taas makkarissa myllätään.

 Heinäkuussa viimeksi yritin luoda omaa makkaria viihtyisämmäksi, mutta pidemmän päälle se oli yhä liian levoton. Huone jäi silloin tällaiseksi;





 Heinäkuun postaus on täällä.   Sieltä löytyy siis lisää kuvia.
Tyttären huoneen tapetointi osoittautui niin helpoksi ja mukavaksi, että aloin etsiä tapettia myös omaan makkariin, päätyseinään.  

Ostin ensin mustaa, kultaisin kuvioin.  Kotona ne näyttikin sitten hieman yliampuvilta matalaan pieneen makuukammioon.  Onneksi maksoin niistä erittäin vähän...   Sitten lopulta parin päivän päästä löysin K-raudasta sen Oikean!

Laitoin vielä tilaukseen uudet verhot Jotexilta vaatesäilytyksen eteen. Luonnonvalkoiset Grace-sivuverhot maksoivat 10,90e paketti.  Verhojen tultua väri osoittautui hieman keltaiseen/kultaiseen ja pinta aavistuksen kiiltävä. Aivan loistavaa!  

Ja mikä parasta.  Hyväntekeväisyys kirpparilta löytyi nurkasta purettuna jotain jota en varsinaisesti etsinyt, mutta jonka tiesin sillä sekunnilla lähtevän mukaani.  Nimittäin SE sänky. 95e jouduin maksamaan, mutta mielestäni  oli rahan arvoinen.

Lopputulema on jotain tälläista:

 



 En ymmärtänyt tilata ikkunaan uusia verhoja, sillä vasta ripustaessa niitä takaisin huomasin puhtaanvalkoisen olen liian kylmä väri tapettia vasten. Onneksi laatikosta löytyi kultaista organzakangasta verhojen päälle pehmentämään tunnelmaa. Saavat kelvata siihen asti, että raaskin taas ostaa verhoja.

 
hups. Sukkalaatikko jäi vähän auki...


Mummun itsetekemä kansallispuvun hattu pääsi pois vintiltä.  Vielä kun saisin koko puvun jotenkin kauniisti esille. <3  Esillä myös työkaverin ja rakkaan ystävän lahjaksi virkkaamat pikkukorit.





Tuunaamani kampauspöytä (vanha kirjoituspöytä) ei tunnu sopivan enää joukkoon.  Etsinnässä onkin siis vanha retro kampauspöytä. Mielellään ruskea tai vanhan valkoinen.




Jakkara on myös kirppariostos. Kenkä- ja Ikean laatikoissa on helppo säilyttää pikkutavaraa. Suurin noita tosin syö parittomat sukat.  Siitä sitten aika-ajoin kaadetaan kaikki ulos ja katsotaan löytyykö pareja.


Verhojen takana on vaatesäilytys. Se on osoittautunut ehdottomasti parhaimmaksi ja käytännöllisimmäksi ratkaisuksi kuin ovelliset vaatekaapit.  Vintin ovi jää sermin taakse piiloon.




 Ja korisärjestelmähän se siellä.  Enempää ei kehtaa verhon takaa näyttää.


 Oliko onnistunut muutos?  Ainakin toistaiseksi olen itse jälleen tyytyväinen.

Heidinen











29. syyskuuta 2015

Ketolättysiä Mmmmm...

Munapaasto oli todella onnistunut aloitus karppaamisen uudelleen aloitukseen. Olen pysynyt hyvin ruodussa ja ketoosissa.   Olen joutunut olemaan vähän iisimmin, ison aivotärähdyksen johdosta. Siksi on ollut aikaa suunnitella taas syömisiä paremmin ja laajentaa reseptikantaa.

Nämä ketolättyset ovat tosi helppoja ja nopeita. Maistuvat niin suolaisina kuin makeina versioina ja maistuivat myös muulle perheelle.



 
 
KETOLÄTTYSET
 
2 munaa
100g Mascarpone juustoa (Koskenlaskija, Philadelphia ym.)
suola
2 rkl voisulaa (kookosöljyä, oliiviöljyä)
1/2 rkl psyllium
 
Maun mukaan makeutusta, kanelia, kardemummaa, vaniljauute tms.
 
Surauta kaikki ainekset sauvasekoittimella tai tehosekoittimella sekaisin, anna turvota pari minuuttia ja paista pikkulettuina keskilämmöllä runsaassa voissa.
 
 
 
Päälle sitten sitä mistä tykkää ja minkä oma ruokavalio kestää. Voisulaa, kermavaahtoa, hilloa, sosetta, juustoa, kalaa yms.
 
 
Heidinen
 
p.s Ihan lähipäivinä (toivottavasti) laittelen makkarin muutoksesta kuvia tulemaan. Kunhan aivot lakkaavat hölskymästä ;)
 
 
 

 
 
 
 


22. syyskuuta 2015

Miten menee?

Kun täyttää 30-vuotta, alkaa saamaan postia terveyskeskukselta. Viiden vuoden välein  napsahtaa oma vuoro.  Varoitus!  Sisältää henkilökohtaisen vuodatuksen ;)




Ensimmäisellä kerralla se säväytti. Eikä tuntunut siinä  30-v kriisissä yhtään helpottavalta; "Nysse akka alkaa jo hajoomaan".  Toisella kerralla lähinnä nostelin hartioita, että "ainiin, tämmöinenkin juttu."

Vakavasti ajatellen tämähän on aivan loistava asia. Varsinkin minulle, sillä en todellakaan pysy ajan tahdissa niin, että muistaisin säännöllisesti varata aikaa yhtään mihinkään.  Hammaslääkärissä käyntiinkin tuli 6-vuoden tauko, kun oma lääkärini lopetti työt.  Ei tullut enää ilmoituksia valmiiksi varatusta ajasta. (Tässä onneksi olin onnekas.  Ei hammaskiveä vakavampaa.)    Noin 8kk kutsun saamisesta muistin tällä kertaa varata ajan seulontaan.

Kutsun mukana tuli iso nippu täytettäviä kyselylomakkeita, koskien mm. alkoholin käyttöä, ruokavaliota, tupakointia, masennusta.  
Sellainen verkko heitetään tässä vaiheessa naisen ylle, että uskoisi jokaisen ongelman jäävän nyt haaviin ja avun alle.  

Lopputulos oli minusta pettymys.  Yhteiskunta on luonut tällaisen mahdollisuuden löytää ja tunnistaa sekä hoitaa vakavia ongelmia työikäisissa naisissa, niin se menee hukkaan. Ainakin minun mielestäni .  Irtosolunäytteen tulokset saa toki perästä päin kotiinsa asti.

En tarkoita tällä nyt sitä, että minulla olisi ongelma. Vaan havaintoani, jonka tein terveydenhoitajan juttusilla koska olin jättänyt vastaamatta moneen kysymykseen esim. masennuskyselyssä.  Suitsait hän pläräsi paperit, laski pisteet yhteen ja sivuutti jokaisen tyhjän kohdan.  = "joo, ei näissä oo mitään".  Ei ole mitään, vaikka ei ollut rastia kertomassa olenko ajatellut kuolemaa, tunnenko itseni huonoksi tai elämän arvottomaksi. Pisti paperit sivuun, ja sain seuraavat monisteet rintojen säännöllisestä tutkimisesta sekä lantionpohjan lihasten vahvistamisesta.     Työnsin ne kassiin hymyillen ja löysin ne tänä aamuna, kaksi viikkoa myöhemmin.



Ennen solunäytteen ottoa, kerroin lopettaneeni juuri siihen aamuun 3 päivän antibioottikuurin virtsaputken tulehdus epäilyn takia. Ja kerroin pieniä tulehdustuntemuksia vielä olevan ja olevani vähän huolissani sillä edelliset ja ainoat 2 tulehdusta olivat välittömästi hyökänneet munuaisiini asti.

Terveydenhoitaja (joka oikeasti oli kyllä erittäin mukava ja lämmin ihminen, ehkä vain hieman arka hymynsä takana?) mietti hetken, varmisti että olinhan naimissa ja perään meinasi, että tehdäänpä samalla klamydiatesti.     No nyt! - ajattelin, nyt päästään keskusteluun parisuhteen tilasta, uskollisuudesta, ehkä jopa tiedustellaan kauniisti lipsahtaako se nyrkki välillä rouvaa kohti tms.  Onhan meillä tilastot perheväkivallasta melkoisen rumalla mallilla.   Ei, ei edes kysymystä voisiko tartunta olla mielestäni mahdollinen. Lupasi kyllä soittaa jos tulos on positiivinen.

...Keskeltä kumpujen
Mullasta maan
Isät ylpeinä katsovat poikiaan
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe...

-Eppu Normaali


Itsekseni sitten kotimatkalla mietin ja mietin. Voisiko olla?  No, kun kotona sitten tiedustelin asiaa mieheltäni, hän meinasi tukehtua kieleensä  Se vastaus riitti minulle.

Voi että miten monta naista saataisiin avun piiriin kun se ammattilainen pöydän toisella puolella uskaltaisi kysyä suoraan. Vaikka kahteen kertaan.  Kun tilanne olisi niin täydellinen, nainen on jo hieman asennoitunut siihen että joutuu puhumaan itsestään ja elämästään. Kuka sitä kysyisi jollei terkkari naisten terveystarkastuksessa?  Jolla on heti siinä kaikki mahdollisuudet ohjata nainen eteenpäin. Tai vain kuunnella.
 Uskon olevan enemmän niitä naisia, jotka kestävän kaiken hiljaa hammasta purren kuin että saavat pyytää apua.  Koska suomalainen nainen edelleenkin enimmäkseen kestää kaiken. Kestää niin kauan kunnes katkeaa.    Ja kun hän katkeaa, tuhot ovat korvaamattomia.

Muutama vuosi sitten elämäni ollessa kriisissä ja kappaleina, olisin istunut samalla tavalla terveydenhoitajan pöydän takana, enkä olisi sanonut mitään.  Olisin vain hymyillyt siihen asti että en olisi pystynyt enää yhtään kysymystä kestämään. 
Tiedän, ei voi auttaa, jos ei pyydä apua.  Mutta joskus, ja aika useinkin sitä pitää tarjota ennen kuin siihen uskalletaan tarttua. 

En havittele tällä avautumisellani mitään. Tai ehkä vähän.  Jos tämän lukee joku, joku nainen tai mies, jolla on mahdollisuus kysyä. Uskaltaisi.  Minäkin harjoittelen sitä.   Ja odottelen sitä irtosolunäytteen vastausta. Keikauttaako se venettäni?

Onko kaikki kunnossa? Oletko onnellinen? Miten jaksat? Mikä auttaa jaksamaan? Miltä tuntuu?  Onnellisuuskysymys on jostain syystä vaikein...

Olenko ihan hakoteillä? 


Heidinen



19. syyskuuta 2015

Vanish Gold -buzzadorin testi




Pääsin mukaan Buzzadorin Vanish Gold - kampanjaan.  Vielä samana päivänä sain tiedon kun tein itse pyykinpesuainetta.  Ja muutaman viikon sisällä paketti tuli.



Kavereille jaettavia näytepussejakin tuli runsaasti.   Se on aina positiivista.    Lisäksi mukana oli tehtävä, joka toimii samalla kilpailuna. Piti tehdä tahratesti ja sitä varten tuli jopa valkoinen kangaspala.  Palataan siihen pian.  Sain itselleni koko purkin Vanish Goldi Oxi Actionia ja olen joka koneelliseen sitä lisännyt. Lupaa poistaa tahrat 30 sekunnissa, tiedä häntä. Mutta kyllä se pyykin vähintäänkin kirkastaa. Bakteereitakin lupaa tappaa.  Ohjeita, vinkkejä ja kokonainen tarhanpoisto- opas löytyy muuten täältä.

Vain yksi ihminen kohteliaasti kieltäytyi ottamasta vastaan näytepussia. Ei auttanut vaikka kerroin sisällön olevan hajusteetonta, Joutsenmerkitty sekä Allergia- ja astmaliiton suosittelema. (Jokin tuotteessa kyllä haisee, mutta ei kovin pahalle ;) )   Nyt vain toivon, että kaverin muistaisivat myös käydä vastaamissa siihen kyselyyn.   Eräässä toisessa kampanjassa näytteitä oli jaettavaksi todella paljon.  Kaikista ihmisistä ehkä 2 kävi kyselyyn vastaamassa. Se oli hieman kurjaa.

SITTEN SIIHEN TAHRATESTIIN;


Mukana tulleeseen kangaspalaan hieroin mm. huulipunaa, ripsiväriä, puolukkasosetta, majoneesia, voita, punaviiniä, öljyä, ketsuppia.     Lisäsin testiin vielä mukaan harsokankaan jota käytin puolukkamehun siivilöintiin sekä valkoisen kasvopyyhkeen jossa oli meikkitahroja.

Tässä tulos. Likakuva on kyllä otettu keinovalossa ja päivänvalossa taas puhdaskuva, mutta tulokset ovat selkeät.  Kaikki muu lähti, paitsi puolukka jätti muistoja molempiin kankaisiin.  Kasvopyyhkeestä lähti päiviä vanhat meikkitahrat, mutta näytekankaaseen jäi aavistus ripsiväriä.

Muussakin pyykinpesussa pyykki oli kirkkaampaa. Joten olen tyytyväinen. Täytyy ensi kerralla kaupassa katsoa mitä purkillinen maksaa. Sitä tietoa ei tullut paketissa.  Ostan jatkossakin, jos hinta on kohdallaan. Muussa tapauksessa saavat pitää "tunkkinsa" ja jatkan ruokasoodan käyttöä. Vaikkakin voin kyllä suositella!

Heidinen


p.s
Buzzadorina oleminen ja "buzzaaminen" on oikeastaan melkoisen mukavaa. Jos pääsen mukaan kampanjaan, saan paketin jossa on kyseistä tuotetta, itselleni ja usein myös jaettavaksi muille. Käytän ja tutkin sitä, sekä Buzzadorin sivujen kautta teen väliaikaraportteja ja viimeiseksi loppuraportin. Sosiaalisessa mediassa voi jakaa kuvia hashtageilla.  Kuten tässä kampajassa käytössä ovat #vanish #vanishgoldbuzzaus #buzzador
Melko usein kuvia jakamalla ottaa osaa kilpailuun, muuten tästä mainostamisesta ei makseta mitenkään. Enkä rahan takia olekkaan mukana. Vaan pääsen kokeilemaan uusia juttuja ja saan sanoa niistä rehellisen mielipiteeni.   Jos tuote on hyvä, ei minua haittaa olla ollenkaan ilmainen mainoskanava. Jos tuote on paska, tuleepahan sekin sanottua.
    Jos kavereille on jaettavia näytteitä, niin heille voi antaa mukaan kortin jossa on osoite kyselyyn. Näin hekin saavat sanoa siitä mielipiteensä, sekä buzzaaja saa lisää pisteitä sen mukaan mitä useampi kaveri käy vastaamassa.

Leivätön Voileipäkakku *SLURPS*

Tämä on ehkä yksi maailman parhaita syötäviä ikinä. Siitä pitäisi kaikkien sääntöjen mukaan riittää noin kymmenelle ihmiselle.... No, ei riitä. On se niin hyvää. Mikä on parasta voilepäkakussa?  Täyte. Ja tässähän sitä riittää.





Alkuperäinen ohje löytyy täältä , karppaus.infon keskustelusta lähes 10-vuoden takaa. Tai ainakin vuodesta 2007. *heh*    Saattaa tämä olla toki levinnyt jo muuallekkin, lisätty ehkä ainakin karppaussivuston reseptipankkiin, mutta minulla on kotona vain  yksi versio;


Olen säästellyt itselläni tätä ohjetta ruutupaperilla, kuten kaikki parhaimmat ohjeeni.  En kirjoita uudestaan tänne nyt ohjetta, sillä en ole muutellut sitä alkuperäisesta ohjeesta.  Ainoastaan lihaversiossa laitan vähän reilummin kinkkua ja ranskankermaa 300g. Niin, enkä vuorannut kinkulla vuokaa.




Kakkujen koristelu ei ole ominta alaani. Aina menee överiksi tai muuten vaan kököksi.

Mutta ei se mitään. "SYÖMÄÄN!"


Heidinen

18. syyskuuta 2015

Vielä pöydäksi?


Meillä on enimmäkseen aivan ilmiöimäisen mahtavia naapureita. Kuten aikaisemmin kerroin, tämmöinen tuli kotiinkuljetuksella pihaan.   Ajattelin ensin siitä keittiöön pöydäksi, mutta lähempi tutkailu osoitti yhden jalan niin mädäksi, että pöytää oli pakko madaltaa.

Ja pöydän alle kurkatessa piti miettiä pari kertaa...


 Tästäkin selvittiin lopulta kunnon kuurauksella.  Hinkatessa pöytää päätin jättää maalaamiset sikseen kokonaan ja lopulta rapsuttelin kaiken irtoavan puukolla irti.   Myös tupajumin reikiä löytyi pöydän alta, mutta ne osoittautuivat hyvin vanhoiksi ja tyhjiksi. Joten edes se ei pysäyttänyt. 



ja TaDaa!!!!








 
 
Tämän yhden kerran päätin myös sijoittaa kuluista riippumatta yhteen asiaan. Tilasin mittojen mukaan pöydän päälle 6mm paksuisen lasilevyn  Porvoon lasista . Kun torstaiaamuna lasin tilasin, tänään perjantaiaamuna sain tekstaria, että sopii noutaa.  Nopeaa, ystävällistä ja helppoa.    Niin ja se hinta. 65e.  Paljon. Kuitenkin mitä enemmän katselen, sitä enemmän tykkään.
 
Kannatti.
 
 
Tämä pöytä tuli jäädäkseen.
 
 
 
Heidinen
 
 

17. syyskuuta 2015

Romurautaa ja Kanervaa

Ensi alkuun haluan sanoa, että vihaan sanoja; maalaisromanttinen, rappioromanttinen, romuromanttinen...  Mutta pidän tyylistä, jota kuvataan juuri näillä sanoilla.  Siinä tulee välillä vain pieni ongelma (itselleni), sillä muutamankin kerran olen palstoilla törmännyt myytävänä olevaan tuotteeseen johon olen ensin ihastunut. Sitten luen esittelytekstistä juuri nuo sanat ja kaupat jäävät tekemättä.  Tämmöinen mölli minä olen, en voi sille mitään.



Sain tässä muutama viikko sitten kotiinkuljetuksella itselleni polkupyörän.  Kauneimman mitä olen koskaan omistanut ja ihan ilmaiseksi.   Pyörässä on vain se vika, ettei se ole eikä siitä tule koskaan ajokuntoista.  

Mutta haluan silti esitellä sitä muille, joten raahasin, tai siis nätisti talutin sen pihatien varteen roskakatokseen nojalleen ja vähän koristelin. 



Jos minulla olisi omenapuu ja omenoita, laittaisin tarakalle puulaatikon ja kyltin; saa ottaa. :)





Kaikki kierrätettyä paitsi tietenkin Kanervat, joihin törmäsin aamulla Tokmannin puutarhapuolella.
Nyt on taas vähän parempi mieli.  Kun työasiat suorastaan kaatuvat niskaan ja vainoavat kotonakin, pitäisi vaan joka kerta ottaa itseään niskasta kiinni ja painua ulos pihaa kuopsuttamaan.

Heidinen


14. syyskuuta 2015

Ulkonäöllinen muutos

Rauhoitin blogin värimaailmaa, lautaseinät alkoi jo ahdistaa.  Muutoin kaikki pysyy ennallaan.

Syksyn myötä kun nuo värit ulkonakin muuttuvat, niin miksei täälläkin.    Päivän piristykseksi laitan vielä tyttäreni muutaman syksyisen otoksen, luvalla tietenkin.   




 
p.s  Muistittehan että touhujani voi seurata myös blogipolussa ja sivupalkista löytyy muutama muukin seuraamiseen soveltuva sivusto.
 
 
 
Heidinen

Teiniytyvä tytön huone

Lopulta tuli se aika, jota pelkäsin.  Vaaleanpunaiset seinät saivat lähteä...  Osa seinistä tapetoitiin, osa maalattiin. Maalia meni neljä kerrosta ennen kuin pinkki(ja liila) suostui luovuttamaan. Itsestä tuntui erikoiselta, kuin olisi toisen lapsuutta maalannut pois.
  Ovi maalattiin.  Kalusteet tyttäreni halusi säilyttää entisillä paikoillaan, mutta kesän aikana hän on käynyt tavaroitaan läpi, karsinut ja uusinut. Kasvanut.  Yhdessä olemme miettineet tulevia värejä, ainoastaan mustat seinät kielsin äidin diktatuurina.

Molemmat ihastuimme tapettilöytöön. Kaksi rullaa poistokorista riitti loistavasti meidän tarpeisiimme.  Harmi, että kuvassa ei pääse loistamaan. Valkoisilla kohokirjaimilla olevat kaupungit lähes häviävät.  Hopeiset ja harmaat kaupungit tuntuvat tulevan irti tapetista, harmaa on myös kohokuvioitua.




Tyttäreni valtakunnassa vielä kesän 2015 alussa näyttää melko.... no, lapsekkaalta? Näytän teille ensin- kuvat ja lopuksi koko muutoksen.

Ensimmäisessä kuvassa on nähtävissä valkoinen nurkka, koska siitä purimme jo keväällä kiinteän vaatekaapin.  Tytär sai oman pienen vaatehuoneen vinttikomeroon, joka eristettiin lämpimäksi.



Ruusukkeiden ja verhon takana oleva ovi johtaisi meidän makkariin, mutta on poissa käytöstä.




 
 
Lopputulos olkaa hyvä;
 
 
 


Seinillä on tyttären itse ottamiaan valokuvia.


Vieraspatja/rahi  tarvitsee uuden hupun, sillä punainen on huoneessa väistyvä väri;)  Puinen arkistokaappi kätkee sisäänsä kirjat. Se on löytö huutonetistä, kuten myös pukeutumispöytä.  Nojatuoli on tilattu ON24 - verkkokaupasta muutama vuosi takaperin.

 
 


Muutamaa lautapeliä lukuunottamatta leluja ei enää ole.  Pehmoleista on jäljellä enää vain se rakkain ja heppahöperö voi olla hukkumatta hevostavaraan.   Lopputulokseen ovat sekä mamma, että juniori tyytyväisiä.  Toteutuskin oli itseasiassa hyvin helppoa, kun tämän talon huonekorkeus ei edes tikkaita vaadi.


Heidinen




8. syyskuuta 2015

Väliaika; "kahvia ja pullaa"

Kotona mennään jälleen "kaikki kesken" vaihetta.  Munapaasto kaatui seitsemäntenä päivänä, mutta siitä on jatkettu iloisesti karpaten, vähähiilihydraattisesti.  Vähän ne munat ällöttää edelleen, mutta kyllä niitä edelleen syö.  Mies lopetti paaston kolmannen päivän jälkeen, mutta onpa pysytellyt hänkin samalla ruokavaliolla ja ainakin turvotus on lähtenyt hältäkin.
 

Tekstiä ei nyt tahdo oikein syntyä.  Haluaisin esitellä jotakin valmista, enkä vain suunnitelmia.  En siis ole kyllästynyt tai unohtanut. Toivon, että pian pääsen taas vauhtiin, kunhan saisin lopultakin valmista jostakin.

Sain naapurilta muuten aarteita.  Yhden olen saanutkin jos työstettyä käyttöön asti, mutta sekään ei ole vielä ihan 100% valmis, joten varsinainen esittely siltäkin taholta saa vielä odottaa.
Nämä tulivat kotiinkuljetuksella pihaan asti.




Lisäksi saapui puinen pöytäryhmä pihalle sekä vanha mummofillari.  Mummofillarista taidan tehdä tylsästi kukkatelineen pihan portille :)  Eli tekemistä riittää, sillä myös ruokapöydän lisätuolit ovat maalamatta edelleen.

Lauantai meni kokonaan Linnanmäellä Helsingissä. Mennessä ukkosti ja vettä satoi noin kolmeen asti.  Sitten loppuillan paistoi aurinko. Ei tarvinnut paljoakaan jonotella laitteisiin.  Vaikka enpä itse laitteissa käynytkään. Ystäväni kanssa kuljeskeltiin ja kahviteltiin koko päivä. Säännöllisin väliajoin treffailtiin lapsia ja lähetettiin aina uudestaan keskenään kieppumaan koneisiin. 




Tänä viikonloppuna aloitimme myös tyttären kauan odotetun pintaremontin. Olemme hyvästelleet vaaleanpunaista lapsuutta hänen huoneessaan.  Samalla opettelin tapetoimaan.  Tervetuloa odotettu ihanan kamala nuoruus.



Heidinen