28. helmikuuta 2016

Daim-kakku

Kävin jälleen kurkkimassa Baking of... -blogissa vinkkejä tyttären uusinta synttärikahveille. Löysinkin jotain herkullista, nimittäin vaniljainen toffeekakku. Se maistuu vaniljajäätelölle ja kinuskikastikkeelle. Lisäilin enemmän Daim-suklaata ja nimesin sen Daim-kakuksi.
Mutta kunnia sille jolle se kuuluu! Noudatin täytteessä Marian ohjetta.  Daim-rakeita emme tosin kaupasta löytäneet laisinkaan, joten murskasin sitä itse.




Täyte: 5 liivatetta
250 g mascarpone-juustoa
200 g vanilja-tuorejuustoa
4 dl kermaa
1 tl vaniljasokeria
1 dl tomusokeria
1 pussi Daim-rakeita / tai 100g murskattua Daim-suklaata
kinuskikastiketta

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Aseta kakkupohja leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Leivinpaperista voit leikata vielä suikaleet reunoille. Se helpottaa kakun irroittamista vuuasta.
 Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita keskenään juustot ja sokerit. Purista lionneista liivatteista ylimääräinen vesi pois ja sulata kiehuvaan veteen. Sekoita liivateseos juusto-sokeriseokseen.

 Lisää joukkoon kevyesti käännellen vaahdotettu kerma ja Daim-rakeet. Kaada seoksesta puolet pohjan päälle ja sen jälkeen  kinuskikastiketta kierteinä. Lisää loput täytteestä ja laita hyytymään jääkaappiin noin 2-3 tunniksi tai mieluiten yön yli.

Koristelu:
Mansikkaa, suklaata, kinuskikastiketta, marenkia tms. Mielikuvitus rajana.


Maitosuklaalevystä leikkasin veitsellä suklaalastua. Viipaloin Lidlin monsterimansikkaa, sillä muuta ei ollut tarjolla. Ja alimmaisena on kinuskikastiketta.
Pieniä Daim-paloja kulkee kakun reunoilla.





Nyt odotellaan vain vieraita.

Kuukausi vaihtuu pian. Niinköhän herkuttelu loppuu? ...pitänee käydä vaa´alla.


Heidinen

27. helmikuuta 2016

Virkattu avainnauha

Työssäni tarvitsen avaimia jatkuvasti. Jokainen ovi ja jokainen kaappi on lukossa. Kaupoissa myytävät avainnauhat ovat nättejä kuin karkit, mutta en ole löytänyt yhtään riittävän pitkää.



Kun asiakkaiden kanssa ollaan tekemisissä, ei ole kiva että avaimet kaulassa heiluvat ja osuvat ehkä asiakkaaseen.  Kuitenkin niiden on oltava kokoajan saatavilla.  Myös turvallisuus on huomioitava, avainnauha on vaarallinen kapine, jopa sellaiset joissa on ns. turvalukko.  Mikä todennäköisyys on sillä, että lukko jää kaulan puolelle jos joku tarttuu nauhaan?

Muutama vuosi sitten virkkasin itselleni avainnauhan joka on niin pitkä, että avaimet pystyy kantamaan mukanaan kuin olkalaukkua.  Kukaan ei pysty kuristamaan tarttuessaan avaimiin tai ottamaan avaimia haltuunsa. Asiakastilanteissa helisevä nippu on helppo vetää selän taakse.  Avaimellä ylettyy joka lukkoon ilman, että sitä tarvitsee riisua.  Nauhan pystyy myös pujottamaan vaikka farkkujen vyölenkkiin, avain taskuun ja edelleen ylettyy lukkoihin ja avain kulkee varmasti mukana.



Tänään virkkasin samalla mallilla avainnauhan äidilleni.  Mikäli malli miellyttää, niin ohjetta saa vapaasti käyttää.  Se mistä olen mallin itse keksinyt on unohtunut vuosien saatossa.  Tänään käytin ohutta puuvillaista virkkauslankaa ja koukku nro1.

(kuvaohjeessa on muutama  ylimääräinen silmukka/virhe, anteeksi)

1. Aloita neljällä ketjusilmukalla. Tee ensimmäiseen ketjusilmukkaan kolme pylvästä. Virkkaa neljä ketjusilmukkaa ja vielä neljä pylvästä samaan ensimmäiseen ketjusilmukkaan. Virkkaa lopuksi kolme ketjusilmukkaa.

2. Käännä työ ja virkkaa neljä pylvästä seuraaviin ketjusilmukoihin. Tee neljä ketjusilmukkaa ja vielä neljä pylvästä samaan ketjusilmukkaketjuun. Virkkaa kolme ketjusilmukkaa.

3. Käännä työ ja jatka samoin niin kauan kunnes avainnauhan pituus miellyttää.  Pujota nauhaan klipsi ja virkkaa ympyrä kiinni.  Itse vielä muutamalla pistolla ompelin klipsin pysymään paikallaan.

Tämä on nopeasti tehty. Itse sain valmista parissa tunnissa, mutta ehdin siinä samassa ajassa myös värjäämään hiukset, lukemaan Aku Ankan ja tekstailemaan kaverille ;)

Mikähän tuon "klipsin"/lukon oikea nimi on?


Heidinen

24. helmikuuta 2016

Pois punaisesta! Vol 2.

Lomainspistä pukkaa, ihanaa!
Tässä tarvittiin valkoista seinämaalia, harmaata kalustemaalia sekä jokunen tunti aikaa. Nyt tuntuu siltä että eteis"aulaan" olisi tullut pari neliötä lisää tilaa.

Ainakin 10-vuotta se on näyttänyt tältä. Hyvin punaiselta. 




Tässä uusi eteisaulani/läpikulkutila. TaDaa!


Ylempi kuva on otettu päiväsaikaan, kun päivänvaloa tulee kolmesta suunnasta ja alempi illan pimettyä, täysin keinovalossa.
Sen verran kriittinen on oltava, että nyt osuu silmään vielä paremmin lattialista, tai siis puuttuva lattialista.  Jos nyt alkaisi nalkuttamaan muistuttaisi miehelle säännöllisesti niiden poissaolosta, niin ehkä kesäksi alkaisi listoja ilmestymään... Toivossa on hyvä elää.



Hankin harmaan maalin alun perin olohuoneen punaiselle pikkukaapille, mutta nyt hieman arveluttaa. Tämä sävy taittaa niin paljon siniseen, etten ole ihan varma haluanko sitä olohuoneeseen kuitenkaan. No, se jää vielä harkintaan.

Oven taakse kätkeytyy vanha suihkukomero. Totta! Edelliset omistaja rakensivat suihkun komeroon, me purimme sen takaisin komeroksi. Ja toisen oven taakse kätkeytyy wc, joka myöskin on edellisten omistajien askartelema. Wc-istuin siellä sijoittuu ylös menevien portaiden alle niin syvälle, että siellä ei mies seisten pissi. Pidempi ihminen sai peruuttaa jo ovelta selin sisälle, sillä jo ovien korkeus on noin 175cm.
 Pikku-wc:tä emme ole purkaneet, se on edelleen ihan toimiva laitos. Parilta hätätilanteelta on pelastunut, ja pelastaa varmasti jatkossakin.  Mutta toimii lähinnä siivous ja "rojut äkkiä piiloon"-paikkana.   

Heidinen

23. helmikuuta 2016

Senkille ilmettä

Pikainen ilmeen kohennus einiinkauniille senkille ruokahuoneessa.
Ajatuksena on ollut valkovahata koko senkki uudestaan, mutta D-c-fix osoittautui hyväksi ja nopeaksi pikaratkaisuksi.  Aika näyttää sopiiko se pitkäaikaiskäyttöön.  Ainakin näin tuoreeltaan se ainakin haisee melko väkevästi muovilta.




Pinta näyttää yllättävän aidolle marmorille.  
Sitten vielä ennen-kuvat, jopa sieltä liinan alta josta selviää miksi liina alunperinkin on jouduttu laittamaan.



Vilmaa kiinnostaa keittiön tuoksut.

Oli ensimmäinen kerta kun kokeilen Dc-fixiä. Suhteellisen helppoahan sen käyttö tuntuu olevan. Tosin tarrapinta ei kovin hyvin pysy vahatussa puupinnassa. Tuoksu/haju siinä oli melko voimakas, eli kovin kemikaaliherkille en suosittele.   Hinta oli noin 8e, en muista tarkemmin ja 2m rullasta jäi pieni soiro jäljelle. Maalaus/vahaus olisi tullut maksamaan suunnilleen saman verran.

Heidinen







22. helmikuuta 2016

Ikean Klaffi kliffaa

Heipat hiihtolomalta!
Keittiökaaos jonka aiheutti hajonnut jääkaappi ajoi meidät tänään Ikeaan. Koska mullistuksen jälkeen rakas Amigo pöytäni oli vain yksinkertaisesti liian suuri uuteen järjestykseen.

Koitin kyllä vältellä Ikeaa etsimällä kuumeisesti sopivan pientä pöytää käytettynä.  Kolusin nettikaupat moneen kertaan. Niissä haluamani pöytien hinnat nousivat jo törkeyksiin. Joten aina palasin tuijottelemaan Ingatorppia ja tänään teimme kunnon Ikea päiväretken perheen kesken. Kyllä, lihapullineen ja heräteostoksineen. Yläkerta nuohottiin, alakerta nuohottiin, kannettiin keltaista kassia.  Vaihdettiin se kärryyn ja lopuksi otettiin vielä huonekalukärry varastoalueella avuksi.  Kun kerran lähdettiin, niin pitihän sitä tuoda muillekkin huonekaluja ja liinavaatteita,  Ja nähtiin jopa tuttuja.  Ja tiedättekö?  Kun hyvin pohjustaa, niin mieskin voi innostua Ikeassa ;)






Kattolamppu vielä väärässä kohdassa ja matto rutussa. Niin normaalia. Kunhan ilmat lämpenee niin voin lempata ruskean maton taas aittaan.  Mutta pöytä oli nappiostos.  Nyt mahtuu kulkemaan pöydän ympärillä ja silmäkin tykkää.




Ja silloin kuin kolmen kokoinen perheemme syö yhdessä keittiössä lisätilaa saa helposti nostamalla yksi pöytäsiiveke ylös.  Tarvittaessa vieraskin mahtunee mukaan.

Vanhaan verrattuna keittiö on ainakin vähemmän keltainen. Ja raikkaampi. Kuva on ajalta ennen keittiökaaosta ja koska mattoja ei ole, niin ilmeisesti kesä aikaa.  Hei hei Amigo.  Minulle tulee ikävä. Olit kuitenkin rakkain pöytäni!  Lupaan etsiä hyvän kodin.




Heidinen


17. helmikuuta 2016

Ystäväkirjahaaste

Sain pitkästä aikaa uuden haasteen.  Mimalta Vileksenhovi-blogista tupsahti ystävänkirjahaaste  ystävänpäivänä. Kiitoksia!
Ja kannattaa oikeasti käydä kurkkaamassa. Kuinka moni ihminen pääsee asumaan ja kunnostamaan vanhaa poliisiasemaa?






Haasteen säännöt menee näin:
1. Voit kopioida nämä säännöt postaukseen.
2. Kerro keneltä haasteen sait, ja mainitse Huvikumpuillaan-blogi haasteen alulle laittajana.
3. Vastaa Ystävä-kirjan kysymyksiin.
4. Kuva valinta täysin vapaa.
5. Haasta mukaan sinulle mieluisia blogeja.

  Koetin miettiä vastauksia etukäteen, mutta jumitin jatkuvasti kohtaan 13. Koska en voi olla nauramatta ajatukselle, enkä tahdo keksiä mitään mielenkiintoisempaa kuin mitä Vileksenhovin Mima vastasi.  Joten katsotaan mitä tästä tulee, aloitellaan.

1. Nimeni... Heidi(nen)

2. Asun... wanhassa ok-talossa maalla.

3. Perheeseeni kuuluu.. aviomies, tytär, 2 koiraa ja kissa.

4. Seuraavassa elämässäni olen... pääosin onnellinen ja rakkaiden ympyröimä, toivottavasti. Edellisessä elämässä taisin olla sikarikas tuhlari, joka toi tähän elämään mukanaan vain liian kalliin maun. Sillä kun löydän jotain mistä todella pidän, hintalappu usein miten pudottaa takaisin maanpinnalle.

5. En osaa.. käsitellä numeroita. Voin selvittää solmuja, selviän kirjallisista, visuaalisista ja loogiikkaa vaativista tehtävistä mutta kun pitää laskea, liike aivoissa pysähtyy.

6. Kerään... pölyä nurkkiin. Tyhmä vastaus, mutta juuri vuoden vaihteessa päätin lopettaa vuosikausia kestäneen muumimukien keräilyn tykkänään.

7. Haluaisin matkustaa... pitkin poikin maailmaa junalla, lentokoneella ja laivalla.

8. Jos saisin kymmenen miljoona.. toteuttaisin edellisen.  Ja tytär saisi lopultakin oman hevosen.

9. Lempituoksuni.. Pidän kevyistä, juuri ja juuri aistittavista tuoksuista. Mitään yhtä lempituoksua ei ole.
 
10. Elokuva jonka katsoin viimeksi... Kuninkaan mies: maailman laidalla. Patrick O´Brianin kirjaan perustuva,1800-luvun meriseikkailu. Tuli tv:stä kun valvoin sairaan lapsen unta viime viikolla.

11. Jos olisin säätila olisin... lämmin, puolipilvinen ja hyvin tyyni ilma.

12. Paras tv-ohjelma juuri nyt... Emmerdale. Kiistatta.

13. Jos saisin päivän olla mies/nainen... hankkisin kutsun johonkin saunailtaan, koska haluaisin tietää mistä miehet oikeasti puhuvat kun naiset eivät ole paikalla.

14. Inhokkiruoka...  kerran Venäjällä tarjotut 5-vuotta vanhat kananmunat. Jotka olivat mustia, haisevia ja ilmeisen arvokkaita. Saatoin loukata isäntäväkeä, mutta en vain kyennyt edes teeskentelemään.

15. Hävettää tunnustaa, mutta... pelkään useimpien ihmisten kyydissä kuollakseni.



Haastan mukaan kaksi blogia;

Polkua pitkin eteenpäin

Viranomaisen valvoma





Mukavaa loppuviikkoa. Meillä jatketaan edelleen saman sairastuvan ylläpitoa. Nyt on tosi sitkeä pöpö kyseessä.

Heidinen





14. helmikuuta 2016

Hyvää Ystävänpäivää

Perheelle aamiaista ystävänpäivän tyyliin.

Tarvitset sydänmuotin, 10 paahtoleipää, juustoa, kinkkusuikaleita, kananmunaa, mausteita oman maun mukaan ja oliiviöljyä.
Paina viiteen paahtoleipään sydänmuotilla reikä keskelle.

 
  Säästä pikkusydämet.
 

    
 Lado toiset viisi paahtoleipää uunipellille. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja juustoviipaleet. Paina sydänmuotilla näihinkin reiät ja nosta pikkusydämet pellille. Nosta pikkusydämien päälle toiset pikkusydämet, siten että väliin jää juustoa.
 
 
 
Nosta ensimmäiset 5 paahtoleipää pellillä olevien päälle. Laita sydänreikiin kinkkusuikaleita ja mausteita oman mielesi mukaan. Riko vielä jokaiseen reikään 1 kananmuna. Paista 200 asteisessa uunissa sen aikaa, että eivät ihan pääse palamaan. (Toisin sanoen unohdin katsoa kellosta paistoajan)  

 
Pikkusydämet valmistuvat hieman aikaisemmin.  Jos onnistuit saamaan kananmunan keltuaisen ehjänä leivän sisään, siitä tulee kypsänä kauniimpi, kuten kuvasta näkyy.

 
 Hyvää ruokahalua! On helppo syödä sormin ja 1 leipä riittää mainiosti täyttämään vatsan.
 
Sylvi-kissä vielä näyttää mallia, miten tämä päivä vietetään.
 
 
 
Heidinen

13. helmikuuta 2016

Suklaaöverit Kinder-kakulla *Omnomnom*

Hyvää Syntymäpäivää rakas lapseni.  Mummia ja enoa ei pidätellyt mikään saapumasta kakulle. Sankari ei jaksanut kahvipöytään saakka, mutta tarjoilu pelasi sohvalle.

Ohje löytyi blogista Baking of ja Marian mahtava tapa överikoristella kakkunsa sai minutkin innostumaan. Käykääpä katsomassa.   Ohjetta oli helppo seurata ja muutin ainostaan vispikerman kuohukermaan sekä maustamattoman tuorejuuston mascarponeen.   HERKULLISTA!



 






 Tämä kuva päätti alkaa huolella kiukuttelemaan, eikä suostu suurenemaan. Pahoittelut siitä.

 


Kakun leikkaaminen on hieman haasteellista, mutta kyllä se onnistuu. Lisää mukavasti jännitystä kahvipöydässä kun kukin vuorollaan taiteilee palansa lautaselle. Leveällä kakkulapiolla ei ole mitään virkaa tämän kakun kanssa.




Lopun päivää tarjoilu onkin kutakuinkin tässä.  Loput leivonnaiset tehdään sitten synttäreiden uusintayritykselle.
 
 
Heidinen



p.s Jos suklaan sijasta lakritsi maistuu paremmin, niin kurkkaa viime vuoden lakritsipommia, johon ohjeet löydät Kinuskikissalta.  Omassani ja kinuskikissan kakuissa eroa on vain koristelussa.
















12. helmikuuta 2016

Päivä valkeni toisenlaisena

Olin viime yön yövuorossa. Edellisenä päivänä en nukkunut lainkaan ennen töitä, sillä tyttärellä nousi lämpö ja särki päätä.  Tänä aamuna hän soittaa minulle seitsemältä, kuume on noussut 39,3 asteeseen.  Selvä peli, viikonlopun bileet on peruttu.  Meillä juhlitaan 13-v synttäreitä sairasvuoteelta käsin.
Kun tulin kotiin tyttö peruutti kaverijuhlat, minä sukukahvit ja käytiin terkkarissa sairaanhoitajan juttusilla.  Alun perin piti ottaa tulehdusarvot, mutta kotimatkalla tajusin niiden jääneen ottamatta.  Täällä blogin puolella tämä kaikki tarkoittaa, että lupailemiani herkkujuttuja ei tulekkaan ihan siinä määrin kuin ajattelin.


Posti toi synttärikortin mummilta. Olen istunut nojatuolissa sohvalla makaavan lapseni lähellä tarkkailemassa hengitystä ja ihoa.  Miksi?  Koska hänellä on taipumusta reagoida virustauteihin rajulla nokkosrokolla ja viimekerralla turposi huuli. Sekin yövuoron aikana.  Silloinkin lähdin hehkeänä aamulla terkkariin sairaan kanssa ja palasimme EpiPenin (adrenaliinikynän) kanssa.
 
Vieraat jää tulematta, mutta syntymäpäiväkakku on saatava. Vaikkei sitä kukaan söisikään.   Ja onhan kaikki tarvikkeet jo hankittu, joten:
 
 
 
 
Keittiö sekasin. Tältä meillä näyttää kun minä leivon ;)  Lopputuloksen paljastan huomenna jos mitään muuta ylläriä ei ilmaannu.
 
Rauhaisaa viikonloppua!
 
 
Heidinen
 
 
 
 
 

11. helmikuuta 2016

Tosi helpot myslipalat

Taas keittiössä.  Helmikuusta taitaa tulla herkkukuu, sillä vielä on lisää tulossa samasta aiheesta.



Löysin niin helpon yksinkertaisen helpon myslipala ohjeen, että haluan jakaa sen teille. Ihan parasta tässä on se, että aineksia ei tarvinnut lähteä etsimään mistään putiikeista tai tilailla netistä. Ja ohjeessa on paljon potentiaalia omaan muokkaamiseen.

Alkuperäinen ohje löytyi Yhteishyvän ruokaliitteestä vuodelta 2010. Kursivoitu teksti on omaa kommentointiani.


MYSLIPALAT
 
6 dl  marjamysliä (oikeastaan kaikki mysli käy)
4 rkl  hunajaa (käytin juoksevaa)
4rkl  ruokokidesokeria (myös valkoista voi kokeilla)
4 rkl  rypsiöljyä (käytin oliiviöljyä)
 
Kaada marjamyslit leivinpaperoituun 20x30 cm:n kokoiseen uunivuokaan. Tai piirasvuokaan.  Käytin itse mysliä jossa oli kuivattua banaania, rusinoita ja pähkinöitä.
 
 
Kuumenna kattilassa hunaja, sokeri ja öljy niin, että sokeri sulaa täysin. Levyä ei kannata pitää kokoajan täysillä, liemi alkaa kuohumaan.  Öljy ei kovin hyvin sekoitu hunajaan ja sokeriin, joten se kannattaa huomioida kun liemi kaadetaan myslin sekaan.
 
Valuta liemi tasaisesti myslien päälle. Sekoita ainekset ja painele seos tasaiseksi ja tiiviiksi.  Aluksi tuntuu että liemi ei riitä kaikkeen myslimäärään, mutta sekoita kärsivällisesti. Kyllä se riittää. Huolimatta siitä mitä materiaalia välineesi ovat niin seos tahtoo tarttua lusikkaan, lastaan ym. Kun ainekset ovat hieman jäähtyneet niin paras tapa on painella kädellä tiiviiksi ja tasaiseksi.
 
 
 
 

Paista 175 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia, kunnes se saa hieman väriä. Tai kiertoilmauunissa 150 asteessa noin 20 minuuttia.

Anna levyn jäähtyä ja kovettua seuraavaan päivään. Kun levy on jäähtynyt, mutta vielä lämmin kädelle, painele vielä kerran tiiviimmäksi.




Seuraavana päivänä leikkaa annospaloiksi. Pakkaa voipaperiin. Säilytä viileässä. Jos tiivistit vielä kerran paistamisen jälkeen levyä, niin leikkaaminen annospaloiksi on helpompaa. Levy ei murene ja hajoile yhtä helposti.


Nämä odottavat nyt jääkaapissa viikonlopun juhlia. Ajattelin alkaa tekemään näitä myös arkeen välipaloiksi vaihdellen hieman mysliä tai tehden itse sekoituksia siemenistä, marjoista ym. mitä kaapista milloinkin löytyy. Helppo tyttärenkin ottaa mukaan evääksi harrastuksiinsa. Ja hei, nämä ovat myös näppärä lahja.

Olen aikanaan säästellyt paljonkin noita Yhteishyvan ruokaliitteitä, mutten enää viime vuosina. Nyt kun niitä selailin, niin huomasin että ne ovat ennen olleet selkeästi ohjeiltaan "kotikutoisempia" ja yksinkertaisempia kuin nykyään. Sellaisia joita tulee paljon helpommin tehtyä kotona arjessa.

Mummullani oli tapana leikata lehdistä ja säästää/keräillä reseptejä. Samoin minulla vielä 10-vuotta sitten. Tuli myös kirjoiteltua itse ohjevihkoja parhaista ohjeista tai jopa teemoittain.  Nyt on netti ja tapa on jäänyt mikä on sääli, sillä on ollut aika iloinen matka käysä omaa reseptikaappia läpi. Puolet meni poistoon, mutta toisaalta löysin tosi monta unohtunutta mahti ohjetta uudestaan.

Heidinen


8. helmikuuta 2016

Pois punaisesta

Olen katsellut kotiani sillä silmällä. 
Huomasin punaisen ottaneen ylivallan. Se ei ole enää iloinen tehoste. Se tunkeutuu verkkokalvoille joka suunnasta. Sopivissa määrin punainen on iloinen, energisoiva väri.  Mutta kun sitä alkaa olemaan liikaa, siitä tulee melko aggressiivinen.  Koska maalia ei ole heti saatavilla, eikä maalausurakka nyt muutamaa päivää ennen esikoisen synttäreitä olisi muutenkaan kovin fiksua, päätin aloittaa helpoimmasta päästä.



Nämä taulut ovat olleet harvinaisen pitkäikäisiä meillä. Ne on suurin osa tehty itse. Tulostettu netistä.  Täältä voit lukea niiden synnystä.  Pidän niistä edelleen kovasti, varsinkin jatkuvasti vinksalleen liukuvasta Chaplinista.   Mutta punaisen on aika poistua ja taulut saivat hieman hillitymmän ilmeen sanomalehdestä leikkaamalla taustat punaisen tilalle.




Vai mitä mieltä olette?  

Olohuoneesta punaista löytyy edelleen muilta seiniltä, matosta, tv-taso on punainen ja tämä vanha pikkukaappi.   Heti kun mahdollista se saa uuden pinnan. Mutta palataan siihen sitten myöhemmin.



Heidinen



4. helmikuuta 2016

Money, money, money... :)

Hyvää iltaa,
 
Aika joka ei mene töissä, kuluu edelleen siivotessa ja raivatessa kotia. Siivous on oikeastaan väärä sana, vielä ollaan raivaus vaiheessa. Vaatteet ovat menneet Uffiin, helppous syistä, mutta käyttökelpoista tavaraa kauppaan paikallisessa fb ryhmässä.   Kun kotona näiden turhien tavaroiden keskellä alkaa tuntumaan ylitsepääsemättömältä, niin ei tarvitse kuin kurkata myyntipurkkiin.


Olen kotoa löytänyt kolikoita kuljeksimasta, uutta, vanhaa ja ulkomaan matkoilta unohtunutta. Löysinpä jopa Afrikasta asti kulkeutuneen setelin ja siellä en taatusti ole edes käynyt...?

Itselle turhan tavaran myymisellä olen muutaman viikon aikana tienannut lähes 200e.  Lisäksi vielä on tavaraa ylinkyllin myynnissä. Varauksia ja raivaamattomia kohteita. Eli tavara liikkuu vielä hyvän aikaa.    Olen tehnyt myös vaihtokauppaa; kaakao- ja kahvipaketteja sekä eräs ystävä maksoi ostoksensa maksamalla ruokaostokseni kaupassa.
Ensimmäinen pikkupurkki piti vaihtaa jo isompaan :)

Sen lisäksi  että karsin/myyn tavaraa koetan kuluttaa entistä tietoisemmin. Ostaa vain tarpeeseen. Toistaiseksi olen pärjännyt aika hyvin. Kun hetkellinen mieliteko herää kaupassa, ajattelen vain purkkiani ja heräteostos jää tekemättä.

Jos nyt pesukone jaksaa lingota, tiskikone pitää vedet sisällään ja jääkaappi ruoat kylmänä, eikä mikään muukaan hajoa niin kaikki menee nappiin.

Heidinen