30. elokuuta 2015

MUNAPAASTO

Mistähän johtuu, että ennen tätä iltaa ei tullut mieleenkään tehdä postausta tästä?



  Kokeilumielellä lähdin kokeilemaan ja niin helppoa, että kuudes päivä on jäämässä juuri taakse.  Siis kuusi päivää elämäni on ollut yhtä munaa ja voita. Munavoita.
  Vaa´alla en ole käynyt, mittaillut olen vyötäröltä kolmannesta tai toisesta päivästä eteenpäin. Ja tänä aamuna mittanauhan lukema vyötäröltä oli -3cm.

Munapaastoa kutsutaan myös jumin tappajaksi ja sen on kehittänyt alunperin Jimmy Moore, joka noudatti tätä ruokavaliota jopa 30 päivää ja laihtui yli 12 kiloa! (kuulemma) Suurin osa ihmisistä kuitenkin käyttää munapaastoa nopeana starttina eli käytännössä 3-5 päivän "kuurina", jolloin tulokset ovat parin, kolmen kilon luokkaa. Siitä on hyvä jatkaa karppaamista, vhh:ta, pätkäpaastoa tai mitä nyt ikinä tahtoo.  Pointtina ehkäpä se, että kroppa menee ketoosiin 2-3 päivässä ja rasva alkaa palamaan.

Alkuperäiset, sekä muokatut ohjeet ovat tässä alla. Löysin ne tuolta blogimaailmasta, Puolet pienemmäksi.

1. Kananmunia syödään ensisijaisesti proteiinin ja rasvan lähteenä.
2. Yksi ruokalusikallinen voita (15 g) jokaista syötyä munaa kohden.
3. Ensimmäinen muna pitää syödä viimeistään 30 minuutin päästä heräämisestä.
4. Muna-aterioita tulisi paras syödä aina 3 tunnin välein, eikä ruokaväli saa olla pidempi kuin 5 tuntia.
5. Tätä ruokavaliota tulee noudattaa ja syödä vaikka ei olisi nälkäinen. Tässä tapauksessa voi syödä vain yhden munan.

6. Juustoa saa syödä unssin (eli 28 grammaa) per syöty muna.
7. Vähintään 6 munaa tulee syödä päivittäin.
8. Munien tulisi olla mieluiten paikallisia luomumunia. (Tämä on Jimmyn oma näkemys)
9. Viimeinen muna-ateria tulee nauttia viimeistään 3 tuntia ennen nukkumaan menemistä.
10. Light limsoja saa juoda maks. 3 tölkkiä, mutta tavoite on 1 tölkki tai vähemmän


Siinä siis Jimmyn itselleen tekemät säännöt. Ohjeet ovat muokkaantuneet monien käsissä ja tällaiset tuntuvat olevan yleisimmät ohjeet, joita englanninkielisiltä sivustoilta löytyy:

1. Kananmunia syödään ensisijaisesti proteiinin ja rasvan lähteenä.
2. Jokaista syötyä munaa kohden syödään yksi ruokalusikallinen (15 g) rasvaa. Rasva voi olla muutakin kuin voita, mutta tässä lista mahdollisista rasvoista parhausjärjestyksessä: Voi, kookosöljy, kasviöljy, sokeriton majoneesi (hiilihydraatit alle 2 / 100g). Munat, rasvan ja juustot voi nauttia missä muodossa vain.
3. Ensimmäinen ateria tulee nauttia 30 minuutin sisällä heräämisestä, mutta se voi olla myös ns. bulletproof coffee tai rasvakahvi (eli kahvi, jossa on mukana joko voita tai kookosöljyä tai kumpaakin).
4. Ruokailuväli tulisi olla 3-5 tuntia.
5. Syö silloin kuin olet nälkäinen, älä yritä kitkuttaa väkisin 3 tuntia. Mikäli et ole nälkäinen, tulisi kuitenkin syödä päivässä vähintään 6 munaa vaikka vain yksi muna kerrallaan.
6. Juustoja saa syödä unssin (eli 28 grammaa) per syöty muna, kuitenkin maksimissaan 170 g / päivä. Suositeltavia ovat kovat juustot, mutta voi käyttää myös muita juustoja, joissa hiilihydraattimäärä on alle 3g / 100g.
7. Munia tulee syödä päivässä 6-10 kpl.
8. Käytä mahdollisuuksien mukaan luomutuotteita, niin munissa, voissa, öljyissä kuin juustoissakin.
9. Viimeinen ateria tulee syödä viimeistään 3 tuntia ennen nukkumaan menemistä.
10. Keinotekoisesti makeutettuja limsoja ja muita tuotteita kannattaa välttää. Samoin kaikki muut "nollahiilari" tuotteet (kuten liha) ovat kiellettyjen listalla, mutta muuten voi ruoissa käyttää esim. leivinjauhetta, mausteita, jne. Sallituista ruoka-aineista voi tehdä myös erilaisia ruokia, eli ei ole pakko syödä pelkkiä keitettyjä munia ja voita purkista.
11. Juo PALJON! Suositeltavaa on juoda 2-3 litraa vettä ja varsinkin jos juot kahvia, niin jokaista kahvikuppia kohden tulisi juoda saman verran vielä lisäksi vettä. Ja kun juo paljon, niin tietenkin kannattaa huolehtia vielä suolojen saannistakin eli suolaa voi ja kannattaa käyttää ruoissa.
12. Muista multivitamiinivalmisteet, D-vitamiini, kalaöljykapselit ja etenkin magnesium koko paaston ajan.

Itse olen noudattanut pienin, itselle sopivin muutoksin paastoa ja silti toimii.  Paljon vinkkejä ja ohjeita (mitä nyt näillä raaka-aineilla pystyy) olen saanut myös vertaisryhmästä Facebookissa.  Nyt miehenikin vielä innostui, niin pieni kilpailuvietti estää lopettamasta ihan vielä.  Haluan katsoa miten pitkälle pääsen.

Suolan saantiin on saanut kiinnittää todella huomiota, sen vaje alkaa pian tuntua pienenä päänsärkyjä ja lihaskipuina.  Olen sekoittanut sitten suolaa veteen ja humauttanut kitusiin.  Puolessa tunnissa olo on entisellään.



Aamun aloitan kahvilla, johon sekoitan noin ruokalusikallisen verran kookosöljyä.  Syödä ei heti pysty, ei niin nopeasti kun ohjeissa sanotaan, mutta eipä ole käytännössä haitannut.  Sitten olen syönyt munia, kokkelina ja keitettynä. Voilla, öljyllä, majoneesilla, suolalla ja persiljalla maustettuna. Ja olen syönyt kun nälättää, kelloa en ole tuijotellut. Kun muna on tökkinut, juusto on auttanut eteenpäin.

Munat ovat helppo eväs töihin ja halpa ruokavalio :D

Paasto tai dieetti on helppo lopettaa, senkuin lipsahtaa kiusaukseen. 
Mutta parastahan ilmanmuuta olisi siirtyä pikkuhiljaa ja lisätä ruoka-aineita maltillisesti.
Sen verran jonkinlaista masokistin virkaa minussa on, että haluaisin ihan tahallisesti repsahtaa.  Sipsipussi? Hampurilaisateria? pitsa?   Ja sitten palaisi joko hetkeksi paastolle tai kuten aikaisemmin olin, vähähiilariselle ruokavaliolle.    En tiedä vielä miten tässä käy, koetan muistaa kertoa ;)

Mutta voin suositella starttina laihikselle tai siirtymäriittinä karppaukseen. Ainoa miinuspuoli on ketoosin alku.  Henki haisee kuolemalle, hiki vielä pahemmalle, mutta kun sen päivän kestää niin hajut helpottavat.  Päänsärky lakkaa ja energiatasot nousevat vauhdilla. Mielihalut hävivät, nälkä häviää. 

Huomenna alkaa siis päivä nro. 7 ja mies lähti omasta aloitteestaan mukaan. Eipä olla tehtyyn pitkään aikaan mitään yhdessä.  Sitä hiekan levitystä pihan ajotielle ei lasketa!  Tytär kyllä huolestui, että eikö saa enää tavallista ruokaa lainkaan kotona.  Kyllä saa, kokkailu onnistuu niin töissä kuin kotonakin ilman ylimääräisiä mielitekoja.

Ja ihan vakavasti ajatellen, en minä tähän enää kovin montaa päivää pysty.


Heidinen


p.s Tämä on myös iloinen siitä, että sai monen monta vanhaa huonekalua odottelemaan jatkotoimenpiteitä ja paikkoja kotoa ja siitä, että viikonloppu on vihdoin ohi. Kaksi perättäistä 14t työpäivää oli vähän liikaa. Mutta munilla siitäkin selvittiin ;)

25. elokuuta 2015

DIY Pyykinpesuneste

Muistin että ajat sitten piti jo kokeilla tehdä itse pyykinpesuainetta, mutta ohje sekä ajatus olivat hautautuneet muiden juttujen alle. (lue; laiskuuden)
Hienointahan olisi nyt paasata markettien pesuaineiden haitoista, mutta se on todellisuudessa vasta toinen syy. Oikeasti minulta loppui pyykinpesuaine.      Olen kyllä vuosikausia käyttänyt pesupähkinöitä ja erikoispesuaineita, kun tyttären iho kapinoi Markettiaineita vastaan hänen ollessaan pieni.    Mutta kun hän kasvaessaan alkoi sietämään nestemäistä pyykinpesuainetta, niin ensin ostin sitä kokeilumielessä, sitten hätävaraksi ja lopulta vain sitä... 

  Löysin pienen käsinkirjoitetun ohjeeni ja tuumasta toimeen.  Saippuaa raastamaan!





Osimoilleen näin. =)  Ihanaa, vähän tahmaantuvaa.  Loppujen lopuksi pehmeää raastettavaa. Tuoksuvaa ja suorastaan terapeuttista.  (Huom. tekijä kärsii pienestä univajeesta)


Jaan toki koko ohjeen kanssanne. Olen joskus löytänyt tämän ohjeen netistä ja lähdetietoa en silloin ole kirjannut ylös.  Koko saippuaresepti oli kirjoitettu pienelle postikortinkokoiselle paperille lyhennellen lauseita ja jopa sanoja.   

TARVITSET:
n.75g Saippuaa. Marseille/oliivi- tms. luonnollinen saippua.
1,5 l vettä
1 lasillinen/kupillinen ruokasooodaa
(n. 20 tippaa eteeristä öljyä)
 
Raastinraudan
riittävän suuren pullon pesunesteelle
vaa´an
voi- tai leivinpaperia
kupin/lasin
 
 
 
 
 


Itselläni oli Marseille saippuaa 400g, joten siitä riittää useampaankin satsiin jos pesuneste osoittautuu hyväksi.  Ja tyhjäksi jäänyt pesunestepullo sattui olemaan erittäin sopivan kokoinen.  Revin vanhat etiketit pois.





Ensin raasta ja punnitse saippua ja lisää se pulloon.
Kaada ruokasooda perässä pulloon.
Kiehauta vesi ja lisää perässä sekin. Nyt huomioi, että pullo muuttuu kuumaksi. Älä polta itseäsi!  Sekoittele hiljaksiin vaikka puisella grillivarrastikulla, että raaste liukenee veteen. 
Kun seos on jäähtynyt, voit lisätä eteeriset tipat.
 
Noin viikon päästä pesunesteen koostumus muuttuu, luki muistiinpanoissani.  Mutta sen ei pitäisi vaikuttaa pesutuloksiin.  Pesunestettä annostellaan samalla tavalla kuin muitakin nestemäisiä pyykinesuaineita.
 
 
 


Jotta muukin perhe tietää mitä pullossa on, piirtelin häthätää pienet vinkin pullon kylkeen.  Tadaa!  Valmis!    Aikaa meni alle 30 min. Nyt vain sormet ristiin, että tämä toimii.  Palaan siihen asiaan myöhemmin.


MUOKS. 26.8.2015
Jätin pullon jäähtymään ja lähdin iltavuorooon.  Palattuani kotiin yöllä, muu perhe on nukkumassa ja löydän kylpyhuoneesta kuivaustelineellisen pyykkiä kuivumasta.  Ja on kuulkaan puhdasta niin silmävaraisesti katseltuna kuin käsituntumallakin.  En havaitse pyykissä saippuan tai minkään muunkaan tuoksua.  Niissä saattaisi olla eteerisen öljyn tuoksu jos olisin ehtinyt lisäämään sen aineeseen ;)

Aamulla säikähdin kun pesuaine pullossa näytti tapahtuneen kummia.  Jo mielestäni liuennut saippua oli erottautunut vedestä ja aine oli kokkareista.   Kova googlaaminen aamukahvin kanssa alkoi välittömästi ja ratkaisuja rupesi löytymään.   Pulloa pitää muistaa ravistella silloin tällöin että saippua liukenee lopulta kokonaan.   Joissain ohjeissa lisättiin myös tekovaiheessa merisuolaa, joka omasta ohjeestani puuttui.  Ruokasooda näyttää olevan korvattavissa halvemmalla kidesoodalla, mutta kidesooda on oman kokemukseni mukaan niin tujua tavaraa, että en ehkä pyykkiaineeseen sitä halua. (Pesen sillä yleensä ensin maalattavat huonekalut...)
 Onnistuin myös selvittämään miten pyykinpesuaineen koostumus muuttuu, kuten ylempäna kerroin.  Se hyytelöityy ja tavallaan pitäisi siis olla helpompikäyttöisempi.

Mutta pesutuloksen perusteella tämä ohje tulee jäämään käyttöön, ehdottomasti.  Seuraavaan satsiin kokeilen oliivisaippuaa.

Heidinen

23. elokuuta 2015

Himalajan suolasaippua sekä huisin hauska löytö.


Himalajan suolasaippua kokeilussa.
En ollut aikaisemmin kuullut lainkaan tästä (?) ja ensitietoni tuli paketin takaa.  Että saippuaa voi käyttää normaalin palasaippuan tapaan.  Suola hoitaa ihoa ja sopii erinomaisesti esim. akneiholle. Ravitsee ja hoitaa ihoa yms.
  No, Heidinen meni suihkuun näine tietoineen... Pyörittelin palaa käsissä vaikka kuinka kauan ja tuntui ettei mitään irtoa. Pala oli epämiellyttävän kova, kuin kidesuolalyhdyllä olisi koettanut itseään pestä.  Kasvoja pestessä kannattaa varoa silmiä, suolaa kyllä irtoaa vaikkei siltä tunnu.

Toisella kertaa otin palan mukaan saunaan. Sielläpä sen kovuus tuntui iholla hyvältä ja palalla hieron pesin koko vartalon.   Löylyhuoneen kuumuus teki tepposet, enkä huomannutkaan, että saippua teki sinne tänne muutamia naarmuja.
Että suoraan sanottuna aika työläs tuote.

Mutta kuitenkin, nyt muutaman käyttökerran jälkeen jo huomaan ihossani eroa.  Selkä joka ei vieläkään aina tahdo uskoa, että teini-ikä meni jo on selvästi parempi.  Muualla iho ei tunnu yhtään kuivalta, ei ole tarvinnut rasvata ihoa edes kookosöljyllä. Eli tekee kuten lupaa ja säilyttää ihon kosteustasapainon. Iho tuntuu erilaiselta, mutta puhtaalta.

Eli jatkan edelleen sitkeästi kokeilua. Suolasaippua ei vaahtoa, joten siinäkin mielessä pesukokemus on erilainen.  Mietin, josko virkkaisin saippuan ympärille kalalangasta tms. pussukan jolla pestä ja näin ei suolapalat pääsisi enää raapimaan ihoa.    

Lopuksi täytyy vielä esitellä yksi  nostalginen kirpparilöytöni;


Kahteen euroon täysin käyttämön penaali 80- luvun lopusta.  Kuka muistaa?   Nämä oli ihan ehdottomia ainakin meilläpäin alaluokilla.  Parhaimmissa oli salalokeroita ja nappeja. Jopa ääniä.  Niihin teipattiin kannen alle lukkari ja yleensä kukaan ei pystynyt vastutamaan kiusausta, joten jokaisen penaali oli myös töhritty värikynillä kauttaaltaan.
  Ostin penaalin itselleni, koska siitä tuli välittömästi niin paljon muistoja mieleen ja hyvä mieli, että en voinut jättää sitä paikoilleen.  Tarjosin sitä tyttärelleni käyttöön "retropenaaliksi", mutta ei kelvannut ;)

Heidinen


22. elokuuta 2015

Kahden ainesosan SUKLAAKAKKU



Tänään olen ollut naimisissa 6-vuotta.   Sen kunniaksi leipasin suklaakakun ja onnekseni törmäsin muutama päivä sitten ohjeeseen jonka ansiosta minäkin pystyin herkuttelemaan. Ja hyvällä omalla tunnolla.




Nimittäin kahden aineksen suklaakakkuun.  Vähän kuin mutakakkua, vahvaa ja erittäin aikuiseen makuun. Tytär kovasti huokaili koittaessaan selviytyä annoksestaan. Oli vähän liian suklainen hänelle. Vie taatusti suklaan- ja makeannälän. Kokeilin ohjetta jonka löysin Antipastaa blogista.
Nam!


Näin minä tein oman kakkuni;

Käytin 15cm vuokaa, 3 munaa ja hieman vajaa 200g tummaa 80% suklaata.

  • erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.
  • Laita uuni lämpenemään. Minulla oli 150 astetta kiertoilmauunissa. Voitele kakkuvuoka.
  • Sulata suklaa vesihauteessa. Kun suklaa on hieman jäätynyt (vähän vain) sekoita keltuaiset suklaan joukkoon.
  • Lisää valkuaisvaahdosta noin 1/4 osaa kovemmin sekoittaen.  Suosittelen lusikkaa, vispiläni meni tukkoon ja suurinosa taikinasta jämähti siihen kiinni.  Loppuosa kääntele joukkoon niin että vaahdosta ei karkaisi kaikki ilma pois.  Käytin tähän nuolijaa.
  • Paistoin uunissa 25 min, 20min olisi riittänyt.






Kakun jäähdyttyä koristelin sen mansikoilla ja Steviajauheella.   Koska oma pursottimeni on näköjään kadonnut, niin kermavaahto tarjoiltiin kulhosta.







Tällä saan jatkossakin herkkuhimot laantumaan.  On sen verran tuhtia, että pienen pieni pala riittää varsin mainiosti.  Yhden palan saan vielä huomenna mukaan töihin.  Kakku ei maistu lainkaan kananmunalle, kuten jotkut tällaiset jauhottomat "korvikeleivonnaiset" vaan ainostaan suklaalle ja rakenteen ja suutuntuman puolesta menee aivan aidosta kakusta.     Tällä ohjeella saisi varmasti leivottua jauhottoman, vähähiilihydraattisen täytekakun.

Heidinen


17. elokuuta 2015

Rakennetaanpa ulkoportaat -kesä kerrallaan

Meidän perheen murheenkryyni, ulkoportaat.  Tässä prokkiksessa minä itse olen ollut enemmän "työnjohtajana" ja perseellepotkijana kuin toteuttajana. Aloitusvaiheessa ostettua tarviketta on ainoastaan ruuvit, kaikki muu on lahjoitustavaraa ja ennestään meiltä löytyvää.

Tosin suunnitelmakin on muuttunut ja muuttuu edelleen kokoajan. Nyt aloittaessani kirjoittamaan tätä postausta, olen ylpeä siitä, että rahaa ei juurikaan ole tarvinnut käyttää, mutta ottaa päähän homman etenemisen hitaus.  Meille tullessaan ja ohi ajaessaan ihmiset näkevät ensimmäisenä portaat.  Lapsille ne ovat hiukkasen vaaralliset ja huonojalkaisilla on vaikeuksia niitä ollut kulkea.  Ja ne tekevät kipeää silmilleni.

Kun taloon muutettiin 2002 oli oven edessä pienet ja todella jyrkät irtorappuset, kestopuusta nikkaroidut.  Sitten mies on duunaillut siihen milloin minkäkinlaisia virityksiä. On ollut valettua tasoja, puusta tehtyjä yms. Kaikki jääneet kesken ja mikään ei ole tuntunut oikealta. Siksi en ehkä ole nyt ihan luottavainen vielä lopputulokseen.

Mutta eipä ole portaiden tekeminen helppoa.  Siinä saa tosissaan miettiä ja laskea mitä tekee. Askelmakorkeuksia ja - leveyksiä. Nousuja ja etenemiä ym. Huh huh!  Kuvissä näkyvät askelmat ovat jo toiset, tänä keväänä uusitut sillä ensimmäiset.... no, sanotaanko että ne eivät olleet kovin onnistuneet. 

Seuraavissa kuvissä näkyvä taso on viime kesänä 2014 rakennettu. Suurin työ oli purkaa ja murskata se betoninen käsivoimin alta pois.  Talvi elettiin yksien portaiden ja sen tason kanssa. Ei kaiteita minkäänlaisia.  Enkä odottanut edes, että ukkokulta aloittaa ihan vielä työstämään portaita (toukokuun 2015 puoliväli) kun äkkiä tuli töihin kuvaviesti...


Meinasin saada kirjaimellisesti paskahalvauksen.  Mitä se tekee?????  Nyt on kaiteelle tulossa pikkasen liikaa korkeutta.  Hädissäni soitin perään, että mitä halvattua se siellä puleeraa?    Tämä nyt oli hänen mielestään paras ratkaisu, koska olin itse poissa ja hän halusi aloittaa hommat.  Mutta miesparka ei muistanut mitä olin sanonut kuinka korkeiksi kaiteet tehdään ja ajatuksia sotki sitten serkkuni suunnitelma tehdä pieni valokate oven yläpuolelle. 

Joten logiikalla johon vain mies pystyy, hän ratkaisi tilanteen noin.  Kotiin tultuani käytiin yhdessä välittömästi merkkaamassa kaidekorkeus pystytolppiin ja herra aviomies sitten sahasi ne korkeuteensa miten sahasi, kun olin jälleen poissa silmistä ;)   Nyt jo naurattaa kun katson kuvaa.  Silloin ei naurattanut.

Samana iltana hän lähetti vielä kuvan kun uusi ensimmäiset epäonnistuneet portaat.





Kyllä tämä tästä...





Portaiden ilme siistiytyi huomattavasti kun tolpat lyhenivät. Se oli kuulemma ollut melko kamalaa.  Uskon!   Koska tolpat ovat hyvin massiiviset, en haluaisi piilottaa niitä minkäänlaiset laudoituksen taakse.  Päätöstä ei ole tehty vielä, mutta voitolla on ajatus isoista yksinkertaisista risteistä tolppien väliin.   Miestä ahdistaa ajatus alkaa loveamaan ristejä, mutta ehkä tässä asiassa voisi jo maksaa vaikka naapurin erinomaisen taitavalle miehelle, jos suostuisi tulemaan apuun. 

Nyt -elokuussa tilanne on tällainen;  Ilmaisuus loppui kun puutavara loppui.  Sekä muutakin ostettavaa on ilmaantunut sillä työmaa laajenee... lomat on loppu ja syksy haisee jo ulkona.





Portaissa ei ole tapahtunut mitään.  Tai on, on niissä väriä.  Mutta tavallaan se on myös hyvä juttu, sillä syy siihen miksi homma vähän laajenee löytyy kulman takaa.
Sinne on ukkokulta nikkaroinut uutta patiota/terassia, joka hänen suunnitelmiensa mukaan tulee kasvattamaan itselleen (ajan kanssa) seiniä ja kattoa.
  Mutta huomasin pation ja portaiden olevan lähestulkoon samalla korkeudella, joten ihan nätisti kysyin mahdollisuudesta yhdistää porrastaso ja patio/terassi toisiinsa.






  Useamman vuoden olen myös vihjaillut toisesta ovesta pihalle. Sen saisi täydellisesti sijoitettua aukeamaan suoraan terassille.




Eli tältä meillä nyt näyttää ulkona.  Oma silmä on jo tottunut tähän jatkuvaan keskeneräisyyteen, mutta silti se jaksaa rasittaa ja ärsyttää.  Kuitenkaan homma ei ole pysähtynyt, se on positiivista.  Se vain todennäköisesti siirtyy jälleen yhdellä kesällä eteenpäin.


Heidinen

12. elokuuta 2015

Keittiössä kierrätysjärjestelmä uusiksi.

 
 

Ostin tänään kirpparilta kahdella eurolla rottinkisen hyllykön.  Näkyy kuvassa.  Saadakseni sen seinälle, piti tehdä jotain keittiön kierrätysseinämälle.  Toukokuussa olen esitellyt sen tehdessäni roskisvaunun.  Lisäksi pienessä keittiössäni on aina huutava pula kaikesta laskutilasta, joten laskemalla kaikki keräilylaatikkoni samalle tasolle pystyin rakentamaan niiden yläpuolelle hyllytason vanhasta lankusta ja nyt voi laskea vaikka postit käsistä. 
 



 
Onneksi keittiön seinämaalia oli edelleen jäljellä, sillä kymmenkunta reikää piti paklata ja maalata jottei seinä jäisi ihan kamalan näköiseksi.  Omaan silmään uusi järjestely on siistimpi. Ja kun vitamiinihyllykkö on nyt kaikkien nähtävillä, tulee toivon mukaan ainakin D-vitamiinit päivittäin nauttittua - kaikkien.  
 
Alla vielä kaksi kuvaa minun pyhimmästä. Keittiöstä. Kun ulkona alkoi jo hämärtää, saa keinovalo keittiön näyttämään vielä keltaisemmalta.  Keittiön edellisestä muutoksesta olen kertonut täällä.   Joskus voisin kaivaa teille kuvat keittiöstäni siinä tilassa kun muutimme taloon;  vihreät kaapistot, sininen kivijäljitelmä työtaso, puolet tilasta nielaisevat jää- ja pakastinkaapit, kaksi leveää oviaukkoa molemmin puolin leivinuunia yms.


Amigo pöytää olen jaksanut katsella pisimpään. Pöytiäkin tämä keittiö on ehtinyt pyöritellä jos jonkinmoista, pirttikalusteista lähtien.  Jos jostain saisin pöytään kuuluvat tuolit, niin hyvä, mutta nykyisellä sekametelijärjestelmällä olemme tulleet toimeen hienosti.  Onhan tuoleja markkinoilla vähän väliä, mutta kyllä se vaan niin on, että en minä niin paljon niitä kaipaa, että maksaisin nykyisin pyydettyjä summia. Muovituolista. Käyttöesineestä.


Lieden vieressä pilkottaa vanha keittiöjakkara. Ostin sen kesällä Kouvolasta kirpparilta alle viidellä eurolla. Olisko ollut jopa alle 4e.   Vakiokirpputorillani Porvoossa samanlainen punainen tuoli nököttää viikosta toiseen paikoillaan. Ja onkos ihmekkään, hintana 25e?   Toivottavasti kukaan ei ostakkaan sitä siihen hintaan.

Tämmöinen on siis pikkuinen pyhättöni. Pieni, keltainen ja täynnä. Mutta ei mitään turhaa, ainakaan kamalasti =)

Alla vielä kaksi kuvaa siitä miltä kierrätysseinäkkeeni näytti vielä tänä aamuna.





Heidinen



11. elokuuta 2015

Ruokailuryhmä = Valmis! Ruokahuone nyt.

Olen jotenkin niin häkeltynyt ja iloinen, että sanat ovat kateissa. Kokeilen kuitenkin saada esiteltyä teille tämän projektini.  Ruokahuone ja ensisijaisesti ruokailuryhmä on on ollut työn alla.  Ensimmäiset maininnat löytyy täältä ja täältä. 





 Myin pois Anttilasta muutama vuosi sitten ostamani 6-hengen ruokaryhmän, koska se oli aivan liian suuri huoneeseen ja käytössä vain muutaman kerran vuodessa.

Samalla summalla metsästin Torin kautta toisenlaisen pöydän ja 4 tuolia.




Pidin kalusteiden muodoista, värit taas olivat hieman raskaat. Mutta olihan kyseessä aitoa retroa.  Askon jatkettava Bonanza ruokapöytä ja vihreät Thonet kahvilatuolit.  Päätös siitä mitä tehdä oli vaikea.  Kunnes lopulta ystäväni ehdotti tuolien väriksi kultaa...!    Tajusin pian että huoneessa on paljon kultaa entisestään kehyksissä, verhoissa yms., joten kullan väriset tuolit menisivät sinne luonnollisesti.
  Pöydän suhteen tiesin haluavani sen vaaleaksi, mutten kokonaan valkoiseksi.  Joten lopulta se sai hieman kultaväriä myös kylkiinsä, sekä hiekkapaperilla rikoin ja kulutin maalipinnan.  Lopuksi suojaksi hieroin antiikkivahaa. 

Mutta tässä kuvakavalkadi.  Mitä pidätte?   Kattokruunu odottaa vielä sähköasentajaa.  Sen pitäisi siirtyä pöydän ylle. 

 Itse kuvia katsellessa nyt, ymmärsin miten paljon huoneessa on tavaraa jolla on tarina perheestämme ja suvustamme.




Jep.  Seinässä on reikä keittiöön.   Siinä on ollut leveä oviaukko ennen, mutta se pantiin umpeen tarvittaessa lisää kaapistotilaa.  Reiän keittiöön saa kiinni laskemalla alas liitutaulun sen yläpuolella.


Kukat ovat vanhamummun peruja. Taulut ovat lapsuudenkodistani ja miehen mummolasta.  Jakkara taitaa olla tämän talon peruja ja kaappi on entisöimäni lapsuudenkodistani.





Purkkeja mummolasta, kirppareilta ja lahjaksi saatuja.  Purkkapallokone kaipaisi täytettä. 



 Vanha Fazerin puulaatikko toimii hyllykkönä seinällä.
Seiniin olen hieronut pakkelia, siloitemassaa (vai mikähän oikea nimitys onkaan?) kauttaaltaan.  Maalasin valkoiseksi ja sileällä telalla vielä hunajan/ihon/kullan(?) väriä vielä päälle, siten että seinät ovat epätasaisen kaksiväriset.      


Hirviparka on pudottanut sarvensa. Silti se on rakas, kuten puulaatikkohyllyllä olevat juovat karhut.  Ne ovat olleet Vanhamummolla koko elämäni. Niiden tarinaa en muista, mutta hirven pohjasta löytyy tekijän nimikirjaimet sekä vuosiluku 1943.

Lasipullon sain juuri vähän aikaa sitten äidiltäni.  Sekin on vanhamummon peruja.



Pöydän kynttilänjalat ovat Ikeasta noin 10-v sitten ostetut.
Niiden päällä olevat lasipallotuikut/-lamput ovat kirpparilöytöni.

 Miksi koira on likainen?  Se on piintynyttä nokea. Koira on yksi harvoista esineistä jotka selvisivät 1993 kotimme tulipalosta.



Keinutuolin sain ilmaiseksi talvella jo.  Nyt sille viimein tuli paikka ja tilaa sisältä.






Näillä mennään vähän aikaa ainakin.  Itse ruokahuone ei tule olemaan valmis koskaan, ennen kuin saan sinne takasin lankkulattiat ja pinkopahville tapetit ja taloon oikeanlaiset ikkunat...  Kaikki jotka edellinen omistaja innokkaasti hävitti. 


Tämän projektin ansiosta sain käsiini vielä 10 samanlaista tuolia.  Ne ovat tosin huonossa kunnossa ja vaativat paljon enemmän työtä kuin hionnan ja maalauksen. Mieheni otti muutamasta tuolista varaosia korjatakseen peri poikkinaista osaa, minä olen liimaillut haljenneita osia ja tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että 3-4 tuolia pääsee vielä palvelemaan ruokapöydän ääreen.   Muille, raajarikoille täytyy sitten keksiä ihan toinen käyttötarkoitus.


Heidinen