16. elokuuta 2016

Morosta Tereksi, Tampereelta Pärnuun

Kauhea kiire kesällä tänä vuonna. Vasta se alkoi ja nyt jo kolkuttelee syysukko ovella.
Olin ajatellut kertovani, lomalla kun olen ja aikaa on, kaikista niistä mukavista pikkuprojekteista ja kesälomareissuista. Tehdä oikein perinteisen blogimaiseen tapaan tavallisen tallaajan matkapäiväkirjaa ja kehua kaikkea.  Mutta.  Jos nyt pieni yhteenveto...  Olen kyllä nauttinut täysin palkein jokaisesta päivästä ja hetkestä.  Jopa siitä kun pieni 2-vuotias veljentyttöni Tampereella hotellissa herätessään tuumasi, että "häivytään täältä!" Ja mikään alle 100 senttisille sallittu laite Särkänniemessä ei ole pienelle vauhtihirmulle riittävän hurja ja kuitenkin saa aikuisen vatsan kääntymään nurin. Kulttuurishokiksi riitti kassahenkilöiden "moro!"-tervehdys ja hotelli Tornin korvat lukkoon saava hissi. Kotiintulo kuitattiin ikimuistoisesti muutama kilometri ennen kotia sillä, että auton takarengas puhkesi.  Tai oikeastaan räjähti.  Takapenkillä on huonovointinen teini ja koti-ikävää poteva taapero.  Vararengas on matkalaukujen, rattaiden ja muun tilpehöörin alla.

Mutta onnistunut matka kuitenkin. Pidin Tampereesta ja sen yleisestä tunnelmasta.



Seuraava reissu heti perään Viroon, Pärnuun herätti ikuisen kaipuun takaisin. Miksemme ole keksineet aikaisemmin lähteä sinne?  Tallinna ei jaksa enää kiinnostaa alkuunkaan. Vaikkakin laivan lähtö myöhästyi yli tunnin ruuhkaisen satama-altaan vuoksi ja Viron puolella bussin takapenkillä 4 nuorukaista oli ilmeisesti jo aloittaneet seuraavan juhannuksen vieton hyvissä ajoin.  Kun ilmeni, että herrat majoittuvat samaan hotelliin kanssamme, meinasi tulla itku. Reilu kaksituntinen heidän seurassaan oli hieman liikaa vaadittu. Loppujen lopuksi kavereita ei paljoa näkynyt sen jälkeen. Puolessa välissä lomailua vietimme Pärnun upealla rannalla päivää ja onnistuimme mieheni kanssa molemmat polttamaan auringossa jalkamme.  Seuraavana yönä vuoroin palelimme ja hikoilimme hotellin ilmastoimattomassa ullakkohuoneessa.  Tuska oli sanoinkuvaamatonta.  Aamun valjettua ei nopeammin voinut suoritua etsimään apteekkia kuin mitä me teimme. Teini jäi mielihyvin vielä nukkumaan.
Paluumatkalla lähimain kaikki kulkuvälineemme olivat jälleen myöhässä.  Ja kotiin päästyämme toinen koira sai sellaisen ilohipulin ja itki/ulvoi seuraavat kolme päivää.  Minä kuorin vielä pari viikkoa matkan jälkeen kämmenen kokoisia ihosuikaleita  sääristäni ja reisistäni.



Reissut eivät siis sujuneet aivan ongelmitta. Mutta kukaan meistä ei kertaakaan menettänyt hermojaan, kenenkään loma ei mennyt piloille ja aina löytyi ratkaisu jokaiseen tilanteeseen. Ruoka oli jokapuolella erittäin hyvää.  Paitsi laivalla. Kolmihenkinen perheemme söi ja joi Pärnussa eri ravintoloissa 20-30 eurolla päivällisen. Kahviloissa muutamat kahvit/kaakaot ja leivokset taisivat kalleimmillaan olla 7 euroa.  Yhteensä!



Muutenkaan mitään erityistä matkaohjelmaa ei todellakaan tarvitse kun lähtee Pärnuun. Vaikka kaupunki vaikuttaa rauhalliselta, hieman jopa ensivaikutelmaltaan rähjäiseltä, niin jatkuvasti tapahtuu jotain ympärillä.  Esityksiä kaduilla ja puistoissa, ravintoloita, upea ranta ja kaikki on kävelymatkojen päässä. Taloja korjataan ja kunnostetaan, uutta rakennetaan. Sovussa vierekkäin.  Kun jalat väsyvät voi vuokrata hyvin edullisesti polkupyörän. Tämä tosin jäi meiltä kokeilematta, johtuen jalkojen palovammoista.  Tarjolla oli tutusta H&M:stä ja modernista ostoskeskuksesta, käsityökojuihin, gallerioihin, puistoihin, kirpputoreihin ym.






Olisin mieluusti jakanut enemmän kuvia katseltavaksi, mutta jostain syystä bloggeri ei nyt ole kovin yhteistyöhaluinen kanssani.

Kaikki oli uutta ja vierasta, mutta kuitenkin jotenkin tuttua ja läheistä. Ensi kesänä toivottavasti uudestaan ja pidempään.

Heidinen