28. marraskuuta 2015

Lauantain huumaa

Perjantai meni myrskyisällä merellä. Päiväristeily työkavereiden kanssa Tallinnaan. Keikkuminen ei itseäni haitannut, mutta kun puoli laivallista ihmisiä voi pahoin ja oksentaa ei matkaa voi sanoa kovinkaan onnistuneeksi. Halvaksi kyllä ;)

Viime yönä sitten iski flunssa. Heräilin kurkkukipuun ja näin painajaisia. Jumaliste miten kipeä kurkku voikaan olla.  Joka kerta kun nielaisin, nielusta työntyivät terävä piikit korviin asti. Olisin voinut itkeä jos sekin ei olisi sattunut.
Suunnitelmat yhteisistä tekemisestä perheen kanssa sai taas haudata.  Kunnes iltapäivällä jompi kumpi, mies tai tytär keksi lautapelit!


En muista koska olisin viimeksi pelannut. En edes kamalasti tykkää lautapeleistä.
Pakko myöntää että sitä mukaa kun peli eteni, olo parani. Eikä yksin omaan sen vuoksi, että voitin ja sain hetken olla pohatta. Vaan saimme olla ja viettää aikaa yhdessä ilman tyhmiä älylaitteita, puhelimia tai muita vitkuttimia varastamassa huomiota. Kerrankin kaikki paikalla ja läsnä.
 
Seuraavan kerran on Afrikan tähden vuoro. Ja kenties vähän Kimbleä.
Taidan kuitenkin tykätä.

Ja haastan kaikki kaivamaan vanhat pelit komeroiden nurkista.

Heidinen




25. marraskuuta 2015

Lähes Lovikat

Ai että tuli purettua ja neulottua, purettua ja neulottua, purettua ja neulottua, että löytyi sopiva silmukkamäärä joilla tehdä lapaset tytölle.   Hieman lovikka-lapasen ohjetta mukaillen ja muutaman erehdyksen kautta vihdoinkin valmiina.  




Lanka: Novitan heijastus sekä crystal (punainen). Numeron 8 sukkapuikot.

Tässä harmassa on seassa valoa heijastavaa kuitua/lankaa. Kerän vyötteessa sanotaan, ettei lanka korvaa heijastinta mutta hienosti heijastaa.   Lanka on hieman karkeaa ja kutittavaa. Siksi en tehnyt tästä pipoa enkä kaulahuivia, sillä tuskin pysyisi käytössä.   Niin, ja kulutus oli  1kerä/lapanen.

Vielä olisi vähän jäljelläkin lankaa, mitähän siitä keksisi?  Ei tahdo käsityökärpänen puraista vieläkään millään. Vaikka tämäkin oli nopea tehdä, niin lankojen viimeistelyssa meni ainakin viikon verran. Mutta ajatus siitä, että ainokaiseni näkyy tuolla maailmalla taas vähän paremmin sai lopulta tarttumaan härkää sarvista.

Heidinen

24. marraskuuta 2015

Tee Itse - Joulukalenteri

Meinasi jäädä idea tulematta. Olin ostanut Tigeristä pienet numeroidut pyykkipojat (kun halavalla sai) ja sitten löi ajatukset tyhjää.  Ei ideoita, ei seinätilaa, ei mitään.
Kunnes parin viikon katkon jälkeen keksin.  Seinätilakin löytyi kun aloin miettimään miksi talon suurin taulu esittää perhosia? Inhoan perhosia. Ja poistin taulun.

Se muuttuu jouluisammaksi pikkuhiljaa.  Kun pussukat vähenevät kohti joulua, tulee tilaa koristeille ja ehkä jopa valaistukselle.







Pari pussia pitää ensimmäisten päivien jälkeen uusiokäyttää, sillä niitä puuttuu neljä. Sisältöä en voi vielä paljastaa, mutta joka päivälle on luvassa jotain uutta. 

Ajattelin ensin kuumaliimalla liimata oksiin pyykkipojat, mutta sitten päädyin lopulta virittelemään kultalankaa johon ripustin pussit.

Heidinen


19. marraskuuta 2015

Virkkaa lahjaksi

Jos virkkuukoukku pysyy kädessä, on nopea, helppo ja edullinen lahjaidea virkattu saippuapussi.
Valmiina minulla on yksi ja toinen valmistumassa.



Tämmmöisen saippuapussin idea on toimia samalla pesusienenä. Liukasta saippuaa ei tarvitse hypyttää pitkin kylppäriä vaan pysyy nätisti paikallaan. Ja pesun jälkeen pussi ripustetaan sellaisenaan kuivumaan.




Minkäänlaisia ohjeita näihin ei sen kummemmin ole minulla tarjota. Otin koukun, langan ja aloin virkkaamaan katsoen minkälaista jälkeä syntyy.  Samoin siniset koristekukat. Virkkasin ne irrallisina ja ompelin kiinni pussukkaan.

Lankana käytin (puuvilla-bambu)Helmi lankaa Novitalta. Ei siksi, että bambu olisi antibakteerista vaan koska sitä lankaa sattui olemaan ylijäämänä. Bambuahan tosin markkinoidaan antibakteerisena ja antistaattisena, erittäin imukykyisenä yms. Eli sen puolesta lanka olisi omiaan juuri tällaisiin pesusieniin, tiskirätteihin ja keittiöpyyhkeisiin.
  Mutta... asia ei taida olla näin. Olen törmännyt viimeaikoina päinvastaisiin väittämiin, googlettelemalla löytyy helposti lisätietoa/väittämiä. Jo prosessi saada bambukuitu pehmenemään niin että siitä saa lankaa, olisi hyvin "väkivaltaista" ja kemikaalirikasta touhua. Joten en uskalla puhua sen puolesta enkä vastaan ennen kuin olen oppinut hieman lisää.

 Mutta puhunpa palasaippuan puolesta. Hus pois nestemäiset suihkusaippuat!!!!!  Tilalle luonnollisempia saippuoita jolloin kehon oma kemikaalikuorma vähenee. Tämä on minun uudenvuoden lupaukseni. En osta enää säilöntä-, väri-, tai hajusteaineisia saippuoita ihon pesuun itselleni tai perheelleni.

Näytän vielä miten lähellä oli saippuakatastrofi tänään :D Uusi satsi kotitekoista pyykinpesuainetta tulossa. Kun lisäsin veden, koko soppa kuohahti melko lailla.  Laitoinkohan tavallista enemmän ruokasoodaa vai mitäköhän sähläsin? Saippuakokeilussa oliivisaippua.




Heidinen

18. marraskuuta 2015

Tyttären kanssa i Gamla Stan.

Borgåssa on ihan oma kieli. Borgåsvenska. Sujuva sekoitus suomea ja ruotsia. Siitä saattaa johtua, että minä ja puoli sukuani olemme melko kielirajoitteisia.  Helppo ymmärtää, mutta annas olla kun pitäisi alkaa puhumaan toisella kotimaisella.  Siitä syntyy Borgåsvengelskaa... sekametelisoppaa.
  Päiväkodissa työskennellessäni lapsille puhuttiin (ja he ymmärsivät), että nyt puetaan "kurabyxorit", kun alettiin kiinnittämään huomiota siihen, että aikuisten tulisi puhua oikeaa ja hyvää kieltä, niin kukaan, ei edes täysin syntyperäinen ruotsinkielinen tiennyt mitä kurahousut ovat oikeasti ruotsiksi.

Meinaan eksyä aiheesta. Minunhan piti kirjoittaa siitä mitä me vanhasta kaupungista Porvoossa löysimme. Tai minä löysin, tyttären löytöjä ei näin Joulun alla voi esitellä.

Tytär on sen verran flunssainen tapaus, että piipahdimme vain muutamassa liikkeessä. Enää eivät turistit ole näkymien tiellä joten maleksimme hiljalleen kaduilla ja menimme sisälle liikkeisiin joissa oli kiinnostavimmat näyteikkunat.  Täytyy mennä uudestaan kun jouluvalot syttyvät kaduille.

Kretuliinin liikkeestä nappasin (maksoin kyllä) mukaani testiin Marvisin kanelin makuista hammastahnaa. Fluoritonta.  Kauppias suositteli kokeilemaan myös lakritsin makuista, mutta aloin pihistelemään. Lupasin mennä ostamaan lakritsinkin jos tämä on hyvää.




Jos hammastahna osoittautuu hintansa arvoiseksi 4,55e/25ml, niin tulee kiire hakea varastoon sillä Kretuliini muuttaa vuoden vaihteessa Helsinkiin. Harmi!  Isompiakin tuubeja oli tarjolla. Sekä kaikkea muuta kivaa. Sitä voi käydä kurkkaamassa Kretuliinin blogista ja Facebookista.
  Tuntui muuten yllättävän kivalta kun sai oman pienen ostoksensa nätisti silkkipaperiin käärittynä.

Toinen liike jossa näyteikkuna veti sisälle oli Welmans , koti- ja keittiöliike välikadulla. Sieltä kotiin lähti iki-ihana servettiteline.




Tällaisen perään olen jonkin aikaa jo haikaillut, en vain ole raaskinut tilata.
Sitten tietenkin piti käydä hakemassa pahaa mieltä Sasu´s playhousessa, joka on pullollaan kaikkea mitä toivon, mutta johon ei tässä elämässä ole varaa.

Täytyypä nyt kun vaihtiin pääsin, vilauttaa myös tyttären uudet talvipopot. Skoboxissa on menossa loppuunmyynti -50%, joten ei paljoakaan kirpaissut nämä Crocsin duckbootsit. Höyhenen kevyet ja hyvin lämpöiset talvikengät. Vedenpitäviksikin kehuivat. Tai kyllä vähän kirpaisi, mutta toivoakseni nämä kestävät ehjänä koko talven. Sitten olen säästänyt kuluissa.



Sen verran innokas myyjätär oli, että sovitettuamme hän lähti kiikuttamaan kenkiä kassalle ottamatta selvää olisiko meillä ollut jotain muutakin kenties mielessä ja me hieman hölmistyneinä perässä. Ei sitten maksettua enää kehdannut alkaa uudestaan tutkimaan hyllyjä. Ehkä sieltä olisi löytynyt minullekkin jotain talven varalle. Jos sellainen tänne etelään vielä joskus tulee.

Ehkä huomenna. Sillä silmälasini ovat noudettavissa. Tuli viesti kun olimme juuri päässeet kotiin asti.

Kun vielä oppisin kantamaan mukana kameraa, tai edes tajuaisin kännykällä ottaa kuvia kun tuolla maailmalla kulkee. Olisin voinut näyttää vaikka miten kaunis Vanha Porvoo on kun kadut ovat ihmisistä tyhjät. Tai kotimatkalla näkemämme joutsenet jotka olivat laskeutuneet pellolle levolle.

Heidinen







15. marraskuuta 2015

UuniOm(omomon)enaa ja Wanhan ajan vaniljakastiketta

Syytän surutta marraskuuta, että ei tahdo tarinaa irrota. Ei jaksa. Ei huvita. Eikä kiinnosta. Maailman meno masentaa ja kaikki on muutenkin huonosti.  
No, ei kokoajan. Eikä varsinkaan tänään.  Töissä sain lettuja ja niin hyvää riistakäristystä, että "pihistin" ohjeen ja hain samantien kaupasta ainekset kotiin. Tai siis töiden jälkeen.   Ystävän esikoisen synttäreillä herkkuja napaan vähän niin kuin jälkiruuaksi ja kun kahdeksalta lopulta päästiin kotiin oli sellainen tunne, että nyt on tehtävä (ensimmäistä kertaa ikinä) uuniomenoita.  Koska teki mieli.




Poistin siemenkodan, täytin omenat ja uuniin 200 asteeseen noin 20 minuutiksi.  Omenoiden täytteenä oli;


n. 2-3 rkl juoksevaa hunajaa
n.30g pehmeää voita
reilulla kädellä kanelia
n. 1dl kaura-emmer-speltti hiutaleita
 

Sitten huomasin että jääkaapissa on vanheneva kuohukerma, joten päätin keittää vielä vaniljakastikkeen.  Sitä en ihan suorilta käsiltä osaakaan tehdä, joten ystäväni Kuukkeli sai hieman avittaa. Se löysi minulle helpon ohjeen       johon minulla oli myös ainekset.  Tänään ei siis tosiaankaan noudatettu vhh ruokavaliota. 


Kastike jäi hieman ohueksi, mutta makuunhan tässä panostettiin. *köhköh*  Itseasiassa juoksin samalla muita ilta-askareita ja pyykkihuoltoa kun olisi pitänyt kastiketta vahtia. Mutta ehtivät sitten hyvin jäähtyä suuhun sopiviksi kun siinä häsläämisessä hukkasin sappisaippuan ja jouduin vielä sitä etsimään. Yritin kiirehtiä ja se sitten vain pitkitti kaiken valmistumista.
Ja jos olisin tiennyt, että ykkönen lakkaa näkymästä juuri ennen kuin Silta alkaa, olisin voinut tehdä kaiken ihan rauhassa hosumatta.

Yksi vinkki täytyy vielä sanoa lopuksi.  Ei kannata tehdä omenoita 1 kpl per ruokailija. Se alkaa harmittamaan kuitenkin. Parempi laittaa muutama ylimääräinen.
       Vaikka maistuu tuo vaniljakastike myös sellaisenaan ;)

Hyvää yötä maailma!

Heidinen








13. marraskuuta 2015

Minun ystäväni on kuin villasukka...

...joka talvellä lämmittää.   Rakastan villasukkia.  Sekä ystäviäni.  Parhaat villasukkani olen saanut ystävältäni.  Jokaisesta omistamastani parista muistan keneltä ne olen saanut.
Osaan toki kutoa itsekin, mutta se ei ole sama asia. Ei lainkaan sama asia.




Kun pelkästään kosketat sukkia, ajattelet ystävääsi. Taidan tietää mistä se johtuu.   Kun itse kovan neuloosini aikana kudoin villasukkia lahjoiksi, kutoessani ajattelin kokoajan ihmistä jolle sukat olivat tulossa.   Jokainen milli lankaa kulki sormieni lävitse, jokainen silmukka on sormieni pyörittämä ja luulenpa, että siinä on syy villasukkien suosioon.   Ystävyys tulee kudottua mukaan neuleeseen, niin tiukasti, ettei se pääse karkuun.  Vaan se lämmittää ja muistuttaa itsestään, kulkee mukanasi.

Sitten on vielä mummusukat.  Ne ovat varmaan tärkeimmät. Niistä ei luovuta ennen kuin ei vain ole enää mitä parsia. Silloinkin voi pieni tirautus tulla.
Tyttäreni tilaa mummilta sukkia, joka kilkuttaa pitkävartisetkin parit tulemaan parissa päivässä. Minäkin olen tehnyt niin, vanhamummo teki aina tarkasti toiveitteni kaltaiset.



Jos nyt saisin toivoa jotain, niin toivoisin että jokainen saisi tänä vuonna paketistaan parin rakkaudella tehtyjä villasukkia.  Omani ovat jo hyvinkin nukkaantuneita ja huopaantuneita.  Silti arvokkaita minulle.



Muutaman vuoden takainen pakko-oireinen neuloosi rampautti minut. En edelleenkään pysty tekemään sukkia. Edes säärystimiin ei kärsivällisyys riitä.  Mutta työn alla on silti jotain.  Tyttärelleni on tulossa paksu huppuhuivi, vapaaneuleella.  Olen purkanut sen jo 4 kertaa... Mutta tuleepahan tunteet pakattua tiukemmin mukaan ;)  Ja toivon että valmistuttuaan huivista tulee kuin iso lämmin halaus.

Heidinen

9. marraskuuta 2015

Käytännöllistä Kirpparisisustusta

Kävin etsimässä ihan muuta kuin toin kotiin, kuten yleensä käy. 
Nyt kyllä harmittaa, että jätin ne kultareunaiset lautaset ostamatta. Kuuden kattaus, salaatti-, keitto- ja pääruokalautaset... Ehkä käyn vielä huomenna epätoivoisesti niitä etsimässä.


Koirille vesi tarjolle hieman nätimmin kuin pelkkä vesikuppi muovisessa (keltaisessa) kenkäkaukalossa.  Tätä eivät toivottavasti onnistu kippaamaan, siksi edellinen olikin siinä kaukalossa, vesivahinkojen välttämiseksi.

Yläkerran portaisiin löysin myös kivat (2kpl) mustat kyntteliköt. Ja kunhan talvimyrskyt taas alkavat on niillä todellista käyttöarvoakin sähkökatkojen aikana.




Tällä kertaa ei siis retro löytöjä tai erityisiä helmiä, mutta hyvin käytännöllistä.  Muutama pöytä piti ohittaa suosiolla, sillä tavara oli taidettu tuoda suoraan kellarista tms. ja eräässä pöydässä oli panostettu puhtauteen sellaisella määrällä huuhteluainetta tai muuta hajustetta, että henki salpautui välittömästi.
 
Lisäksi pari pöytää jäi välistä syystä, että ne olivat niin täynnä tavaraa/vaatetta/rompetta.  Kovin täyttä pöytää en vaan jaksa alkaa kaivelemaan. Yleensä niissä sekasotkuissa ovat myös hintalaput irronneet, jonkin särkyvän esineen ympärille on kietoutunut lahje, joka sitten pyyhkäisee tavaran lattialle.   Silloin kun suunnilleen yhdellä silmäisyllä näkee mitä on tarjolla, on mukava mennä lähemmäksikin tutkailemaan.
 
Olin myös valinnut hieman huonon ajan päivästä. Kirppari oli täynnä ihmisiä ja tässä kyseisessä paikassa se ei ostavan asiakkaan silmissä ole hyvä asia. Ostoskärryjen ohi käytävillä ei mahdu aina hoikkakaan ihminen, jos sitä tilaa annetaan. Paljon törmää myös silloin ihmisiin jotka kurottelevat ylitsesi joitain tutkiessasi yhtä loossia tai antaessasi heille ohitustilaa, he pysähtyvätkin suoraan eteesi ja alkavat vimmatusti kaivelemaan paikkaa jossa itse olit.   Jaa, mutta ehkä en nurisekaan enempää tällä kertaa.
 
Myöskin uusi satsi sitruspuhdistusainetta on laitettu tänään tulemaan. Siinä meni ehkä 4 minuuttia... Joten ei todellakaan mitään rakettitiedettä. Edellisestä jutusta löytyy tietoa enemmän. 

Heidinen

8. marraskuuta 2015

DIY Pyykki- ja yleispesuaine

Kerroin toukokuussa ensimmäisen kerran tekemästäni yleispuhdistusaineesta. Sen jutun löydät täältä. Sen lisäksi täältä löytyy juttuni itsetehdystä pyykinpesuaineesta. 
Näiden seosten lähdetiedot olivat minulla vajavaiset, en ollut pistänyt muistiin sivustoa jossa niihin törmäsin. Kyseessä oli kuitenkin ulkomaiset sivut.
Tänään ilokseni törmäsin molempiin ohjeisiin, suomennettuna. Askel terveyteen sivusto esittelee kotitekoisen pyykinpesunesteen sekä Safkatutka yleispuhdistusaineen.  


Molemmissa ohjeet ovat lähes identtiset minun alkuperäisten ohjeitteni kanssa.  Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan.
Viime viikolla vietettiin tuoksutonta viikkoa. Sen viikon pyrin huomioimaan oman kemikaalikuormani ja vähentää omaa sekä muiden herkistyneiden altistusta.  Ennen kaikkea heräsin uudestaan ja entistä voimakkaammin miettimään mitä kaikkia aineita kehoomme joutuu tietämättämme.  Heräsin myös kysymykseen siitä, että vaikka tuotteen luvataan olevan ympäristöystävällinen, niin tarkoittaako se myös ihmisystävällinen? Terveydelle haitaton?

En ole kokonaan siirtynyt kotitekoisiin puhdistusaineisiin. On myönnettävä, että vaikka sitruspesuaine oli tehokasta niin sen loputtua oli muka niin paljon helpompaa vain ostaa lisää puhdistusainetta kuin laittaa muutama lohko lasipurkkiin...   Safkatutkan jutussa aineen luvataan toimivan myös jopa astianpesukoneessa. Mahtavaa!  Menee testiin. 




Myös pyykinpesuaine teki puhdasta jälkeä. Ja todella aivan yhtä helppokäyttöistä kuin kauppojen valikoimat. Märässä pyykissä on saippuainen tuoksu, joka kuivuessaan katoaa. 

Viime viikon aikana törmäsin ensimmäisen kerran myös juttuihin kaupallisten pesuaineiden säilöntäaineista. Ja niiden aiheuttamista ongelmista ihmisillä. Nyt ällöttää fairypullo tiskialtaan reunalla ja olen miettinyt kovasti englantilaisia. Käsin tiskatessaan siellähän on tapana jättää astiat huuhtomatta, joten pesuaine kuivuu esim. kuppiin ja tulee sitten juotua seuraavan teekupposen kera. Tyttärelläni on tapana juoda aamukaakaonsa omista, hieman erikoisista mukeistaan jotka hän käsin tiskaa itse.

Nyt jos koskaan meidän taloudessa äiti tekee ryhtiliikkeen ja parantaa vähintäänkin omantuntonsa valmistaen uudet satsit näitä molempia pesuaineita ja jättää hyllylle ne kauniin väriset ja -tuoksuiset pullot. Vaikka olisi halvalla.  Vaikka olisi loppu kokonaan kotoa. Vaikka olisi mikä.

Huomenna meillä näkyy paljon tätä;



On muuten erittäin hyvä joululahjaidea ;)


Heidinen







5. marraskuuta 2015

Silakkaa

Monta monta päivää on tehnyt mieli silakkaa. Mummo teki aina silakkalaatikkoa jossa pinnalla oli rapeita siannahkasuikaleita.   Ihan heti ei varmaan kukaan kokkikolmonen valmista kyseistä herkkua tv:ssä.  Pitäisi kyllä.  Toinen mummo paistoi silakat voissa päineen, ruotoineen ja eväineen rapeiksi.  

Minä tarvitsen ehdottomasti harjoittelua....  Liian kovalla lämmöllä paistaessa onnistuin hajottamaan fileet pieniksi paloiksi. Viimeiset kuusi silakkaa pysyi ehjänä.  Käytin siis itse ostamiani ja valmiiksi perattuja fileitä. Mummolla oli kalastava vaari.
Mausteena suolaa ja valkopippuria. EI mitään muuta kikkailua!  


Ulkonäöllisesti aika hirveää. Mutta niin tuli kuitenkin rapeaa ja hyvää, että onhan se ostettava uudet silakat ja koetettava uudelleen. Pian.
 
Marraskuu tuntuu alkaneen kovin kiireisenä. Paljon hoidettavia asioita kotona sekä työssä. Uni jää vähiin, on kosteaa sekä pimeää. Eletään vuodenaikaa jonka viettäisin niin mieluusti jossain muualla kuin kotomaassa. 
 
 
Heidinen
 
 
 
 
 

1. marraskuuta 2015

Huh Halloweenia

Juhlat on juhlittu.  Isäntäväki oli luonut niin hienot puitteet, että ei mitään rajaa. Juhlaväki oli jokseenkin erikoista, jotkut tunnisti ainoastaan äänestä. Niin hienoja asuja ja naamioita oli kaikilla. Edustettuna oli hahmoja rajan takaa, virkavallasta, lääkäreistä, pultsariin ja palvelusväkeen. Oli elinkautisvankia, diskokuningasta, Tsaaritarta, örkkiä ja ja ja ja...


Itse edustin pyhää linjaa. Mutta katsokaapas näitä puitteita ja yksityiskohtia!  Kuvia tulee aika monta, mutta niissä ei näy lähimainkaan kaikki. Tähän on käytetty aikaa.  Juhlapaikkahan oli rakennettu autotalliin ja koristeltu ulkohuussia myöden niin sisältä kun ulkoa juhlan hengen mukaisesti.  Ja lähestulkoon kaikki täysin itse tehty.




 Pusikoissa lymyilee hihtotikuista ja paperirullista tehdyt silmät. Niiden ohjehan löytyy täältä.








Seinillä oli tervapaperia, jonka taakse kätkeytyi hyllyt tavaroineen. Katossa vilkkuivat valot ja oli yltäpäältä hämähäkin seittiä. Kuvassa näkyvän oven takaa löytyi karaokebaari.


Nyt voi hengähtää taas ja sitten pikkuhiljaa alkaa miettimään Joulua.  Jos tänä vuonna löytyisi se jouluhenki.

Heidinen