8. huhtikuuta 2016

Virkattu liina villatakkiin

Kävi tässä päivänä eräänä, että virkkasin liinan.  
Olin kuitenkin mennyt ohjekierroksissa sekaisin huomaamatta asiaa ajoissa. Joten liina ei ikinä laskeutuisi tasaisen kauniisti ja suorana millekkään vaakasuoralle pinnalle.

Liian laiskana purkamaan ja liian pihinä heittämään melkein hyvää pois, keksin ommella sen villatakkiini. Väritkin mätsäsivät yhteen.   Virkkasin vielä muutaman pikkuliinan kaveriksi, ommellen nekin kiinni takkiin.




Ikävä kyllä niin vanhasta, käytetystä villatakista ei saa hyvää kuvaa. Mutta pointin varmaan ymmärrätte ja uskotte sanaani. Takki on minulla yleensä töissä lämmikkeenä, se on riittävän lämmin, iso ja muodoton.  Helppo ja nopea pukea. Sillä tarkenee vähän aikaa ulkonakin tarvittaessa ja yövuorossa ehdoton. Se ei ole niin hieno, että siitä tarvitsisi yhtään kantaa huolta.  Joten se täyttää tarvittavat kriteerit ja on siten muutaman muunkin työkaverin suosiossa ;)




Nyt tykkään työtakistani vielä enemmän.  Liinat on virkattu kaikki Novitan virkkauslangalla ja kuokulla nro 1.  Ja luulenpa, että villatakkiin alkaa kasvamaan lisää virkattuja "kukkia" niinä hiljaisina yövuoroina kun mitään muutakaan tehtävää ei ole.

Heidinen




6. huhtikuuta 2016

Tuolitestailua - Tee Itse

Viimekesäisestä ruokailuryhmän muodonmuutoksesta jäi vielä tuoleja odottamaan korjausta ja uutta maalipintaa. Neljä ensimmäistä tuolia muuttuivat kultaisiksi ja olen niihin nyt vielä talvenkin jälkeen tyytyväinen. 

Mutta.




Aina pitää olla kokeilemassa kaikenlaista, joten kun vihdoin olin kotosalla kauniina ja lämpöisenä kevätpäivänä, päätin viedä valkoiseksi maalaamani tuolin ulos ja harrastaa hieman kokeilevaa suihkuttelua ;)

Kirpparilta ostin tähän tarkoitukseen jonkun vaivalla virkaaman pöytäliinan. (Anteeksi! Tiedän miten paljon pienikin liina vaatii työtä.) Ja kultaisella spraymaalilla suihkuttelin istuinosan sekä hieman sinne tänne.   





Kuvat ovat melko raakoja. Omin silmin katsottuna kultaus ei ole selkänojassa ja jaloissa ihan yhtä töksähtävästi kuin kuvissa.  Mutta täytyy muutama päivä katsella tuolia hiukan sillä silmällä, että josko sitä pitää vähän vielä parannella.  Toisaalta tekisi kyllä mieli hioa sitä hieman ronskimmaksi, kuluneemmaksi.  Katsotaan nyt kuinka käy.


Heidinen

5. huhtikuuta 2016

Pää tyynyyn ja unta palloon

Olisipa se niin helppoa.
Unettomuus ei saa paljoakaan sympatiaa ennen kuin se osuu omalle kohdalle.  "sori, nukuin vähän huonosti." " Oon vaan vähän väsynyt". 
Ajoittaiset yöt, jolloin on unta tullut muutaman tunnin, menee vielä pienenä harmina joka korjaantuu seuraavana yönä.




Kun niitä öitä alkaa kerääntymään, tilanne muuttuu. Tavarat putoilevat käsistä. Sanat unohtuvat.

Tulet huoneeseen muistamatta mitä olit tekemässä. Pinna alkaa kiristymään.  Kuuloaisti terävöittyy. Päivänvalo sattuu silmiin. Sydän hakkaa kuin maratonin jäljiltä kun kävelet vaikka keittiöön hakemaan kahvikupposen, eikä se kahvi sykettä ainakaan hidasta.
  Risteyksessä olit ihan varma ettei sieltä ollut tulossa äsken ketään. Mistä hitosta toinen auto ilmestyi eteen?  Kotiin päästyä on ihan turha ajatellakaan sellaista kuin tiskikoneen tyhjennys, roskien vienti, imurointi... Varsinkaan pikkujutut, kuten leivänmurut pöydällä ja jokunen tavara väärillä paikoillaan ei saa nostamaan ahteria sohvalta. Päässä ei vaan liiku mikään. Odotat vaan iltaa, että kehtaa mennä nukkumaan.

Kello tulee 21, no NYT!

Paitsi, että alat piristymään. Siistit paikkoja vähän sieltä täältä ja hoidat muutaman muun rästihomman. Siinä puuhaillessa kello käy... Väsymys on tiessään.

Kuuliaisena ihmisenä kuitenkin muistat, että aamulla pitäisi töihin ja nukkuakin olisi syytä ennen sitä. Menet sänkyyn kellon ollessa ehkä 23. Jaloissa alkaa tuntumaan painetta, kihelmöintiä ja kohta ne ovat niin levottomat että on pakko nousta jaloittelemaan.  Mietit, muistitko ottaa magneesiumia aikaisemmin?  Paras ottaa vielä varmuuden vuoksi ja sitten takaisin petiin.

Mielessä pyörii jokunen työasia. Ne on helppo pakottaa pois mielestä. Keskity mukaviin asioihin! Mies kääntää kylkeä ja hakkaa taas hampaitaan yhteen.  Koira nukkuu sängyn alla ja maiskuttaa unissaan.  Patteri alkaa naksuttamaan... Keskity kivoihin asioihin! Puhelin värähtää ja valo vilkahtaa.  Älä välitä! Toinen koira hakee omassa pedissä parempaa asentoa ja pyörii ympyrää talloen petiä. Mies korahtaa ja hengittää syvään nukkuessaan. KUKA HELVETTI VOI NUKKUA TÄMMÖISESSÄ METELISSÄ?

Nouset taas ylös. Älä katso kelloa!

Juot vähän vettä ja istuskelet hetken pimeässä keittiössä. Mitähän ruokaa sitä tekisi huomenna? Ikkunat olisi varmaan syytä pestä. Ihanan rauhallista. Asiat risteilevät mielessä. Kovasti oli haluja alkaa siivomaan, pyykkäämään, virkkaamaan.  Pitäisikö vaihtaa sohvan paikkaa?  Ei!  Nukkumaan siitä!

Peiton alla tulee kuuma. Ilman peittoa kylmä. Kun työntää varmaan peiton alta sängynpäädyn  kylmää metallia vasten olo helpottuu. Ulkona tuulee juuri siitä suunnasta, että se pääsee ikkunoiden väliin. Syksyllä laitettu ikkunateippi on antanut periksi. Se pärisee hiljaa tuulenpuuskien tahdissa. Koira on kuulevinaan jotain ja juoksee portaat alas katselemaan ikkunoista. HUOKAUS!

Katsot kelloa, se on 01:45. Miten menee niin kuin omasta mielestä? Käyt hakemassa lopulta nukahduslääkkeen. Sen pitäisi kaataa norsukin 15 minuutissa. Sanoi lääkäri. Tik tak, tik tak.... Tässäpä on sellainen norsu, että se ei ihan vähästä eikä enemmästäkään kaadu.

Lopulta uni tulee siinä kolmen maissa tällä kertaa. Se on syvää ja hyvää. Mitkään äänet eivät pääse tunkeutumaan unen läpi.
Paitsi herätyskello. Se soi 05:30. Eikä se lopeta. Sattuu!! Lhakset ova jäykät ja kankeat.

Onneksi olet oppinut ennakoimaan. Vaatteet on valmiiksi valittuna. Kahvit ladattuna.  Työmatkalla tiessä on kuoppa jonka huomaat viime hetkellä. Survaiset kaasun pohjaan. EI STNA! Piti jarruttaa.  Ajat tien sivuun ja koetat rauhoittua.  Nyt rauhassa! EI mitään hätää. Keskity.

Töissä ehdit juoda vielä kupin kahvia ja sitten mennään. Hyvää huomenta! (Haista...) Miten voin auttaa? (En tahdo) Joo, mä hoidan. (En pysty) Ai, tällainen muutos, joo. (Mä niin kuolen just).
Kotimatkalla alkaa sataa, etkä vaan tajua missä hemmetissä on se nappi jolla tuulilasinpyyhkijät saisi liikettä. Kokeilet kaikki ja lopulta käsi osuu oikeaan.





Yllä pieni kuvaus pahimmasta päivästäni. Ei kovin tervettä. Enää on kokeilematta makuuhuoneen Feng Shui-sisustus ja työttömyyskortisto.    Feng Shui on kyllä listalla ;)
  Lääkäri diagnosoi unettomuuden, antoi nukahduslääkettä, jutteli hieman päivärytmeistä ja kirkasvalohoidosta. Lopulta voitonriemuisena ratkaisi ongelmani; Vaihda yötyöhön! Ja passitti ulos.

Tässä on kaksi hyvin turhauttavaa asiaa. Olen etsinyt yötyötä jo oli vuoden. Eli siihen ei niin vain vaihdeta. Ja toiseksi. En koe kärsiväni unettomuudesta vaan ainoastaan aamuista, aikaisista heräämisistä.  Minä en ole vielä valmis kun muu maailma aloittaa päivänsä.

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että olen niitä ihmisiä joilla on tulenvartijan geenit. Kun muut nukkuvat, minä valvon nuotiota. Sillä silloin kun saan elää omassa päivärytmissäni, uni tulee ongelmitta ja sitä on riittävästi. Normaali nukkumaanmenoaikani pyörii siinä klo 02 korvilla ja herääminen yhdeksän, kymmenen maissa. Herään virkeänä ja jaksan helposti myöhään iltaan asti. Tai niissä harvoissa yövuoroissa joita minulla on, jaksan intopinkeänä illasta aamuun saakka. Eikä mitään ongelmaa ole.  Siksikään en haluaisi syödä yhtäkään melatoniinia tai nukahduslääkettä, sillä ne eivät auta minua. Ne auttavat yhteiskuntaa. Tai auttaisivat jos toimisivat. 

Olen iloisena ottanut vastaan kauppojen ja pankkien myöhäisemmät aukioloajat. Maailma on sentään vähän tullut vastaan.





Niillä se on mentävä, mitä on saatu. Edelleen jatkan rytmiini sopivat työn etsimistä ja muun uskon ajan mittaan loksahtavan paikoilleen.  En oikeastaan tiedä miksi koin tarpeelliseksi kirjoittaa tästä, mutta toivottavasti tästä olisi vaikka apua jollekulle. Vertaistukena :) Yöihmisiä tarvitaan edelleen, ei vain tulenvartijoina.

Heidinen





3. huhtikuuta 2016

Juhannusruusu pöydälle

Hei taas. Pitkästä aikaa!
Ihan hävettää miten kauan viimeisestä postauksesta on. Syitä on monia, mutta nyt olen täällä taas :)



Ystäväni antama pieni pöytäliina innoitti ja kokeilin itsekin tehdä samalla mallilla toisen. Olen vältellyt aikaisemmin juhannusruusua, tulppaania, tähteä yms. koska vastarannan kiiski sisälläni kapinoi.  Olen haaveillut maton virkkaamisesta, mutten ole löytänyt itselleni sopivaa mallia. Riittävän helppoja ja vähemmän suosittua mallia.  MUTTA!  Pöytäliinana pidän tästä mallista kovastikin.  Ja ohje löytyy täältä Lankavan sivulta.   Toinen vieläkin suurempi syy sille miksen ole vielä mattoa tehnyt, löytyy kuteiden hinnasta. Tsiisus! Olen laskeskellut valmiin maton hintaa pelkillä materiaalikuluilla ja totesin, että ihan niin paljon en tykkää. Etsiskelen myös edullista ja järkevää muuta meteriaalia mattoon.





Käytin puuvilla-akryyli(?) lankaa, jota löysin omasta takaa. Ja 3,4 koukkua. Liinasta tuli noin 50cm halkasijaltaan ja koska koirilla on karvanlähtö painajainen meneillään, liina pääsi olkkarin pöydän lasikannen alle.




Iso ja paksu karvalankamatto sai kyytiä jo ennen pääsiäistä. Sellainen matto ja kahden paksuturkkisen koiran yhteiselo ei vain onnistu tähän aikaan vuodesta.   Pöydän alta pilkottaa nyt mummuni kutoma isohko räsymatto. Vanhempieni häälahja.   Epätoivoinen uuden ison ja helppohoitoisen maton etsintä on alkanut. Mikään ei tunnu kelpaavan.  Mutta luotan siihen, että se oikea vielä osuu kohdalle.


Ihanaa alkanutta huhtikuuta!

Heidinen