19. heinäkuuta 2016

Istutuslaatikko, istumapaikka vai kaiteen korvike?

Hyvää iltaa.
Kolusin eilen 5 liikettä, etsien pientä parvekeryhmää, joka olisi a) järkevän hintainen, b) silmäystävällinen ja c) suunniteltu kestämään yli vuoden.    Tulos nolla!   Missä ne ihanat puiset mummolasetit ovat? Ilman sitä miljoonan prosentin katetta hinnassa?

Halusin viimevuonna (melkein)valmistuneille portaille paikan jossa voi istuskella ja katsella alas peltomaisemaa.  Miksi melkein? Täältä löytyy vastaus.  Mutta menihän tämänkin homma sitten siihen, että itse soli jotain keksittävä.

Hintaa tuli kuorikekatepussin verran.  Nyt minulla on istumapaikka, liian pienissä ruukuissa nuupahtaneet kukat saivat lisätilaa, liiterin perukoista löytyi somisteeksi pikku aitaa ja ruosteinen lyhty. Niin ja toki jalaton tuoli.   Mistä tuo puinen laatikko tuli?  Ei mitään muistikuvaa.  Viimevuonna siinä kasvoi perunaa.


Tuoli on oikeasti tukeva istua. Istumakorkeus on normaalin tuolin luokkaa ja uskaltaa siinä nojata selkänojaankin.  Alle on piilotettu vanha muovinen maitolaatikko nurinpäin. Maitolaatikko on piilotettu kahden koivulevyn alle.  Jokin jakkara tarvitsee varmaan etsiä mahdolliselle kaverille.


Syksymmällä voisin vaihtaa tähän kanervaa, havuja tms. Lyhty pysynee paikallaan läpi vuoden.


Kuvitelkaa tähän mukaan vielä värikäs pitkä räsymatto. Keksin levittää sen vasta kuvien ottamisen jälkeen.

 
Niin, ja koska ikuisuusprojektimme kaiteettoman päädyn vuoksi ei tänä vuonna etene, ei tästä kuitenkaan kukaan pääse tipahtamaan ilman pientä vaivannäköä ;)


Nyt on muuten taas kelit kohdallaan. Toivottavasti pitkään!


Heidinen






15. heinäkuuta 2016

Teinin kokkikoulu, osa kaksi

Ensimmäinen viikko kokkikoulua on takana, vaikkapa todellisuudessa sain valokuvat puhelimeen valmiista annoksista ja pääsin itse niitä arvioimaan vasta illalla töiden jälkeen.  Mutta kyllä on äiti ylpeä.   Ei mitään huomautettavaa, varsinkaan kun en ollut näkemässä siivoa enkä itse valmistusta.  Maukasta ja taisi teini olla itsekin tyytyväinen.  Alla tytön lähettämät kuvat annoksista.

 
Spagetti ja tomaattikastike pitkän kaavan mukaan keitettynä.  Parempaa kuin olisin itse tehnyt.


Curry-riisi, paistetut broilerinsuikaleet ja salaatti.  Broilerista ei jäänyt äidille maistiaisia, mutta riisi oli erittäin onnistunutta.  Näiden lisäksi innostus on riittänyt pellilliseen mokkapaloja.

Tilaamani opiskelijan keittokirjakin saapui viikolla ja sieltä on valittu ensi viikon ateria jo valmiiksi.  Keittokirjoille ominaiseen tapaan tässäkin oli aluksi neuvoja ja niksejä taloudelliseen tapaan ruoanlaittoon ja lisäksi listattuna kaikki tarpeellinen ensikeittiöön.  Ruokaohjeet vaikuttavat simppeleiltä ja hyviltä.  Ohjeita on silakkapihveistä pitsaan ja sopivasti kaikkea siltä väliltä.




Muutaman miinuksen tämäkin opus saa kuitenkin.  Sivut ovat paksua ja huokoista paperia, jotka varmasti imevät itseensä jokaisen roiskeen. Pysyvästi.   Lisäksi missään kirjassa ei kerrota kuinka monelle ihmiselle ohjemäärät ovat suunniteltu. Jotkin ohjeista vaikuttavat olevan yhden annoksen ohjeita ja jotkin 4-6 annoksen ohjeita.  Kokematon kokki ei varmastikaan osaa arvioida sitä itse kirjasta.

Kirjan saavuttua tutkimme sitä illalla keittiön pöydän ääressä. Samalla kun teini luetteli ja tarkasti, että meiltä löytyvät kaikki peruskeittiön välineet, tuli samalla opetettua mikä on mm. pallovispilä tai taikinapyörä.  Tyttökin pääsi läksyttämään.  Kahvinporojen purkki pitäisi pestä ja kuivata joka kerta ennen kuin sen täyttää.  Veitsiä ei saisi laittaa tiskikoneeseen. Leikkuulauta pitäisi putsata hieromalla siihen suolaa.
  Myönnän kaksi ensimmäistä, ei aina jaksa ja pysty. Mutta lasisiin leikkuulautoihin ei varmastikaan tarvitse hieroa suolaa.



Ensi viikolla alkaa vihdoin ja viimein LOMA!  Sitten saattanee blogikin päästä kesämodeen.  Ja luotan siihen, että se kesäkin vihdoin sitten alkaa.  Ulkona kyllä kasvaa kukkaset ja muut istutukset.  Kesäkeittiö on saanut potkun eteenpäin yms.  Mutta kuitenkaan niihin ei ole jaksanut vielä keskittyä sen kummemmin.  Sisustushommat ovat olleet melko vähällä viimeaikoina, mutta eipä niitä voi pakottaakaan tulemaan.

Heidinen


12. heinäkuuta 2016

Teinin kokkikoulu, ensimmäinen osa.

Tänä kesänä teinillä on ollut poikkeuksellisen monta yksin vietettyä kotipäivää, kun meidän vanhempien lomat ajoittuvat loppukesään.

Kun sitten kaupassa taas mietittiin mitä teini söisi viikolla, heräsi ajatus. Ajatus tai oikeastaan epäilys vahvistui illalla kun teinillä oli makeannälkä, mutta kaapeissa ei ollut mitään riittävän nopeaa ja riittävän hyvää.   Eikai meillä kasva tulevaisuuden toivo, joka ostaa valmiiksi paistettua jauhelihaa, nuudeleita ja Saarioisten mammojen sapuskoita?????

Ehdotin teinille, että miettii pari ruokaa jota voisi itse tehdä päiväsaikaan. Vastaukset olivat; "enmä osaa", "enmä tiiä", "osaan tehdä vaan mokkapaloja" nje... Joten tyhjensin keittokirjakaappini sohvalle teinin viereen ja kehoitin käymään kimppuun.  Etsimään sieltä jokin hyvä ruoka. 




Ai että, se oli vaikeaa! Harjoiteltiin sitten sisällysluetteloiden käyttöä, mietittiin teinin lempiruokia ja lopulta listalla oli spagetti ja tomaattikastike sekä curry-riisi ja kana.  Alkuun riisin kaverina oli nugetit, mutta ne lähtivät listalta hyvin nopeasti kun kerroin miten kyseiset kokkareet valmistetaan. 13-vuotiaalle uskoisin voivan jo tämmöisen paljastaa ;)

Sitten lähetin teinin keittiöön tekemään inventaariota siitä mitä aineksia tarvitaan ruokia varten kaupasta. Se oli helpompaa, joskin teini oli ehtinyt livauttamaan kuitenkin ne nuudelitkin kauppalistalle.

(kuvituskuva, alkuperäisen listan kadottua salaperäisesti)


Kun sitten vielä kerroin, että jatkossa teini saakin kerran viikossa suunnitella ja valmistaa ruuan, vastarinta jäi pieneen epäuskoiseen naurahdukseen ja toteamukseen, että hän sitten varmaan vuorottelee kahta jo valittua ateriaa.  "Koska iskäkin tekee aina vaan makaroonilaatikkoa!"

Minulle se näin alkuun sopii. Sillä luotan siihen, että innostus saattaa kasvaa siinä vaiheessa viimeistään kun spagetit valuvat korvista ja kanat pyörivät lautasella ympyrää. Lisäksi alkava seiskaluokka tuo mukanaan kotitaloustunnit ja yön puolella tilasin vielä teinille oman keittokirjan, halpoja, helppoja perusruokia opiskelijalle.   Ja tietenkin taitojen kasvaminen lisännee innostusta, toivon.

Ja ehkäpä me harjoitellaan yhdessä joku päivä tekemään niitä nugettejakin ihan itse.   Ja kaiken sen marinan alta oli selvästi aistittavissa pieni mielihyvä ja jopa innostus jo nyt, vaikka yhtäkään ateriaa hän ei vielä ole ehtinyt valmistamaan.

Heidinen







11. heinäkuuta 2016

Kaikki munat yhdessä korissa

Meillä syödään paljon kananmunia.   Olen pitkään etsiskellyt munakaappia, johon mahtuisi riittävästi munia ja josta olisin valmis maksamaan pyydetyn hinnan.   Ja kokoajan yksi tai kaksi munalaatikkoa on pyörinyt työtasoilla, sillä käytännöllisintä niiden on olla käden ulottuvilla. 

Mutta.  Eihän ne laatikot nyt nättejä ole.  Muutaman viikon olen nostanut ostetut kananmunat isoon kennolevyyn työtasolle esille.  Mutta ei sekään nyt mitenkään nättiä ole.

Illalla sitten huomasin, että eräs sekatavarakori keittiössä on lähes kennolevyn kokoinen...   







Leikkasin yhden rivin kennosta, pyöristin vähän kulmia ja valmis!   5 minuutin pikatuunaus tehty.  Ehkä jaksan katsella tätä siihen asti, että elämäni munakaappi kävelee meille tai teen sen lopulta itse. 

Haave omasta kanalasta on nostanut tänä kesänä jälleen päätään.  Kanalalle olisi jo paikkakin vanhassa pihasaunassa.  Se vaatisi ensin vähän ja enemmänkin töitä, mutta saattaisi olla jopa totta ensi kesänä jos saunan lattian saisi tänä kesänä valettua.  Sitten olisi koko pitkä talvi aikaa opiskella kananhoitoa.

Heidinen

4. heinäkuuta 2016

Pois punaisesta. Vol 3

Heinäkuu jo hyvällä alulla.  Puoli vuotta olen odottanut tilaisuutta tarttua hiomahiireen ja maalisutiin ja käydä toimeen. Vanha punainen pienehkö kaappini on huutanut nurkassaan uutta pintaa!

Kesän alussa mies pystytti sitä varten "työhuoneen" pihalle.  Vanhan huviteltan tai paviljongin. Ihan miten kuka sitä haluaa nimittää.  Kävi vain niin hassusti, että seuraavana päivänä teltta löytyi isosta syreenipensaasta tuhannen mutkalla.   Sitten kesä onkin sujunut järjestelmällisesti siten, että aurinkoisina päivinä olen ollut töissä ja vapaapäivinä on satanut tai tuullut. Tai molempia.

Sitten en vain enää kestänyt odottaa tilaisuutta, sillä kaapin sisältö on ollut riittävän kauan ripoteltuna pitkin olohuonetta.  Eräänä päivänä raahasin kaapin ulos hiontaan ja sitten takaisin sisälle maalaukseen.  Loppukäsittelyn, hionnan ja vahauksen tein kaiken sotkun uhallakin sisällä.

Nyt se on vihdoin valmis. Näyttää pienemmältä, eikö?  Kulutuksella olisin halunnut saada enemmän alimmaista vihreää väriä myös esille, mutta myönnettävä on... Se olikin tosi vaikeaa.  Kuvissa sitä ei näe ollenkaan.  Kuva tai valaistus vääristää väriä jonkin verran muutenkin, eikä tee ihan kunniaa kaapille. Sääli.


(pssst... Lattialla näkyy mattokokeiluni. Haaveilin virkatusta hamppunarusta isoa mattoa eteiseen.. sormet eivät kestäneet enempää karkeaa narua.  Matto taitaa päätyä leikkimökkiin.)




Miksi valkoinen?  Koska halusin alla olevien värien myös näkyvän kunnolla. Lopuksi päälle tuli vielä väritön antiikkivaha.
Lopuksi vielä vilautus kaapista punaisena.  Ihan kiva, mutta liikaa punaista pidemmän päälle.




Heidinen