Kookos-mantelileipää jaaritteluiden ohessa.

Niin se kesä vain soljuu eteenpäin. Oma loma on vielä pitkällä edessä, mutta toisaalta kesällä työntekokin on rennompaa.  Vapaapäivinä ehtii hyvin piipahdella naapurikaupungeissa tai jopa siellä Tallinnassa pikaminilomilla.

Aloitin maaliskuussa tosissani itseni kanssa projektin. Palasin tosissani takaisin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon.  Ensin laskin kaksi viikkoa kaikki ravintoarvot ja noudatin valmista ohjelmaa saadakseni tuntuman takaisin.  Sittemmin olen kuunnellut itseäni ja syön silloin kun tulee nälkä.  Enkä laske enää.  Haluan nauttia ruuasta ja kesästä.   Lisäksi dieettailu saa luvan loppua. Niiden vuoksi läskit palaavat AINA korkojen kera takaisin.

Ensimmäisen kuukauden kroppa ihmetteli ja piti tiukasti kiinni saavutetuista mitoistaan.  Sitten on alkanut tapahtua. Paino on laskenut nyt tähän mennessä noin 7kg ja navan ympäristö on kutistunut 12cm. Parasta tässä on se, että ainuttakaan migreeniä ei ole tullut ruokavaliomuutoksen jälkeen vaikka kevätaurinko on yleensä yksi pahin kohtausten aiheuttaja minulle.

Viime viikonloppuna ostin ale-hyllystä Kilot Pois- kirjan karppauksesta. Suurin osa kirjasta on ruoka-ohjeita ja niitähän nyt ei koskaan ole liikaa.  Muuten kirja oli hienoinen pettymys.  Oikolukijalla on ollut ilmeisesti muuta tekemistä kirjoitusvirheiden suuren määrän vuoksi ja löytyipä muutama mieltä vaivaamaan päässyt epäjohdonmukaisuuskin.  Mutta ne ruokaohjeet, nam :)

Ensimmäiseksi testiin pääsi kookos-mantelileipä, sillä leipää edelleen välillä kaipaan. Karppiset ja satunnaiset ruisleipäviipaleet ei poista vaalean, pehmeän leivän ajoittaista kaipuuta.

Ja täytyy sanoa, että oikein maukasta tuli. Ehkä hiukan makeaa leiväksi, mutta metukkaa tai pippurileikettä päälle, niin sopii oikein hyvin omille makunystyröille.

Tätä kannattaa kokeilla!  Itselläni kiireessä meni kookos- ja mantelijauheiden mittasuhteet sekaisin, mutta lopputulos oli silti hyvä. Eli ohje ei kärsi pienistä muutoksista. Kurpitsan sienet kyllä näyttivät hieman epäilyttäviltä valmiissa leivässä, mutta sekin oli onneksi vain ulkonäkökysymys.

Ohjeessa oli laskettu leivästä tulevan 10 palaa, mikä on aika lähellä totuutta.  Ja yhdessä annoksessa ilmoitettiin olevan HH 1,6g,    P 6,4g,     R 16,5g. 

Kiva jos jaksoit lukea tänne asti.  Nyt on ohjeen vuoro:

Kookos-mantelileipä

 

6  kananmunaa

125g  voisulaa

1 1/2 dl kookosjauhoja

1dl  mantelijauhoja

2tl  leivinjauhetta

Halutessa lisäksi kourallinen pähkinöitä tai siemeniä

 

Kuumenna uuni 125 asteiseksi.  Vatkaa munien rakenne rikki ja lisää muut ainekset joukkoon.

Kaada taikina voideltuun uunivuokaan ja paista

noin 30-40 minuuttia. 

 

 

 

 

 

HUOM!  Anna leivän jäähtyä riittävästi vuoassaan, ettei käy kuten minulle. Leipä halkesi keskeltä pituussuunnassaan kun koetin sitä liian kuumana irroittaa vuuastaan. 

Heidinen

Kesän kunniaksi kakkua

Tänään jätettiin taakse tuo naapurissa sijaitseva kyläkoulu. Mitä luksusta se onkaan ollut!  Jokaisen lapsen pitäisi saada käydä koulunsa samanlaisessa ympäristössä.  Sekoitus surua ja iloa, vanhan taakse jättämistä ja uuden odotusta.  Sitä tarvitsee ehdottomasti vähän juhlistaa!

Kuva on lainattu luvallisesti tyttäreltä :)  Mutta siihen kakkuasiaan.

Tämän alkuperäinen ohje löytyi Lidlin mainoksesta, Kodinkuvalehdestä 11/26.5.2016. Maccarponen sijasta käytin tuorejuustoa, sillä kun pistää miehen kauppaan hakemaan marcarponea, niin tuloksena voi olla vain täysi katastrofi. 



VALKOSUKLAINEN MANSIKKA-POPCORNKAKKU

 

8-10 annosta

20min + 1vrk hyytymiseen

 

POHJA:

1l popcornia

50g voita

200g valkosuklaata

 

TÄYTE:

4 liivatelehteä

1/2 dl mansikkatiivistemehua

2dl kuohukermaa

1prk/ 250g mascarponea (tuorejuustoa)

1 limetin raastettu kuori ja mehu

1 tl vaniljasokeria

 

PÄÄLLE

1/2 l mansikoita (mitä enemmän, sen parempi)

 

Valmista popcornit pakkauksen ohjeen mukaan.

 

Asettele leivinpaperi irtopohjavuoan (20cm tai isompi) pohjalle, kiinnitä panta ja leikkaa ylimääräiset paperit pois.

 

Mittaa kattilaan paloiteltu valkosuklaa sekä voi ja anna sulaa miedolla lämmöllä sekoitellen

Nostele popcornit suklaasulan joukkoon ja levitä ja painele seos vuoan pohjalle.

 

Upota liivatteet kylmään veteen ja anna pehmetä ainakin 5min. Vatkaa kerma vaahdoksi.

 

Kuumenna mehu kiuhuvaksi ja liota siihen puristetut liivatteet. Anna hieman jäähtyä.

 

Sekoita tuorejuustoon liivate-mehuseos, limetin kuori ja mehu sekä vaniljasokeri. Nostele joukkoon kermavaahto.

 

Kaada täyte pohjan päälle, peitä kelmulla ja anna hyytyä seuraavaan päivään.

 

Irrota kakku vuoasta, siirrä tarjoilualustalle ja koristele mansikoilla.

 

 

 

 

 

Aijonpa jossain vaiheessa kokeilla tällä periaatteella tehdä suklaa-poppari paloja sillä varsinkin pohja oli todella omaan mieleen.

 

Tällä kakulla me siis polkaisimme tytön kesäloman käyntiin. Ei hullumpaa.

 

Heidinen



Sitrusta ja mangoa pääsiäispöytään.

Hyydykekakku innostus jatkuu. Tein vuodenajan teemaan sopivan kakun hieman mukaillen useampaa ohjetta sillä mikään valmis ohje ei tuntunut täysin miellyttävältä. Ja kovan keksipohjan sijasta halusin pehmeän, helposti leikattavan pohjan.
Ja kyllä 7 ja puoli ihmistä sai koko kakun syötyä ;)

Sitrus-mangokakku pääsiäispöytään

 

kakkupohja:

2 kananmunaa

3/4 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

 

täyte:

2 dl kuohukermaa

4dl piimää (tai turkkilaista jugurttia)

1 1/2 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

3 rkl sitruunamehua

6 liivatelehteä

 

pinta:

2 prk piltti mangososetta

3 liivatelehteä

3rkl vettä

 

vuokaan:

voita

korppujauhoa

 

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja voitele irtopohjainen kakkuvuoka. Jauhota.

 

Sekoita leivinjauhe jauhoihin. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi ja lisää jauhoseos varovasti sekoittaen mukaan.

 

Kaada taikina vuokaan ja paista noin 15min uunin alaosassa. Irrota jäähtynyt kakku vuoasta, pese ja kuivaa kakkuvuoan reunat. Jotta tuleva täyte ei sotkeennu. Laita kakku takaisin vuokaan.

 

Laita 6 liivatelehteä likoamaan kylmään veteen.

Vatkaa kerma vaahdoksi sokereiden kanssa ja lisää piimä joukkoon.

 

Purista liivatteista ylimääräinen vesi pois ja sekoita ne lämmitettyyn sitruunamehuun. Sekoita ohuena nauhana valuttaen kerma-piimätäytteeseen.

 

Kaada täyte vuokaan kakkupohjan päälle ja nosta jääkaappiin hyytymään 4 tunniksi tai yön yli.

 

Pinta:  Laita 3 liivatelehteä kylmään veteen pehmenemään noin 5minuutiksi ja lusikoi pilttisose kulhoon.  Purista liivatteista ylimääräinen vesi pois ja sekoita lämmitettyyn veteen. Kaada ohuena nauhana mangososeeseen kokoajan sekoittaen ja kaada kakun päälle.

 

Anna hyytyä kylmässä ja koristele.

 

Piimän kanssa tehtynä täyte maistuu makean happamalta. Jugurtilla maku on uskoakseni hieman pehmeämpi. Sitruuna maistuu hyvin.   Pehmeä kakkupohja sopi hyvin kakkuun ja vaikutti siltä, että muutama kakunleikkaaja huokaisi helpotuksessa siinä vaiheessa kun tajusi miten helppoa palan leikkaaminen oli. Pohjahan ei jää näkyviin sillä jäähtynyt kakku hieman vetäytyy kasaan ja täyte piilottaa sen sisäänsä.

 

Ja jos tykkää tehdä perinteisiä täytekakkuja, mutta ei hallitse tai halua leikata isoa kakkupohjaa kerroksittaitain, voi samalla ohjeella paistaa kerros kerrallaan pohjan.

 

Omaan kakkuuni ehti pääsiäistipu tehdä pesän :) 

 

Heidinen

Tomaatti-valkosipulikeitto uppomunalla ja avokadolla

Tein eilisiltana aivan järisyttävän hyvää tomaatti-valkosipulikeittoa, jonka ohje oli Kodin kuvalehdessä 6/17.3.2016. En löytänyt sitä vielä lehden nettisivuilta, joten kirjoitan sen tänne sitten alusta alkaen, jotta jää varmasti myös itselle muistiin.

Keittoon tulee lisäksi uppomunaa ja avokadoa. Ainoa poikkeus lehden reseptiin oli, että laitoin kasvisliemen sijasta pakastimestani löytynyttä lihalientä. Ohjeessa kehoitetaan myös panostamaan kasvisliemen laatuun ja vaikka keittämään sellainen itse tai jos se ei onnistu, niin kokeilemaan vaikka purkissa ostettavaa valmista lientä.

  Ja JEEE! Ensimmäiset uppomunani ikinä, onnistuivat kaikki.  Kyllä sellainen rohkaisee.

Tomaatti-valkosipulikeitto

6annosta /40 min

 

400g kirsikkatomaatteja

1-2 rkl oliiviöljyä

1tl suolaa

ripaus mustapippuria rouhittuna

 

12 valkosipulinkynttä

2rkl oliiviöljyä

1,5l kasvislientä (itsellä lihaliemi)

 

lisäksi;

6 munaa (tai ruokailijoiden määrä)

1l vettä

1/5dl etikkaa

3 avokadoa (puolikas/annos)

1 ruukku lehtipersiljaa tai korianteria

 

Puolita tomaatit ja siirrä leivinpaperin päälle uunipellille. Valuta päälle öljy ja ripottele suolaa ja pippuria. Paahda 200-asteisessa uunissa 12-15 minuuttia, kunnes tomaatit rutistuvat ja saavat hieman väriä.

 

Kuori valkosipulin kynnet ja viipaloi ne ohuiksi. Kuullota valkosipulia kattilassa oliiviöljyssä noin 5min. Pidä lämpö keskiteholla ja tarkkaile, etteivät valkosipulit pala. Lisää kasvisliemi ja anna keiton hautua 15 min. Lisää tomaatit liemeen ja tarkista maku.

 

Valmista uppomunat. Kuumenna vesi kattilassa. Anna kiehua pari minuuttia ja vähennä tehoa, jotta vesi juuri ja juuri poreilee. Lisää etikka.

 

Riko kananmuna kahvikuppiin. Sekoita veteen pyörre ja valuta muna varovasti pyörteeseen. Anna munan kypsyä kaksi minuuttia. Nosta reikäkauhalla pois. Valmista kaikki munat samalla tavalla.

 

Viipaloi avokadot.

 

Kokoa keitto jakamalla liemi lautaselle ja laittamalla kuhunkin annokseen uppomuna ja avokadon siivuja.

 

Itse kokosin kyllä annoksen toisinpäin. Sitä mukaa kun munat valmistuvat, laitoin niitä lautasille ja avokadosiivut viereen. Keiton annostelin sitten viimeiseksi. Näin vältin ylitäysiä lautasia.  Ohjeesta on unohtunut milloin persilja/korianteri pitäisi lisätä. Minä revin persiljan ja lisäsin valmiiseen keittoon viimeiseksi.

 

Keltuainen jää melko juoksevaksi ja kun sitä alkaa syömään se sekoittuu liemeen antaen makua ja tehden liemestä sakean. Ei varmaan ole väärin keittää munaa kypsemmäksi jos raaka keltuainen ei maistu.

 

Koska meitä oli syömässä vain kolme ihmistä, jäi loput keitosta evääksi. Nam!

 

Tämähän on myös mainiota jos syöt vähähiilihydraattista ruokaa. Lisäksi maidotonta ja gluteenitonta. Munan poisjättämällä ja kasvisliemellä menee varmaan myös kasvissyöjälle.

 

 

 

Heidinen

 

 

 

Pannukakun makuinen juustokakku :P

Miten meni niin kuin omasta mielestä....?
Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.  Minulla on tänään synttärit. (kiitos kiitos)
Piti viedä työkamuille kakkua joka ei olisi mitenkään ällömakea.  Mutta kävikin niin, että tämä kakku jäi jääkaappiin ja ostin työmatkalla Salesta Unelmatortun.
Tarvitseeko edes selittää?

Halusin kertoa tämän teille, sillä jos haluatte vaihtelua pannukakkuun niin tässäpä olisi.  Maistuu meinaan kovastikin pannukakulle, kylmänä.  Hillon kanssa voisi olla jopa ihan syötävää.  Jos ei välitä murenevasta näkkäripohjasta.

Kuvassa on myös jotain ihanaisen mieltä lämmittävää. Nimittäin tuo pikkuliina.  Sain sen ystävältäni syntymäpäivälahjaksi. Ystävä oli tullut työpaikan parkkipaikalle odottamaan lahjan ja kukkapuketin kanssa. Ihana yllätys, johan jäi työmietteet samantien.  

Mutta siihen juustokakkuun.  Ohje on Lidlin Myllynkivi näkkäripaketista.  Lataan teille ohjeesta kuvan, sillä olisi liian traumaattista alkaa kirjoittamaan sitä uudelleen.  Teen vkl:na uuden herkun, jospa se onnistuisi.

Nyt lopun syntymäpäivääni vietän joko siivoten tai löhöillen. En ole vielä päättänyt. Ihanaa.

Heidinen

Tee Itse Kasvonaamio - suurentuneet ihohuokoset

Huomenta.   Meillä oli aamusta sähkökatko joten yhtäkkiä tuli aikaa testata yhtä tätä Askel Terveyteen löytyneistä kotitekoisista kasvonaamioista.   Löydät tuolta kolme, hyvin helppoa kasvonaamiota suurentuneille ihohuokosille. Mitään erikoisliikkeiden, edes apteekin tuotteita ei tarvita.  Itse testaan ruokasooda-munanvalkuaisnaamion, koska ruokasooda <3

Ja vielä varoitus. Jatkaessasi lukemista tulet näkemään hyvin läheltä, ilman suodattamia, meikkivoiteita tai kuvankäsittelyä kolmevitosen muikin naamaa ja ihohuokosia. Kuvat voivat järkyttää herkimpiä. Kuvia voi myös näyttää nuoremmille varoittavana esimerkkinä huonon ihonhoidon ja tupakoinnin riskeistä. 

Lukiessa alkuperäinen ohje tuntuu hyvin pätevältä, mutta tehdessä naamiota huomaa asioita joita on muutettava, jotta naamio olisi toimivampi.    Alkuperäisohjeen voitte käydä lukemassa tuolta linkin kautta.  Omassa versiossani ainesosat pysyvät samoina, mutta mittasuhteet muuttuvat.   Alkuperäisen ohjeen mukaan naamio jää hyvin löysäksi ja se levitetään vanutupolla.    Siinä käy niin, että maito-muna-sooda seosta on kaikkialla, sitä jää yli ja vaikka kuinka sekoittelet sooda valuu jatkuvasti kulhon pohjalle eikä päädy kasvoille asti. 

Kasvoja pitäisi kevyesti myös hieroa 15minuutin eli  koko vaikutusajan.... EI onnistu.  Ruokasooda  kuorivana ainesosana alkaa pian tekemään kipeää.

Muutoksia tekemällä tämä toimii. Omasta mielestäni näin peilissä heti muutoksen ja tästä tulee osa viikottaista rutiiniani. Nyt puoli tuntia naamion jälkeen iho tuntuu kasvoissa sormelle sileältä ja mattapintaiselta.  Ihohuokoset ovat pienempiä. Piste.

Tässä on lähtötilanne aamulta. Ei kaunista. Silmämeikin rippeetkin edelleen silmän alla. Teini-iän akne, tupakointi, aurinko, pisamat... kaikki jättäneet jälkensä.

Sitten tulokset.  Kameralla peilin kautta on hyvin hankala saada ihan samasta kuvakulmasta ja etäisyydeltä.  Mutta en näe yhtä paljon ja yhtä suuria "kuoppia" kuin ensimmäisessä kuvassa.

Sitten niihin ohjeisiin.  Tarvitset:

 

Noin puolet munanvalkuisesta ja tilkan huoneenlämpöistä maitoa.  Itse käytin täysrasvaista maitoa.

Ruokasoodaa sen verran, että saat sormilla käsiteltävän tahnan. 

 

Sekoita ainekset hyvin yhteen. Jos munanvalkuaista on hankala saada jaettuna, niin vatkaa se ensin vaahdoksi. (Keltuaisen syötin koirille)

 

Levitä naamio kasvoille. Vanulappua voi käyttää, itse pärjäsin sormilla paremmin.  Nyt pitäisi hieroa kevyesti kasvoja kauttaaltaan.  Hieroin noin 5min sormenpäillä ja annoin jäädä vaikuttamaan vielä 10min ajan.  

 

Naamio kuivuu hyvin pian kasvoille ja kiristää ihon. Nauti tästä hetkellisestä kasvojenkohotuksesta ;).

Huuhtele pois haalealla vedellä ja lisää kosteusvoidetta.

Valmis!

Tämän innoittamana aion varmasti kokeilla vielä jonain päivänä vehnäjauho-sitrusnaamion.

Heidinen

Virkattu avainnauha

Työssäni tarvitsen avaimia jatkuvasti. Jokainen ovi ja jokainen kaappi on lukossa. Kaupoissa myytävät avainnauhat ovat nättejä kuin karkit, mutta en ole löytänyt yhtään riittävän pitkää.

Kun asiakkaiden kanssa ollaan tekemisissä, ei ole kiva että avaimet kaulassa heiluvat ja osuvat ehkä asiakkaaseen.  Kuitenkin niiden on oltava kokoajan saatavilla.  Myös turvallisuus on huomioitava, avainnauha on vaarallinen kapine, jopa sellaiset joissa on ns. turvalukko.  Mikä todennäköisyys on sillä, että lukko jää kaulan puolelle jos joku tarttuu nauhaan?

Muutama vuosi sitten virkkasin itselleni avainnauhan joka on niin pitkä, että avaimet pystyy kantamaan mukanaan kuin olkalaukkua.  Kukaan ei pysty kuristamaan tarttuessaan avaimiin tai ottamaan avaimia haltuunsa. Asiakastilanteissa helisevä nippu on helppo vetää selän taakse.  Avaimellä ylettyy joka lukkoon ilman, että sitä tarvitsee riisua.  Nauhan pystyy myös pujottamaan vaikka farkkujen vyölenkkiin, avain taskuun ja edelleen ylettyy lukkoihin ja avain kulkee varmasti mukana.

Tänään virkkasin samalla mallilla avainnauhan äidilleni.  Mikäli malli miellyttää, niin ohjetta saa vapaasti käyttää.  Se mistä olen mallin itse keksinyt on unohtunut vuosien saatossa.  Tänään käytin ohutta puuvillaista virkkauslankaa ja koukku nro1.

(kuvaohjeessa on muutama  ylimääräinen silmukka/virhe, anteeksi)

1. Aloita neljällä ketjusilmukalla. Tee ensimmäiseen ketjusilmukkaan kolme pylvästä. Virkkaa neljä ketjusilmukkaa ja vielä neljä pylvästä samaan ensimmäiseen ketjusilmukkaan. Virkkaa lopuksi kolme ketjusilmukkaa.

2. Käännä työ ja virkkaa neljä pylvästä seuraaviin ketjusilmukoihin. Tee neljä ketjusilmukkaa ja vielä neljä pylvästä samaan ketjusilmukkaketjuun. Virkkaa kolme ketjusilmukkaa.

3. Käännä työ ja jatka samoin niin kauan kunnes avainnauhan pituus miellyttää.  Pujota nauhaan klipsi ja virkkaa ympyrä kiinni.  Itse vielä muutamalla pistolla ompelin klipsin pysymään paikallaan.

Tämä on nopeasti tehty. Itse sain valmista parissa tunnissa, mutta ehdin siinä samassa ajassa myös värjäämään hiukset, lukemaan Aku Ankan ja tekstailemaan kaverille ;)

Mikähän tuon "klipsin"/lukon oikea nimi on?


Heidinen

Hyvää Ystävänpäivää

Perheelle aamiaista ystävänpäivän tyyliin.

Tarvitset sydänmuotin, 10 paahtoleipää, juustoa, kinkkusuikaleita, kananmunaa, mausteita oman maun mukaan ja oliiviöljyä.

Paina viiteen paahtoleipään sydänmuotilla reikä keskelle.

 

  Säästä pikkusydämet.

 

    

 Lado toiset viisi paahtoleipää uunipellille. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja juustoviipaleet. Paina sydänmuotilla näihinkin reiät ja nosta pikkusydämet pellille. Nosta pikkusydämien päälle toiset pikkusydämet, siten että väliin jää juustoa.

 

 

 

Nosta ensimmäiset 5 paahtoleipää pellillä olevien päälle. Laita sydänreikiin kinkkusuikaleita ja mausteita oman mielesi mukaan. Riko vielä jokaiseen reikään 1 kananmuna. Paista 200 asteisessa uunissa sen aikaa, että eivät ihan pääse palamaan. (Toisin sanoen unohdin katsoa kellosta paistoajan)  

 

Pikkusydämet valmistuvat hieman aikaisemmin.  Jos onnistuit saamaan kananmunan keltuaisen ehjänä leivän sisään, siitä tulee kypsänä kauniimpi, kuten kuvasta näkyy.

 

 Hyvää ruokahalua! On helppo syödä sormin ja 1 leipä riittää mainiosti täyttämään vatsan.

 

Sylvi-kissä vielä näyttää mallia, miten tämä päivä vietetään.

 

 

 

Heidinen

Suklaaöverit Kinder-kakulla *Omnomnom*

Hyvää Syntymäpäivää rakas lapseni.  Mummia ja enoa ei pidätellyt mikään saapumasta kakulle. Sankari ei jaksanut kahvipöytään saakka, mutta tarjoilu pelasi sohvalle.

Ohje löytyi blogista Baking of ja Marian mahtava tapa överikoristella kakkunsa sai minutkin innostumaan. Käykääpä katsomassa.   Ohjetta oli helppo seurata ja muutin ainostaan vispikerman kuohukermaan sekä maustamattoman tuorejuuston mascarponeen.   HERKULLISTA!

 

 Tämä kuva päätti alkaa huolella kiukuttelemaan, eikä suostu suurenemaan. Pahoittelut siitä.

 

Kakun leikkaaminen on hieman haasteellista, mutta kyllä se onnistuu. Lisää mukavasti jännitystä kahvipöydässä kun kukin vuorollaan taiteilee palansa lautaselle. Leveällä kakkulapiolla ei ole mitään virkaa tämän kakun kanssa.

Lopun päivää tarjoilu onkin kutakuinkin tässä.  Loput leivonnaiset tehdään sitten synttäreiden uusintayritykselle.

 

 

Heidinen

p.s Jos suklaan sijasta lakritsi maistuu paremmin, niin kurkkaa viime vuoden lakritsipommia, johon ohjeet löydät Kinuskikissalta.  Omassani ja kinuskikissan kakuissa eroa on vain koristelussa.

Tosi helpot myslipalat

Taas keittiössä.  Helmikuusta taitaa tulla herkkukuu, sillä vielä on lisää tulossa samasta aiheesta.

Löysin niin helpon yksinkertaisen helpon myslipala ohjeen, että haluan jakaa sen teille. Ihan parasta tässä on se, että aineksia ei tarvinnut lähteä etsimään mistään putiikeista tai tilailla netistä. Ja ohjeessa on paljon potentiaalia omaan muokkaamiseen.

Alkuperäinen ohje löytyi Yhteishyvän ruokaliitteestä vuodelta 2010. Kursivoitu teksti on omaa kommentointiani.

MYSLIPALAT

 

6 dl  marjamysliä (oikeastaan kaikki mysli käy)

4 rkl  hunajaa (käytin juoksevaa)

4rkl  ruokokidesokeria (myös valkoista voi kokeilla)

4 rkl  rypsiöljyä (käytin oliiviöljyä)

 

Kaada marjamyslit leivinpaperoituun 20x30 cm:n kokoiseen uunivuokaan. Tai piirasvuokaan.  Käytin itse mysliä jossa oli kuivattua banaania, rusinoita ja pähkinöitä.

 

 

Kuumenna kattilassa hunaja, sokeri ja öljy niin, että sokeri sulaa täysin. Levyä ei kannata pitää kokoajan täysillä, liemi alkaa kuohumaan.  Öljy ei kovin hyvin sekoitu hunajaan ja sokeriin, joten se kannattaa huomioida kun liemi kaadetaan myslin sekaan.

 

Valuta liemi tasaisesti myslien päälle. Sekoita ainekset ja painele seos tasaiseksi ja tiiviiksi.  Aluksi tuntuu että liemi ei riitä kaikkeen myslimäärään, mutta sekoita kärsivällisesti. Kyllä se riittää. Huolimatta siitä mitä materiaalia välineesi ovat niin seos tahtoo tarttua lusikkaan, lastaan ym. Kun ainekset ovat hieman jäähtyneet niin paras tapa on painella kädellä tiiviiksi ja tasaiseksi.

 

 

 

 



Paista 175 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia, kunnes se saa hieman väriä. Tai kiertoilmauunissa 150 asteessa noin 20 minuuttia.

Anna levyn jäähtyä ja kovettua seuraavaan päivään. Kun levy on jäähtynyt, mutta vielä lämmin kädelle, painele vielä kerran tiiviimmäksi.

Seuraavana päivänä leikkaa annospaloiksi. Pakkaa voipaperiin. Säilytä viileässä. Jos tiivistit vielä kerran paistamisen jälkeen levyä, niin leikkaaminen annospaloiksi on helpompaa. Levy ei murene ja hajoile yhtä helposti.

Nämä odottavat nyt jääkaapissa viikonlopun juhlia. Ajattelin alkaa tekemään näitä myös arkeen välipaloiksi vaihdellen hieman mysliä tai tehden itse sekoituksia siemenistä, marjoista ym. mitä kaapista milloinkin löytyy. Helppo tyttärenkin ottaa mukaan evääksi harrastuksiinsa. Ja hei, nämä ovat myös näppärä lahja.

Olen aikanaan säästellyt paljonkin noita Yhteishyvan ruokaliitteitä, mutten enää viime vuosina. Nyt kun niitä selailin, niin huomasin että ne ovat ennen olleet selkeästi ohjeiltaan "kotikutoisempia" ja yksinkertaisempia kuin nykyään. Sellaisia joita tulee paljon helpommin tehtyä kotona arjessa.

Mummullani oli tapana leikata lehdistä ja säästää/keräillä reseptejä. Samoin minulla vielä 10-vuotta sitten. Tuli myös kirjoiteltua itse ohjevihkoja parhaista ohjeista tai jopa teemoittain.  Nyt on netti ja tapa on jäänyt mikä on sääli, sillä on ollut aika iloinen matka käysä omaa reseptikaappia läpi. Puolet meni poistoon, mutta toisaalta löysin tosi monta unohtunutta mahti ohjetta uudestaan.

Heidinen

Fredrika Runebergin Tortut

Kansallisrunoilijamme Runebergin päivä lähestyy.  Olen käynyt pikkulapsesta asti retkillä Runebergin kodissa, Joulupäivänä käytiin hänen haudallaan.  Olen koettanut lukea joskus hänen sepustuksiaan. Vänrikki Stoolin Tarinat onnistuin jopa lukemaan.   Ja pakkohan se on myöntää, että ei minua hänen runonsa tai muutkaan teokset kiinnosta.   Minua kiinnostaa hänen rouvansa Fredrika. 

Miten se nainen on onnistunut tuossa kaikessa? Vieraat viipyvät päiväkausia, lapsia (Porvoon susiksi sanottiin) siunaantui (ja menehtyi) useampi, draamaa, uskottomuutta, puutarhan ja talouden hoitoa, sairauksia, oma kirjailijan ura, köyhien tyttöjen koulun perustaminen rouvayhdistyksen puheenjohtajana, sairaan miehen hoitoa yhä alenevan kuulon ja näkökyvyn myötä.  yms.

Wikipediasta löytyy napakka tiivistelmä hänestä.  Hänestä jos kenestä saisi hienon elokuvan aikaiseksi.  Blogista P.s Rakastan kirjoja eli täältä löytyy muutama kaunis kuva Runebergien kodista ja hieman tarinaa heidän elämästään.

Mutta ne tortut! 

Yksi maailman parhaimmista leivonnaisista ehdottomasti. Karvasmantelilla maustettuna.
Ensimmäistä kertaa tänään pääsivät käyttöön jo jokusen vuoden omistamani Runebergin torttu vuoat. Loppujen lopuksi aika käteviä kartioita.  

En ole käyttänyt vuokia aikaisemmin, koska niitä on paketissa 4kpl. Kyljessä oleva ohje on kuudelle tortulle. Tarvitseeko perustella enempää?  Erittäin ärsyttävää.   Mutta tänään päätin päästä ärsytykseni yli ja sen ansiosta löytyi hyvä puoli. Erittäin hyvä juttu!  Nimittäin taikinaa jää enemmän syötäväksi kulhosta.   Ja se on niiiiiin hyvää. Parempaa kuin valmis torttu.

Olisi jäänyt taikinaa enemmänkin syötäväksi jos olisin tarkemmin noudattanut ohjetta vuoan täyttämisen suhteen. Kyllä ne tosiaan kohoavat uunissa.  Tässä vielä teille ohje vuokapaketin kyljestä.

Ohjeessa on unohdettu mainita milloin se kananmuna on tarkoitus laittaa taikinan sekaan. Omani meinasi unohtua, joten lisäsin munan viimeisenä.  Ja lisäsin vielä extrana karvasmantelitippoja taikinaan. Punssia en käyttänyt. Ja tämä on kyllä se ohje millä teen jatkossakin aina torttuni. Onnistunut torttu ei ole kuiva, mureneva tai liian äklöksi kostutettu. Vaan pinnalta rapea ja sisältä kuohkea/kostea. Mmmmm...  Seuraavan satsiin ajattelin kokeilla hienontaa itse kuorimattomat mantelit.  

Makoisaa tulevan viikon alkua.

Heidinen

Naamakarvojen lankaaminen

Kuulun siihen joukkoon, jolla kasvaa kasvoissa karvaa liikaa. Tai ei ehkä niinkään liikaa kuin liian pitkää karvaa.  Onneksi se on enimmäkseen ohutta vaaleaa hahtuvaa, mutta kirkkaana päivänä ne vaaleimmat ja ohuimmatkin haituvat näkyvät.  Suorastaan hyppäävät silmille.

Olen tähän elämäni vaiheeseen asti nyppinyt niitä kulmakarvojen siistimisen yhteydessä pinseteillä. Vahaliuskoja ja sokerointiakin olen koettanut, mutta vahaliuskat ovat aivan liian tuskallisia. Ennemmin kuljen kylillä liuskat naamassa kiinni kuin koen enää niiden aiheuttaman kivun.  Sokerointi on huomattavasti kivuttomampaa, mutta jää usein tekemättä.  Massan valmistelu ja pehmittäminen on arjessa liian työlästä ja hidasta.

Olen halunnut oppia lankaamisen jo vuosia, mutta sen on näyttänyt hankalalta oppia.  Opastusvideoissa ja muissa tutoriaaleissa lankaajalla on ollut jokin kolmipäinen lankaviritys. Kaksi langanpäätä käsissä ja yksi hampaiden välissä.... O.o

Kunnes vihdoin päätin kunnolla paneutua aiheeseen ja oppia.  Löysinkin mitä yksinkertaisemman tavan lankaamiseen.  Joka kyllä ensimmäisellä kerralla harjoitellessa sattui enemmän kuin sokerointi, mutta vähemmän kuin vahaus.  Ja jos sattuu liikaa niin homman voi keskeyttää heti ilman että kasvoihin jää roikkumaan mitään ylimääräistä.

Ja tosissaan, kaikki lupaavat että kipu vähenee ajan mittaan! Se on varmaan tottakin, sillä jos säännöllisesti lankaa niin ensimmäisen kerran jälkeen seuraavalla kerrralla langattavaa on vähemmän. Koska ihokarvat kasvavat eri tahtiin.  Ja ne ensimmäiset esiintulijat voi nyppäistä pinseteillä.

Niin se ohje.  Tarvitset vain ompelulankaa.  Mielellään puuvillaista, mutta hätätapauksessa mikä tahansa ohut ompelulanka käy.

Ota langasta noin 30-40cm pätkä ja taita se kaksikerroin.  Solmi päät yhteen ja nyt sinulla on rengas. Laita "rengas" käsien väliin pujottamalla se keskisormien ja peukaloiden takaa. (Myös peukalo-etusormi käy)  Pyöräytä keskeltä ympäri pari kertaa, niin että lanka on nyt kahdeksikon muotoinen. Kierteitä saa olla jokunen.  Voi olla että joudut asettelemaan kädet uudelleen.

Nyt voit aloittaa. Kasvot on tietenkin ensin putsattu meikeistä. Langan kierteet keskellä ovat ne jotka vetävät ihokarvan juurinen irti ja kierteitä liikutetaan edestakaisin avaamalla ja sulkemalla nyrkkiä. Tai oikeastaan viemällä yhteen etusormea ja peukaloa ja taas kauan toisistaan.  Ja kädet tekevät sitä eri tahtiin.  Keskimmäisillä vapailla sormilla voi hieman avittaa esim. langan asentoa.

Huomaan, että kirjoittaessa saan tämän kuulostamaan hirvittävän työläältä...  Katsokaa vielä video, ei ole hankalaa ollenkaan.  Paitsi siitä kirjoittaminen.   Youtube on täynnä hyviä opastusvideoita, olen aijemmin varmaan käyttänyt vääriä hakusanoja. 

Ensimmäisestä lankauskerrastani on nyt 7 päivää. Muutaman innokkaan olen joutunut kulmista ja ylähuulesta nyppäisemään. Pelkkiä pinsettejä käyttäessä jouduin nyppimään vähintään joka toinen päivä.

Suosittelen ainakin kokeilemaan.

Seuraavaksi ajattelin palata sisustuspulmien pariin.  Meidän jääkaappi alkoi lämpenemään joulun jälkeen. Hankimme uuden -käytettynä. Siitä lähtikin sitten pienimuotoinen kaaos keittiöön ja ruokahuoneeseen.  Mutta palataan siihen tuonnenpana :)

Heidinen