Kävin tänään vähän tuulettamassa vanhoja lenkkareitani ja en ymmärrä miksi olen mennyt ostamaan lenkkarit joissa varpaat eivät pääse suoristumaan?!? 681 juoksuaskelta 3km matkalla. Onhan se alku ja enemmän kuin viimeiseen pariin vuoteen. Mutta kotiin päästyä tilasin välittömästi uudet lenkkarit ja siihen asti aijon pärjätä rakkailla punasilla nahkalenkkareillani. Ovat jotkin saksalaiset terveyskengät - kaverin kirpparilöytö minulle. Lidlistä ostin parillä kympillä verkkatakin, paidan ja housut. Verkkatakkia en olekaan omistanut vuosikausiin. Heti on vähän kevyempi ja "kuntoisempi" olo.
Testilenkkini oli kyllä aika säälittävää touhua. Varpaat lintassa. Juoksutyyli täysin hakusessa, aika pihtipolvista touhua. Tuntui että joka talossa verhot olisivat heiluneet kun kylän väki olisikin tiennyt, että siellä se pöpi taas höyryää uuden hullutuksensa kanssa. Vaikka oikeasti tuskin kukaan edes näki.
Pari vuotta sitten tosiaan pääsinkin jo hyvään alkuun juoksemisessa, silloin hyvän startin tuhosi penikkatauti. Epäilen niitä pirun pieniä lenkkareita pääsyyksi...
Minulle on jäänyt mieleen vahva muisto lapsuudesta kun on jaksanut juosta ja juosta ja juosta. Haluan kokea sen uudelleen.
Nyt alkaa tekosyyt olemaan eliminoitu ja 9 viikon kuluttua pitäisi pystyä juoksemaan 5km. Ehdin jo uhota työkaverille, että syksyllä juostaan töihin. Matkaa on yli 10km. Realistista eikö?
Lupaan päivitellä ajoittain miten juoksukoulu lähtee etenemään. Luvassa on tietenkin timantinkovaa kehitystä. *köh köh* Menee muuten nikotiinipastilleja ja -purkkaa sitä vähemmän mitä enemmän liikkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä?