Satuin kesällä saamaan käsiini korituolin. Ollessani lapsi, nämä oli luksuskalusteita joihin itse pääsin ehkä kyläillessä istumaan hetkeksi. Ja nyt vihdoin sain oman :D
Ihana, eikö? No ei oikeastaan...
Joten Miranolia pintaan! Tässä hommassa meinasi kyllä mennä hermot. Huomatkaa hieman näkyva tupakkiaski. En ollut savuton viime kesänä ja tupakkaa meni tässä hommassa.
Muutamasta kohdasta paikkasin hieman katkenneita ja karkaavia punoksia nippusiteellä. Ne jäivät täysin piiloon maalin alle. Ei niitä huomaa jos ei osaa etsiä.
Sitten pienellä teräsharjalla rapsuttelin jo pahasti hilseilevän vanhan lakan pois. ( Kettumaisin työ)
Ohensin maalia lakkabensiinillä ja pienehköllä pensselillä koetin saada maalia joka paikkaan. Se oli toiseksi kettumaisinta.
Lopultakin valmista. Olin hieman huolissani teinkö maalista liian vetistä. Pysyisikö se kiinni ja peittäisikö riittävästi. JUU, hyvin pysyy maali keinussa.
 |
| Loppukesän pesäpaikkani. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä?