10. tammikuuta 2016

Mitä sinulle kuuluu?

Muutama viikko sitten eräs ihminen kysyi minulta mitä minulle kuuluu, jääden vielä ihan aidosti odottamaan vastausta.
Häkellyin.
 Kukaan ei ole kysynyt sitä minulta varmaan vuosiin. On ollut jokunen vaikea vuosi ja se on karkoittanut ympäriltä ihmisiä enemmän kuin tuonut niitä lähelle.  Miksi kukaan haluaa tietää mitä minulle kuuluu? 

Olen miettinyt monta päivää.  Haluaisin sanoa jotain viisasta. Järkevää.
Pinnalla on olevinaan jatkuvasti väsymys, kiire, varattomuus, alakulo ja ajoittain suuttumus.  Miksi?

 Väsyttää koska elän eri rytmissä kuin perheeni tai muu maailma. Siihen päälle 2-vuorotyö täysin ennakoimattomin vuoroin ja vapain.

Kiire, koska aina pitää olla menossa tai tulossa. Vapaalla ja töissä.  Varattomuus johtuu huonoista päätöksistä menneisyydessä.  Alakulo ja suuttumus vuorottelevat samoista syistä. Välillä vedän ylleni myös marttyyrin viitan ja kannan koko maailman tuskan mukanani surren miksi kukaan ymmärrä sitä tai minua. Sitten suututtaa.  Miksi pitää kohdella toisia huonosti? Puhua pahaa? Miksi pitää teeskennellä tai salata?  Miksi pitää kokoajan jotakin? Töissä tahti kiristyy jatkuvasti.  Vaaditaan lisää samalla ajalla ja rahalla. Ja lafka tekee vuosittain plussaa.
 
Lisääntyvät terveysongelmat ja lääkärissä juokseminen johtuen sisäilmaongelmista paikassa jossa vietän aikaani säännöllisesti.  (Rivien välistä voi lukea mitä haluaa)

Pakkaset, lumettomuus ja vanha talo. Aamen for that.

On niin helppo valittaa.  Nämä ovat asioita joita tulee ensimmäiseksi mieleen ja haluaa oksentaa ulos. Ja ihan tosiasioita.  Mutta ei ainoita asioita. Elämä on myös pullollaan hyviä asioita.

Ilo ei ole kadonnut.  Minua ilahduttaa päivisin lukemattomat pienet ja suuret asiat.

 Minulla on perheeni ja koti. Ystäviä. Minulla on edelleen voimaa ja halua auttaa muita. Minulla on ikävä läheisiäni kun he eivät ole lähellä. 

Minä voin miettiä mitä ruokaa tekisin sen sijasta että joutuisin vieläkin miettimään mistä saisin ruokaa.

Minulla on suunnitelmia ja tavoitteita.

Minulla on oikeastaan kaikkea. Siinä on päällä vaan niin paljon ryönää, että on vaikea nähdä ettei mitään puutu. 

Minulla on myös sellainen tunne, että tulevana vuonna on edessä päätöksiä. "Ryönää" on lähdettävä poistamaan.   Lyhennettävä huonosti olevien asioiden listaa ihan itse ja luovuttava sellaisesta joka tekee hallaa. 



 
 
 
Luulen että paras tapa aloittaa kysymällä itseltäni ja muilta riittävän usein; Mitä kuuluu?  Ja kuunnella vastaus.
 
 
Heidinen

2 kommenttia:

  1. Ajatuksia herättävä kirjoitus, kiitos siitä! Mä olen myös todennut, että on tosi vaikeaa vastata "Mitä kuuluu?" kysymykseen ja varsinkin niin, että vastaisi vain omista kuulumisista eikä lasten.

    Toivottavasti tämä vuosi tuo mukanaan myös paljon hyvää ja kivaa sinne! Toivottavasti saat myös puhdistettua mieltä. :) On muuten tosi hyvä kuva sulla tuossa, noinhan se tosiaan on, että välillä kannattaa joistain asioista päästää suosiolla irti!

    Myös itsensä kuulumisten kuunteleminen tekisi varmasti hyvää itse kullekin. Täytyy vain yrittää kuunnella vastausta virkeänä ja kylläisenä, ettei viesti mutkistu liikaa ulkopuolisten tekijöiden takia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi. Totta tuo, tulee helposti myös sivuutettua omat kuulumiset piiloutumalla lasten kuulumisiin ja tarpeisiin. Ja ne eivät välttämättä ole lainkaan samat. Mutta onneksi lähellä on myös ihmisiä jotka herättävät aika-ajoin pohtimaan näitä asioita ja joitain niistä tulee sitten kaadettua tännekin.

      Toivotan myös hyvää ja lempeää alkanutta vuotta :)

      Poista

Mitä mieltä?