Kaikkea sitä...

Päätin tulla leveilemään tällä kasalla.  Koska olen siitä hyvinkin ylpeä.

Siinä on 8 muovikassia, 4  jätesäkkiä (75l) ja puuttuu vielä 5 muovipussia jotka meni jo. Istuin eilisen päivän karsimassa vaatteitani. Dumppasin kaikki sängylle ja yksi kerrallaan lajittelin takaisin-roskiin- kierrätykseen.
  En ymmärrä miten meidän pikkuruiseen makkariin on mahtunut noin paljon??? Sekä miehen vaatteet vielä päälle. 

Olisi pitänyt ottaa vaatesäilytyksestä kuvat ennen- ja jälkeen. En muistanut, tai oikeammin en pystynyt jättämään hommaa sen vertaa kesken.    Vieläkin enemmän olisi varmasti lähtenyt jos kasvava poistokasa ei olisi alkanut jo hirvittämään.  Silti kyllä minulle vielä jäi päälle pantavaa.  Ne mitä muutenkin käytän ;)

Ihminen pärjää yllättävän vähällä. Minun se pitäisi tietää, kaiken jo kerran tulipalossa menettäneenä. Silti sitä kerää tavaraa ympärilleen kuin suojamuuria. Kuin se mitä omistat määrittelisi sen mitä olet.

Tällä hetkellä meillä on sekaisempaa kuin koskaan. On lähtevien tavaroiden kasoja, lajiteltavia kasoja ja kasoja. Purkkiin on tullut vähintään muutama kolikko päivittäin ja tavara liikkuu kokoajan.  Lisäksi olen löytänyt lapsuuteni pehmokoiran ja vanhan päiväkirjani. Lueskelin kirjaa hetken, muistaen tapahtumat mutta en tunnistanut kirjoittajaa minuksi.  Mutta kirja säästyköön, sillä sain mahti-idean koskien tulevaa.

Olo kevenee ja huomaan saavani ajatuksissani muitakin asioita päätökseen sekä jään kiinni jatkuvasti ihmettelemästä miksi olen säästellyt tätä kaikkea?  Energiaa riittää vimmatusti, hyvä että syödä muistaa.
Voikohan olla niin että tavara sitoo/imee energiaa? Kun se liikkuu ja lähtee, energia palaa takaisin?   Käyttämätön, varastoitu, menneisyydestä kiinni pitävä tavara estää pääsemästä eteenpäin? Päästämästä irti menneestä?Vai väsyneen horinaa?

Maria Kondon siivouskirja polttelee mielessä yhä enemmän. Voisiko se tarjota vielä lisää potkua? Lähikirjastossa siihen on 8 ihmisen jono ja naapurikunnassa se on lainaajalta jäänyt palauttamatta 2kk sitten.

Tuo kasa? Se lähtee nyt helpoimman kautta.  Työmatkalla Uffin laatikkoon. Olkoonkin että tienaavat minun rytkyilläni, mutta sitä on nyt ihan liikaa alkaa minun seulomaan kirpparille tms. minnekään.  Tarvitsen arvokkaan ajan kodin puhdistamiseen ja siistimiseen.

Tulossa on vielä yläkerran varastoksi muuttunut käytävä, porrasvintti, muutama komero ja kaappi, keittiö, meikkipöytäni kätköt, kylppäri ja ne jemmat jotka olen unohtanut. 

Ne jemmat löytyköön! Juhlat alkakoon!

Heidinen