Liityin facessa Konmari Suomi- ryhmään, joka perustuu Marie Kondon kirjaan Konmari, siivouksen elämän mullistava taika. En ole lukenut kyseistä kirjaa. Ytimekkään tiivistyksen siitä kylläkin. Ajattelin ensin hankkivani kirjan, mutta seurattuani ryhmän innokkaita siivoojia päätin kokeilla miten pitkälle pötkin heidän neuvoillaan. Joten koska oikeastaan apinoin omalla tavallani ryhmäläisiä, en noudata Konmarituksen ohjeita. En lähde tässä avaamaan "maritusta" sen tarkemmin.
Olen ottanut aika-ajoin tietyn kohteen, komeron, kaapin, hyllyn, nurkan tms. jonka olen tyhjentänyt ensin ihan täysin. Sitten alkanut laittamaan tavaraa takaisin, ryhmän jäsenten neuvojen mukaan, tutkaillen esine kerrallaan. Tuottaako tämä minulle iloa?
Alkaa kuulkaas tavaraa häviämään nurkista!
"Oikean" tavan mukaan olisi pitänyt aloittaa vaatteista. Vetää ne ulos piiloistaan ja aloittaa karsiminen. Mutta minä tiedän mikä kauhistuksen hävitys siellä piilee... Se ei ole mikään parin tunnin juttu. On päässyt vähän kertymään. Siellä on myös se -10kg vaatteet... Pitää ehdottomasti harjoitella ensin helpommilla kohteilla.
Roskaa, kierrätyskelvotonta kamaa on lähtenyt talosta pussitolkulla. Hyvät tavarat kuvaan henkilökohtaiselleni fb sivulle jakoon kavereiden kautta elintarvikkeita, kolikoita ja hymyä vastaan. Vielä ei ole tarvinnut tukeutua kirppisryhmiin. Kirjoja on lähtenyt noin 50 kpl, laukkuja, lastenhoito tarvikkeita (tytär kohta 13-v), keskeneräisiä käsitöitä, ihmeellistä irtotavaraa, monta kiloa turhaa paperia, lehtiä, tauluja, vanhoja muovikippoja yms. yms.
Innostuksissani en ole tajunnut pitää kameraa valmiina. Ennen- jälkeen kuvat olisi pitänyt tajuta ottaa. Mutta onneksi (?) projekti on vielä kesken. Yläkertaan en ole edes ehtinyt ja jäljet pahenevat ennen kuin korjaantuvat. Alakerrassa on epämääräisiä tavarakasoja odottamassa seuraavaa määränpäätään. Perheellä on tosin veto-oikeus, jos jotain pitää ehdottomasti säästää, sen saa pelastaa kasasta.
Löytöjäkin olen tehnyt. Lanka- ja käsityökaappiani perkaessa löysin yhden laatikon pohjalta vanhan 20 markan kolikon!?
EN yhtään tiedä miksi ja miten omistan sellaisen. Mutta olen iloinen siitä sillä sen ansiosta keksin alkaa keräämään lasipurkkiin kaikki tulot jota saan myymällä turhat tavarat. Listaan sinne myös vaihtokaupat. Nyt on tullut jo kahvipaketti, kaakaota ja suklaata on matkalla. Kun urakka tulee valmiiksi joskus, lasken saldon ja teemme jotain kivaa yhdessä. Ja mikäli rahaa löytyisi lisää jostain jemmasta, niin se menee ehdottomasti purkkiin.
Tuntuu hyvältä luopua.
Välillä homma keskeytyy kun löydän jotain unohtamaani. Muistoja. Istuin silittelemässä pitkään vanhaa rikkinäistä ja korjauskelvotonta miesten rannekelloa. Isäni kelloa.
En muistanut sen olemassaoloa lainkaan.
Silittelin kelloa ja ymmärsin, etten tarvitse sitä muistaakseni isäni. Ja tuntui hyvältä siirtää se poistokasaan. Yhtä helpolla en päässyt mummoni keräilynukkejen kanssa. Ne jatkavat olemassaoloaan kenkälaatikossa komerossa. Ainakin vielä.
Ja minä voin sanoa tykkääväni tästä. Siivouksesta.
Ja tein myöhäisen uuden vuoden lupauksen; En osta mitään tarpeetonta. Vain välttämättömän. Siitä tulee ehkä vaikein osuus, mutta tavaroita läpikäydessä olen ehkä lopulta ymmärtänyt mikä järjetön summa menee noihin tyhjänpäiväisiin kivoihin heräteostoksiin.
Heidinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä?