Ruokahuone valmistautuu Juhlaan

Minulla on viimein tässä talossa huone josta tykkään ihan oikeasti ja ihan kamalasti. Esittelen sen nyt teillekkin, mutta ensin varoitus.   Olen huono ottamaan tässä asiassa kritiikkiä vastaan.  No, ei sentään.  Kun tekee muutoksia kotona, niin on erittäin hyvä keino kuvata ennen ja jälkeen sillä valokuva paljastaa usein asioita joita ei paljaalla silmällä tajua.  Ja edelleen odotan saavani tässäkin huoneessa vielä muutaman jutun uusittua, mutta tykätä saa jo keskeneräisestäkin:)

Kuvat olen ottanut kynttilän- ja lattialampun valossa, jolloin kullan ja keltaisen sävyt korostuvat.  Päivänvalossa korostuu valkoinen.  Ainiin! Miltä näytti ennen muutosta? Käy katsomassa täältä elokuisesta postauksesta kun ruokaryhmä valmistui.

Tajusinpa juuri, että näissä kuvissa kaikki on kierrätettyä, tuunattua, kunnostettua, itsetehtyä ja käytettyä. Naruverhot ovat uutena ostetut. Cd- soitin ja kirkasvalolamppu ovat lahjoja.

Pikkuvitriinin muutoksen tein toukokuun alussa. Jos haluat nähdä miltä se alun perin näytti, niin käy kurkkaamassa täältä.

Ruokahuone on päiväsaikaan myös koirahuone. Siksi pärekorista löytyy koiruuksien omaisuus.

 

Ikkunalla on rivissä tyttären suolankasvatuspurkit. Kuva ei anna oikeutta niiden kauneudelle.  Jos suolankasvatus kiinnostaa niin täällä on ohjeet.

Korkea vitriinikaappi on siirtynyt olohuoneesta johon hankin uuden vanhan vitriinikirjahyllyn.

Lipaston yllä oleva liitutaulu on ylösnostettava ja takana on.... keittiö. Näppärä pikku luukku ruokien ja astioiden siirtelyyn. Alun perin siinä on ollut 120cm leveä (alkuperäisestä levennetty) oviaukko, joka söi viimeisenkin ehjän seinän ja sitä kautta kaappitilan keittiöstä.

Lipasto (vai senkki?) on elokuisessa postauksessa näkyvä emännän kaappi. Yläosa vain sai lähtöpassit kun huomasin alaosan mahtuvan kuin nenä päähän aukon alle.

Ulkona aitassa odottaa kevättä vielä kymmenkunta samanlaista, kunnostettavaa tuolia. Jouluaterialle tarvitsee haalia talon muut tuolit, mutta kyllä näin kelpaa kevättä odotella.

Heidinen