Mitä kuuluu? Joulu meni hyvin? Pukki oli kilttinä ja ruokaa riitti? Noin yleisesti ottaen.
Minä tykkäsin. Sain pari lahjaakin. Siinä muutaman päivän aikana ehdin jopa rentoutua niin hyvin, että kellonajoilla ei ollut väliä.
Kerran jopa sain aikaan paniikin, HUOMENNA TÖIHIN?!?! Eiku, vielä yksi päivä aikaa kasvattaa juuria sohvaan. Kyllä tuli tarpeeseen.
Alku viikosta käytimme tyttären kanssa pari päivää alennusmyynteihin. Ei olisi kannattanut. Pari vaatekappaletta kyllä löytyi. Ja otettiin ruokailujen kannalta rennosti ravintolassa. Mutta pääasiassa jäi ihmetys. Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Täh?
Olin erään vaateketjun nuoriso-osastolla katsastamassa tarjontaa 12-v tyttäreni kanssa. Paikalla oli myös muutama muu äiti tyttärineen. Ja samanikäisiä kaveriporukoita keskenään. Äkkiä paikalle pyyhältää liukuportaista nuori nainen, tyttö, ystävänsä kanssa. Kaunis tyttö. Kauniit vaatteet ja meikki. Tekoripset, tekoturkista takissa, varmaan muutama hiuslisäke eivät onnistuneet yhtään heikentämään ulkonäköä. Tekojuttutyttö porhaltaa suoraan keskellä osastoa olevalle vaaterekille jossa roikkuu kirkkaita paljettimekkoja. Sitten.... "HYI VITTU! IHAN VITUN RUMA MEKKO. Siis kuka käyttää tämmösiä? HYI VITTU ET MÄ VIHAAN TÄMMÖSIÄ!!!"
Okei. Vaikutelma meni rikki. Särki. Ystävä mukanaan koetti hieman pehmentää tilannetta. Hiljaisemmalla äänellä harmitteli että onhan ne aika ikäviä kun paljetitkin irtoaa niin helposti. Tekojuttutyttö jatko paasaamistaan, vihaamistaan ja vitun kylvämistä ihan yhtä kovalla äänellä. Meistä muista ihan jokainen sillä hetkellä tuijotti suu auki.
Minulla on sellanen huono ominaisuus, että välillä suu toimii ennen ajatusta ja yllätyn itsekin yhtä paljon siitä mitä sieltä juuri tuli. Tälläkin kertaa. Seisoimme tyttäreni kanssa ihan rekin toisella puolella tyttöjä vastapäätä ja huomaan sanovani tyttärelleni jotain sen suuntaista että huomasitko? Että kun hän vähän tuosta vielä kasvaa niin varmaan muistaa miten RUMALTA tuollainen kielenkäyttö kuullostaa ja osaa varmaan sitten itse valita sanansa paremmin/kauniimmin jos haluaa jonkin mielipiteensä ilmoittaa muillekkin.
Tässä välissä todellisuudessa meni ehkä 2 sekuntia, mielessäni ehdin kuitenkin säikähtää? Mitä menin juuri nolaamaan tyttäreni? Kohta alkaa varmaan ihan jumalaton huuto tuosta vastapäätä ja viimeistään kotimatkalla kuulen kunniani lapseltani joka ei tykkää olla esillä. Ehdin haukkua itse itseni. Muu ympäristö on sen ajan hiljaa.
Tyttäreni katsoo minua. Sitten hän katsoo tekojuttutyttöä. Tekojuttutyttö katsoo meitä. Tyttäreni katsoo taas vuoronperään meitä. Sitten hän alkaa hymyillä leveästi ja nyökkää samalla. Mikä helpotus! Kaikkein aikojen nerokkain pelastus. Tyttäreni pelasti todennäköisesti meidän molempien nahkat.
Tekojuttutyttö sipsutti nopeasti paikalta. Hiljaa. Ei yhtään vittua, edes viimeisenä sanana. Ja rauha palasi. Luulen kyllä ystävänsä saaneen kuulla kaupan ulkopuolella jotain sensuroimatonta tekstiä vanhoista ämmistä tai kukkahattutädeistä.
Ajattelin tästä syystä, (korvat vieläkin punoittaen) että lupaan ensi vuodeksi lopettaa kokonaan vittu-sanan käytön. Ainakin vapaa-ajalla. Ja jos ei satu tosi kovaa. Ja mikään asia ei mene ihan päin sitä itseään. Niin no, en ainakaan huutele sitä missään vartavasten. Vahingossa ehkä lipsautan. Enempään en pysty. Lupaukset ovat vaarallisia.
Vielä reilu tunti tätä vuotta jäljellä. Koetan metsästää teille onnistuneen kuvan ilotulituksesta. Tulen sitten taas näytille.
Ensi vuodelle olen kyllä asettanut tavoitteen tänne blogiin. Pitäisi viimein löytää se punainen lanka. Tämä oma sillisalaattini ahdistaa. Pieni ajatus on jo, mutta se pitäisi saada kasvamaan.
Erittäin hyvää tulevaa vuotta 2016
toivottaa,
Heidinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä?