Niin joulukuu on jo täydessä vauhdissa. Mutta minäpä se täällä jatkan sairastamista. Voin kertoa, että tämän vuoden flunssassa on kuulemma normaalia tajunnan räjäyttävä kurkkukipu joka jatkuu ja jatkuu. Minulla jo viidettä päivää. (Ja ei, ei ole angiinaa) Muutaman tunnin kuluttua heräämisestä Mynthonilla saa kurkun puudutettua niin, että kestää vähän puhuakin. Kahdesti olen käynyt sairaanhoitajalla ja huomenna lääkäriin, sillä huomasin tänään vetäväni keuhkoihini yli vuosi sitten vanhentuneita astmalääkkeitä. Ei yhtään houkuttele tässä kunnossa lähteä, edes nousta seisomaan, mutta minkäs teet? Kuski se on varmaan koitettava hoitaa, sillä yli 20km suuntaansa autolla ajoa tuntuu juuri nyt liian vaaralliselta.
No. Nämä päivät löhötuolissa pakottivat tekemään jotain. Ihminen ei vain pysty edes sairaana vain tuijottamaan ohjemia tai nukkumaan. Kahdessa illassa syntyi vapaalla mallilla itselleni sairassukat. Ystävälle jonkin aikaa sitten valitin kun tunne puuttuu; ei tule neuloosia. Olen potenut pitkään tyhjien puikkojen syndroomaa, eikä mikään ole auttanut. Ehkä tämän viruksen kuuluikin iskeä ;)
Tällä kertaa itselleni, sillä olisi ollut liian raskasta yrittää olla sosiaalinen ja sovituttaa, edes kysyä keneltäkään. En muista koska olisin koettanut kirjoneuletta viimeksi. Ei se niin kamalaa ollutkaan ja saatanpa tässä vielä innostua vähän haasteellisempaan malliin kunhan kunto kohenee.
Tuntui tylsältä alkaa kutomaan toista sukkaa täysin samanlaiseksi, joten päätin kääntää värit toisinpäin toiseen sukkaan. Ja kyllä ne silti parilta edelleen näyttää. Eikö?
Lanka oli Novitan seiskaveikkaa ja puikot bambuiset kokoa 2,5-3. En muista. Tauon jälkeen käsiala on taas melko löysää, enkä jaksanut keskittyä kovasti siistiin värinvaihtoon. Sen näkee kuvasta, raidat hyppäävät rumasti "saumassa".
Näitä seiniä katsellessa on kovasti tullut ideoita, mitä tehdä ja missä. Turhauttavaa. Tyttären kanssa suunnitellaan piparkakkutaloa ja muuta askartelua. Joulunlaittoa. Käyn ihastelemassa blogeissa syntyvää joulua ja kauniita, siistejä, räkäpaperittomia koteja. Mutta nyt joutuvat kaikki odottamaan, äiti ei jaksa.
Heidinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä?