Rakennetaanpa ulkoportaat - kesä kerrallaan.
<-- Tuolla on hieman tarkempaa tietoa, mutta lyhyesti kerrottuna; niitä on rakennettu oikeastaan vuodesta 2002 asti...
Ja tämän tyytyväisempi en ole ollut vielä yhtenäkään vuonna.
Ensinnäkin meillä on kaiteet. Ainakin melkein kokonaan. Se miksi takapuolelta vielä puuttuu, selviää tuosta aikaisemmasta postauksesta. Siinä on meidän uusi ikuisuusprojekti, sillä tämä taitaa vihdoinkin olla valmis....?
Kielsin laittamasta sinne mitään, edes väliaikaista, sillä siinä on suuri riski jäädä pysyväksi.
Juttu meni lopulta niin, että kun ilmainen puutavara sekä taidot loppuivat, apuun palkattiin sitten se erinomaisen taitava mies naapurista ja TADAA! Aivan loistavaa.
Viikon, ehkä kaksi katselin ristikoita, tuoreen keltaista puuta ja joka päivä olin yhä varmempi; "Ei valkoista." Ristikot saivat seinän keltaisen värin, kuten myös alalaudoitus. Samalla hylkäsin ajatuksen siitä, että palauttaisin talon alkuperäisvärin. Se on kuulemma enemmän vaaleanpunainen kuin liila... Olen onnellisempi keltaisessa talossa ;) Lopputulokseen olen hyvinkin tyytyväinen. Toivoakseni se ei näytä uudelta. Vai näyttääkö? Tai ei saa kertoa.
Satuin löytämään vanhan filmikameralla vuonna 2002 otetun kuvan. Noita portaita ei ole ikävä. (Autoa vähän on)
Kertaakaan en ole päässyt koristamaan oven edustaa. Siksi lykkään vielä kuvan lyhtykanervastani. Isoja lyhtyjä on 4 ja kesäksi ajattelin levittää räsymatot tasanteelle.
Aina on ollut ihana tulla kotiin. Nyt vielä ihanampaa. Talvi saa tulla - jos on pakko.
Heidinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä?