Halloween asuja vuosien varrelta

Edellisessä postauksessa jo kerroinkin että naamiaisasu Halloweeniin voi tulla kalliiksi tai siitä voi selvitä pikkurahalla.  Olen kokeillut molemmat.  Ajattelin paljastaa teille hieman meidän perheen naamiaisasujen historiikkiä.  Ehkä siitä saa ideoita muutkin.

Tulossa siis iso kuvapläjäys niin pelottavia hahmoja kuin surkuhupaisia viritelmiä. Itsetehtyä ja ostettua.  Koittakaa kestää mukana :)

Olemme siis jo ainakin kuutena vuonna perätysten saaneet kutsun aivan uskomattoman hienoihin Halloween bileisiin, jossa puitteet ovat olleet täydellisen karmivat, ihmiset todella panostavat asuihinsa ja jotka joka vuosi aiheuttavat päänvaivaa, sillä pitää varautua myös kylmyyteen.  Juhlat ovat osittain ulkotilassa.  Koska ne sattuvat olemaan meille vuodessa melkeinpä ainoat juhlat joihin saa ylipäänsä pukeutua, niin mielellään siihen koettaa panostaakin.

Ensin tyttären vuoro.   Hänen ensimmäisiin omiin naamiaisiinsa virkkasin hiuspannan päälle mustalla kissankorvat, sekä neulahuovutin punaisen korviin.

 

Viimevuonna neiti halusi olla jo vähän pelottavampi tapaus ja suunnitteli itse asunsa. Hiukset värjättiin mustalla hiusspraylla ja käytiin yhdessä minun meikkipussilla.

 

Myös kynnet stailattiin aiheeseen sopiviksi.

 

 Omiin ensimmäisiin juhliini harjoittelin hieman etukäteen.  Käyttäen ihan arkimeikkivälineitä.

 

Mutta lopputulema oli vähän muuta. Salama paljastaa kolmannen silmäni huomattavasti paremmin, kuin mitä se livenä näkyi. Hiukset ovat omani. Tuon tupeerauksen avaamiseen meni tovi...

 

 Liisa Ihmemaassa -elokuvan innoittamana halusin olla Hullu Hatuntekijä.  Sinä vuonna oli myös postin/itellan lakko ja vihreät piilolinssini jäivät postiin :P
Jälleen käytin omia hiuksiani, värjäsin ja kihersin ne.
Huovutusvillasta tein kulmat.

Hatun tein itse käyttäen pohjana länkkärihattua, vappuhattua. Käytin paljon liimaa, pahvia ja kangasta.  Vihreä huivini on hääpuvustani. Lisäksi hattua koristelin vielä hiusverkolla, höyhenillä ja kutimilla. Parasta oli, että hatussa jo kiinni olevat vilkkuvat ledivalot väköyvät tuon kaiken alta ja sain hatun vilkkumaan myös pippaloissa.

Vanhamummun vanhoista puisista lankarullista tein ns. vyön olalle. Ompelin pienen neulatyynysormuksen ja mukana tietenkin oli myös teekuppi ja -kannu.  Musta villakangastakki pitämässä lämpimänä ja siihen kiinnittelin kankaita hakaneuloilla.

Samana vuonna mieheni taas oli Jack Sparrow. Kun itseltään löytyi pitkä parta ja hiukset, oli puvustaminen melko helppoa.

Pienen lisäperuukin tein hänelle omasta vanhasta pannastani johon huovutin ja ompelin kiinni ruskeasta Huopanen-langasta hieman lisätukkaa ja koristukset. Hyvin sekottuiat miehen omiin hiuksiin.

 

EN voi katsoa kauhuleffoja. Se tieto mikä minulla niistä on perustuu muiden puheisiin ja vahingossa nähtyihin maihnospätkiin.  Niiden perusteella loin yhtenä vuonna itselleni hahmon; joka koetti esittää sitä naista/tyttöä joka nousi vedestä tai kaivosta tai jostain.  Selkeää eikö?  Mutta oli riittävän pelottava minulle itselleni.

 

Tähän asuun ostin ainostaan todella pitkän mustan peruukin. Mekkona käytin vanhamummun vanhaa vakosamettitakkia 60-luvulta. Ja meikit omasta pussista.

 

 

 

Paavo Pesusieni syntyi kun en todellakaan halunnut palella sinä vuonna.  Tämä asu oli alusta loppuun täysin home made. Lasten patjasta leikkasin ja liimasin kasaan Paavon vartalon, jonka maalasin spraymaaleilla. Ääriviivat tein paksulla mustalla maalitussilla.  Oman pääni koetin piilottaa Paavon Halloveen hattuun, johon jätin itselleni kasvoreijän.

 

 

Tämä puku oli erittäin lämmin ja mukava. Haasteet tulivat esiin siinä vaiheessa kun piti päästä ulkohuussiin...

 

Paavon seurana oli terroristi Ahmed.  Hänet meikattiin jälleen omilla meikeilläni. Partakin värjättiin vanhalla ripsarillani.

Vanhaan vyöhöni askartelin ruskeasta pakkauspaperista, punaisesta sähköteipistä, vanhoista korvanappikuulokkeista ja jostain muusta elektroniikkaromusta pommin.

Sitten tuli vuosi kun en kertakaikkiaan keksinyt mitään. Se tarkoitti sitä, että meistä tuli miehen kanssa tenutappeja.  Mutta jälleenkään ei tarvinnut palella lainkaan.  Vaikka wc-käynnit olivat nytkin hieman vaikeita. Puvuissa oli vetoketjut selässä.

Mies oli tenutappina hieman uskottavampi.

 

 

Viimevuonna asun määri oikeastaan jälleen sen, että alle pitää saada paljon lämmintä vaatetta. Niin minusta tuli sitten Pahatar, tekoripsineen kaikkineen.

 

Paksun toppatakin hihat pilkottavat alta.  Sauvan askartelin itse. Ostin eurolla harjanvarren ja pienen kurpitsa koristevalon, johon syttyi pyörivä valo kun painoi sen varressa olevaa nappia.

Kurpitsan päälle laitoin pesupallon ja teippasin viritelmän harjanverren päähän. Lopuksi päällystin sen kokonaan mustalla teipillä jättäen näkyviin van napin ja vähän pesupalloa.

Mies halusi päästä ilman sen kummempia meikkauksia, joten hänen naamioitumisensa hoidettiin maskilla.

 

Tämän vuoden asut ovat jo valmiiksi mietittynä ja kokeiltuna, sekä koemeikit on tehty. Luonnollisestikaan en niitä nyt voi paljastaa.  Mitään ei saa vuotaa näiden seinien ulkopuolelle ennen H-hetkeä ;)

Heidinen