Piipahtelua, puuhastelua ja Tallinnan tutkimista

Päivät kuluvat kuin siivillä.  En tiedä onko se lomailijan kannalta hyvä vai huono asia, mutta jokaisesta päivästä olen saanut nauttia.   Tänä kesänä ei ole tiedossa mitään pidempää matkaa vaan olen piipahdellut siellä täällä perheen ja ystävien kanssa ja siinä välissä on puuhasteltu kotona.   Käsienpesuallas tulikin jo valmiiksi ja menossa on leikkimökin sisustaminen. Siitä olen alkanut jo samalla kirjoittamaan postausta ja se tulee kunhan olen jokseenkin tyytyväinen lopputulokseen.

Kuun alussa vietimme vuorokauden itärajalla, Nuijamaalla. Katselimme Saimaan kanavaa ja haaveilimme matkasta Venäjälle kanavaa pitkin. Tänä vuonna se ei ikävä kyllä toteudu.  Testasimme myös polkupyörälossia. Olipa hauskaa ja erittäin hieno keksintö. 

Tutustuin Nuijamaalla jättilaukkaan. Mieletön kukka!  Kauempaa katsottuna näytti siltä kuin suuri sininen ilmapallo olisi kasvanut maasta.  Tällaisia aijon metsästää kotipihallenikin kasvamaan.  Kukan halkaisija oli noin 20-30 cm ja varsi etusormen paksuinen.

Säät ovat olleet kehnonlaiset, mutta kun vetäisee kumpparit jalkaan pärjää hyvin myös ulkopuuhissa. Kotikylällämme ollaan porukalla kunnostettu vanhaa leikkipuistoa sateisesta säästä huolimatta ja kuvassa piti juoda vielä yhdet talkookahvit kotipihallakin.

Kouvolassakin tuli pyörähdeltyä ja kirpputori sieltäkin etsittiin.  Kotiin lähti mm. vanha keittiöjakkara ja Arabian rosmariini sokerikko.

Eilinen päivä vietettiin Tallinnassa.  Matkasuunnitelmat heitettiin romukoppaan jo satamassa, sillä yllätys; merekeskuksessa on avattu MegaKirbukas eli kirpputori. Sisällä kirpparilla tuotteista ei olisi arvannut kovin helposti, että ei ollakaan Suomessa. Varsinkin peltipurnukat ja kupariastiat pyörivät samoissa hinnoissa.  Mutta olisin halunnut tuoda kotiin vanhan massiivisen tandempyörän (700e) ja vielä vanhemman kolmipyöräisen (35e).  Järki käski jättää.    Vanhan kaupungin imusta taas ei päässyt irti. 
  Aina löytyi toinen toistaan ihanampia, taloja, portteja, ovia, puoteja, takapihoja, katutaiteilijoita...ym. Välillä istuttiin vain katsomaan ihmisiä joka puolelta maailmaa. Jalat huusivat hoosiannaa 7 tunnin mukulakivillä kävelyn jälkeen ja kuitenkin harmitti lähteä kotiin. Ennen laivaan astumista ehdittiin vielä ihailla puhjennutta kuivaa ukkosta kaupungin yllä. Tytär yritti ikuistaa salamaa kameralla, siinä onnistumatta.

Veikeät kukkalaatikot.

Kuvasta vasta huomasin pyörässä olevan nuolen. Mihinköhän nuoli olisi johdattanut?  

Kadulla esiintyviä ihmisiä oli laidasta laitaan.  Vanhaa, uutta, rockia, klassista ja kaikkea siltä väliltä.

Viime kesänä Tallinna jäi välistä. Tänä kesänä kuvaan oli ilmestynyt kaikkialla pyörivät riksat, joita iloiset (!) parikymppiset nuoret polkivat.  Tarjolla olisi ollut vuokrattavaksi myös erilaisia akkukäyttöisiä polkuskoottereita ja pyöriä.

Toivoisin pääseväni vielä tänä kesänä uudelleen Tallinnaan. Pieni osa sydäntäni on jäänyt sinne. Enkä ehtinyt laisinkaan Rotermannin kortteliin tai ylipäänsä Vanhasta kaupungista muualle.
Lisäksi vielä viimeisessä ostoskeskuksessa satamassa silmilleni hyppäsi jotain mitä olen hieman koettanut suomesta etsiä, riisinjyväpastaa ja poimunlehtiteetä.  Mutta niistä kerron teille erikseen.

Kesä jatkuu.  Loma jatkuu. Toivottavasti ilmat vielä vähän lämpenisi ja kuivaisi.   Pihalla pienenee kokoajan sorakasa, jota levitellään pihalle savimaahan kadonneen hiekan tilalle. Ja aina välillä käydään nauttimassa olosta jossain muualla.

Huomenna lähdetään Linnanmäelle ja mansikat, mustikat ja avomaankurkut ovat vielä hankkimatta.  Ihana lomakiirus.  Loman neljäs kirjakin on jo pian luettu.

Heidinen