Tällaiselta makkari näytti vielä aamulla.
Hirveästi ei ole tehnyt mieli viettää aikaa makkarissa. Siellä on käyty vain nukkumassa ja valitsemassa vaatteita. Meidän vaatesäilytys on noiden verhojen takana korijärjestelmässä. Sitä kaaosta en teille vilauta vielä pitkään aikaan.
Päätin tehdä makkarissa sen minkä voin ja kykenen, pahemmaksi se ei ainakaan voisi mennä.
Edellispäivänä ostin kympillä kaksi isoa vintageaiheista sermiä ja ne pääsivät muuttamaan makuuhuoneeseen. Osaksi suunnitellusti, osaksi siitä syystä että koko mökkeröisessämme ei ole muualla paikkaa niille.
Kuormalavoista tehty sängynpääty sai häädön. Ja herranen aika sitä pölyn, koirankarvojen ja kaiken muun sotkun määrää niiden alla. Toinen uusista vanhoista sermeistä on nyt sängynpäädyssä ja ennen lavoissa kiinni olleet lampetit siirsin seinälle ja hieman kauemmaksi sivuille.
Makkarin seinät ovat muuten raakalautaa joka löytyi edellisen asukkaan asentamien cyprokkilevyjen alta puunvärisinä. Maalasin ne valkoisiksi. Katossa on Ikeasta ostamani verhovaijeriviritys, johon ripusti ohuet, jo kerran roskistuomion saaneet paneeliverhot. Ennen Sylvin tuloa, vaijereissa on ollut jos jonkinlaista verhoa, mutta kissa koki sen omaksi kiipeilyseinäkseen ja verhot piti poistaa unirauhan turvaamiseksi.
Päiväpeite ei ole parhaimmillaan oltuaan mytyssä jokusen kuukauden. Näin on - petasin ihan vartavasten kuvaamista varten. Normaalisti meillä ei enää sänkyä sijata. Väsyin naputtamaan asiasta ja kun molemmilla on unirytmit täysin omanlaisensa, on sänky yleensä aina valmiiksi sekaisin. Mutta eipä meidän makkaria kukaan käy tarkistamassa.
Toinen sermi on sängyn vastapäisellä seinällä. Ja kuvaa katsoessani huomaan nyt, että seinällä on ihan liikaa tavaraa. Pitää jatkaa karsimista. Rakastan tuota pyykkikoria. Nyt nopeasti muisteltuna se on ainoa mieheni ostama kaluste/tavara joka on tismalleen sellainen mistä minä pidän. Se on tehty/punottu sanomalehdistä. Toinen vähän pienempi meillä on kylppärissä. Pöytä on saatu facebookin lahjoituspalstalta ja pinnan ollessa hyvin huonossa kunnossa, maalasin sen. Peilin yläpuolella on itseasiassa tauluvalaisin. Ja yksi irronnut kattolista odottaa kiinnitystä.
Mummuni vanha piironki on harkitusti osittain vintin oven edessä. Jonain päivänä haluaisin saada senkin hyötykäyttöön. Nyt se on kylmä, koko talon pituinen hukkatila. Olemme sieltä kantaneet pois jokusen ikivanhan telkkarin ja edelleen sieltä löytyy edellisten asukkaiden sinne jättämiä tavaroita.
Yöpöydät ovat myös mummuni vanhat. Kerran tunsin houkutusta maalata ne, mutta onneksi en sitä tehnyt. Ne ovat hyvässä kunnossa. Ei siis mitään syytä mennä sohimaan pensselillä. Lattialistat puuttuvat. Haaveissani olisi saada uusi lattiat makkariin, joten jonkinlaisen aivopierun seurauksena kuvittelin saavani sen nopeammin jos en laita listoja takaisin... Ihan kuin miestä haittasi laisinkaan.
Lampetit, jotka toimivat yövaloina ovat alkujaan kullanväriset. Ne on maalattu Mastonin kiiltävällä spraylla valkoisiksi.
Mustat cyprokkiruuvit ovat erittäin käytännöllisiä. Minulla ne toimittavat yleisruuvien virkaa.
Ja vanhat avaimet ovat heikkouteni.
Pystyisitkö heittämään pois korvasärkyneen mielimukisi? Minä en. Siksi sille on muuta käyttöä.
Valkoinen virkattu kori on lahja ystävältä. Puinen hedelmälaatikko odottaa inspiraatiota. Luulen joutuvani vielä siirtämään hyllyn muualle. Jos ensin keksin, että minne.
Sylvi on tarkastanut huoneen.
Paketissa huoneen ulkopuolella odottaa jo talvella ostettu uusi lämpöpatteri. Uusimme lähes kaikki talon patterit talvella ja vain meidän makkarimme patteri odottaa enää vaihtoa uuteen, hienoon, valkoiseen ja lasiseen lämpöpatteriin. Tai nykyaikainen ilmaisu olisi kyllä lämpöpaneeli. Samapa minulle.
Nyt sitten puuttuisi ne lattiat (joita en näe varmasti muutamaan vuoteen) sekä katon maalaus. Olen lukenut blogia Diagnoosi: sisustusmania joka täynnä mielestäni aivan uskomattoman upeita sisustusratkaisuja ja tyylillisesti hyvin paljon juuri sitä mistä pidän ja niin hassulta kuin se saattaa kuulostaa, olin helpottunut kun huomasin että siitäkin kodista löytyy matalaa sisäkattoa. Välillä matala tila painaa jopa ryhtiä alas. Kalusteiden kanssa saa olla helisemässä kun kaikki näyttää kotiin tuotuna aivan liian järkälemäisiltä. Olen miettinyt kattojen maalausta tummemmalla sävyllä, mutta samalla pelännyt että se saa tuntumaan tilat vielä matalammilta. Kunnes tuolta blogista näin, että päinvastoin se saa tilan tuntumaan korkeammalta.
Nyt on tämä sunnuntai niin pitkällä, että voikin vetäytyä pian peiton alle. Jospa sitä aamulla heräisi hieman paremmalla tuulella. :)
Hyvää yötä!
Heidinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä?