Vaikkakin olen jo aika hyvä sietämään keskeneräisyyttä. Tai niin koetan itseäni vakuuttaa. Tällä hetkellä vaikuttaa myös keskittymiskyvyttömyys. Ideoita, menoja ja hoidettavia asioita tuntuu olevan niin paljon, että mitään ei malta saattaa loppuun saakka. Ja vielä päälle arjen ihanat hankaluudet, kuten tiskikoneen hajoaminen ja oma vuorokausirytmi joka ei sopeudu millään tähän aamueläjien maailmaan. Kauan sitten minä olisin ilmeisesti ollut se joka valvoo yön kotiluolan tulta.
Mitenkä sanonta töidensä luettelijasta menikään? Hulluko töitään luettelee? Vai laiska? Mutta vältän tämän kyseenalaisen kunnian ja vain vähän vilautan.
 |
| Tämän tuolin onnistuin maalata vihreästä valkoiseksi, mutta sekään ei suinkaan ole vielä valmis. |
 |
Aika lankapitoista. Neuloosi taitaa jälleen yrittää iskeä. Hope so!
Mutta eteenpäin mennään, vaikka umpihangessa.
Eilen kävin silmälääkärissä. Toiseen silmään ilmestyi näkökenttään sumuinen alue. Välillä se aina hävisi. Maksoin sitten itseni kipeäksi diagnoosista kuivat silmät ja kassillisesta silmätippoja. Mutta sain kuitenkin samalla mielenrauhan ja varmuuden, ettei ole silmänpainetautia, silmän verenkiertohäiriötä tai neurologisia ongelmia. Ja ne silmälääkäreiden käyttämät tipat on aika hauskoja.
Kuva on noin 4 tuntia lääkärissä käynnin jälkeen. Onneksi oli kuski. En olisi nähnyt kotiin ajella.
Palailen asiaan seuraavan valmiiksi saattamani asian kanssa, ellei tule jotain muuta asiaa ennen sitä. Olen löytänyt jokusen kotitekoisen puhdistus ja ihonhoito-ohjeenkin, kunhan ehtisin kokeilemaan.
Heidinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä?