Se paras vuodenaika kun kesä on vielä edessä ja talvi kaukana. Minulle pääsiäinen ei edusta niinkään juhlaa/kärsimystä uskonnollisessa mielessä, kuin kevättä. Elämää. Uudistusta. Jos väittäisin muuta, olisin tekopyhä.
Tyttäreni laittoi kasvamaan eilen rairuohoa. Meillä on vuosia ollut siihen tarkoitukseen oma punottu alusta, mutta joka on tainnut tulla tiensä päähän, koska sitä ei enää löytynyt mistään.
Tytön mielestä maitopurkista askartelemalla tulisi liian tylsä kasvatusalusta. Mutta onneksi minulla on tapana kuivata (ja murskaa) kananmunankuoret muuhun käyttöön, joten piankos oli ongelma ratkaistu.
Vielä murskaamattomiin kuoriin multaa ja siemenet kasvamaan. Helppoa. Täältä löytyy hieman tarkempi ohjeistus, jos sellaista mielii.
Koristeina edellisvuosien askarteluja jotka säästyvät vielä tuleviinkiin vuosiin. Kuoret, kennon ja mullat saa sitten kompostoida ja kierrätettyä.
Tulppaanikimpun kaveriksi pääsi myös muutama muna höyhenineen. Ruosteinen vaasi ei itsessään ole vedenpitävä, mutta sen sisälle laiton lasisen maljakon, jossa kukat ovat.
Ja kun kevättä tässä odotellaan, niin olohuoneessa sitä on jo runsaasti. Mieheltä sain kukan, joka näyttää vähän orkidean ja jonkin liljan sekoitukselta. On korkea ja kukat noin tulitikkuaskin kokoisia, suurempiakin.
Jos joku sen tästä heilahtaneesta kuvasta tunnistaa, niin olisin kiitollinen tunnistuksesta. Mies kun unohti nimen kotimatkalla kukkakaupasta.
Mukavaa pääsiäisen ja kevään odotusta.
Heidinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä?