Romurautaa ja Kanervaa

Ensi alkuun haluan sanoa, että vihaan sanoja; maalaisromanttinen, rappioromanttinen, romuromanttinen...  Mutta pidän tyylistä, jota kuvataan juuri näillä sanoilla.  Siinä tulee välillä vain pieni ongelma (itselleni), sillä muutamankin kerran olen palstoilla törmännyt myytävänä olevaan tuotteeseen johon olen ensin ihastunut. Sitten luen esittelytekstistä juuri nuo sanat ja kaupat jäävät tekemättä.  Tämmöinen mölli minä olen, en voi sille mitään.

Sain tässä muutama viikko sitten kotiinkuljetuksella itselleni polkupyörän.  Kauneimman mitä olen koskaan omistanut ja ihan ilmaiseksi.   Pyörässä on vain se vika, ettei se ole eikä siitä tule koskaan ajokuntoista.  

Mutta haluan silti esitellä sitä muille, joten raahasin, tai siis nätisti talutin sen pihatien varteen roskakatokseen nojalleen ja vähän koristelin. 

Jos minulla olisi omenapuu ja omenoita, laittaisin tarakalle puulaatikon ja kyltin; saa ottaa. :)

Kaikki kierrätettyä paitsi tietenkin Kanervat, joihin törmäsin aamulla Tokmannin puutarhapuolella.
Nyt on taas vähän parempi mieli.  Kun työasiat suorastaan kaatuvat niskaan ja vainoavat kotonakin, pitäisi vaan joka kerta ottaa itseään niskasta kiinni ja painua ulos pihaa kuopsuttamaan.

Heidinen