Leikkimökki mukavaksi.

Pakko palata taas lapsuuteen. Mummolan kesämökin pihalla oli (ilmeisesti serkkujeni) leikkimökki.  Paloin halusta päästä sinne leikkimään kuin oikeassa kodissa, mutta useinmiten ovi pidettiin minulta lukossa.  Ainoa vaihtoehto oli yrittää ylettyä kurkkimaan ikkunasta, kiivetä katolle istumaan, nuohota kuistilla ja haaveilla.  Muistan nähneeni unta mökistä ja muistan kuinka auton takapenkillä mökkitiellä toivoin, enemmän kuin mitään muuta, että tällä kertaa saisin mennä mökkiin leikkimään.

Siinä oli täydellinen leikkimökki!  Kuin oikea pieni tupa. Jopa altaasta meni "viemäriputki" ulos.  Hiekka tahtoi jäädä jumiin putkeen. Samoin heinä.  Vesi kannettiin toki kaivosta kuten mökillekkin.  Hyllynreunoja kiersi koristepitsit ja itse hyllyt oli päällystetty hyllypapereilla, kuten ennenvanhaan oli tapana.  Takaseinällä oli pieni puusohva, jonka kannen alla oli säilytystilaa, mutta pienet tytöt sinne eivät mahtuneet. Penkillä ja tuolella pehmusteet ja ikkunoissa kukkaverhot.  Jollakin hyllyllä taisi olla Aku Ankan taskukirjoja.
Lattialla täydellisen sopivan kokoisia räsymattoja.  Pöydällä käsin kirjailtu, juuri pöydän kokoinen pöytäliina ja mielestäni siellä oli aina tuoreita kukkia.    Ulkopuolelle oli perustettu mökin oma kukkapenkki.  Muistankohan ihan väärin, että pieni puinen postilaatikko olisi ollut ovessa...?

Jos pieni tyttö voi päästä taivaaseen, niin se oli silloin kun hetkeksi munalukko ovesta avattiin ja pääsin katsomaan, omilla sormillani koskemaan.   Oletteko lukeneet Marjatta Kureniemen Onnelin ja Annelin talo?   Sitten tiedätte miltä minusta tuntui.   Nyt ei riitä kirjan perusteella tehty elokuva, vaan itse kirja pitää ehdottomasti lukea. Vain sieltä saa sen oikean käsityksen.

En ole ollut kovin hiljainen, hidas tai siisti pieni tyttö. Luulen sen olleen syy munalukkoon. Mutta siltikin munalukko tuntuu edelleen vähän epäreilulta.

 Tänä kesänä kun oma leikkimökkimme on uudella paikallaan, se suorastaan on huutanut huomiotani ja kelien vähän lämmettyä päätin aloittaa sisustamaan sitä leikittäväksi kaikille pienille tytöille ja pojille, jotka meillä vierailevat.  Ovea ei lukita!     Edellisellä paikallaan sen sisusti nyt jo leikki-iän ohittanut tyttöni. Hän tilasi mummiltaan virkatut verhot ja järjesteli leikkejään mökissään.  Sittemmin mökki toimi keppihevostallina, kunnes jäi liian pieneksi siihen toimintaan. Nyt on taas äidin vuoro leikkiä :)  En kyllä ymmärrä miten saan mahtumaan sinne kaiken haluamani???? Edessä tulee olemaan vaikeita päätöksiä.

Kesän lähtötilanne touko-kesäkuussa oli tämä;

 Pieni veljentyttöni huokaisi ihastuksesta jo tämän nähtyään. Mitenköhän reagoi nähtyään lopputuloksen?  Siinä tulee olemaan onnistumisen mittari.

Sain ostettua kyläläiseltä pöydän ja 2 tuolia.  Toinen tuoli tarvitsi uuden maalipinnan, muut olivat sopivan kuluneita. Niiden kuvat näette pian(?) valmiissa sisustuksessa. ;)  Miranolia tuoliin. Olisipa kaikki kalusteet yhtä helppoa maalata, joku muu hoitaisi pohjatyöt.  Pensseli minulla oli kyllä vääränlainen, mutta sitä tuskin leikkijät arvostelevat. 

Yhdeltä ystävältä sain ilmaiseksi hieman kohliintuneen pinkin lack-pöydän.  Siitä on suunnitelmissa mökin terassille pöytä eväsretkeä varten. Hieman tuunattuna tietenkin.  Mökin terassista ja sen rakentamisesta löytyy juttu täältä.

Nyt elokuun alussa mökki näyttää tältä.

Sisällä on toki edelleen paljon sisustuspuutteita kunnon kotileikkiin, mutta monet kaurakuravellit on jo keitelty liedellä.  Astiasto puuttuu lähes kokonaan. Lieden maalasin tasoon spray- maalilla ja vasaralakalla.   Taso löytyi liiteristä ja hieman pienennettynä pääsi jatkamaan elämää leikkimökissä.  Kaikki muukin puutavara on pihan perukoilta löydettyä, ylijäämää.  Ainostaan työtason verhon ostin valmiina.

Ulkoterassilla on "kesäkeittiö" ja jättiauringonkukat valmistautuvat kukkimaan. Sisällä mökissä kukkii vuoden ympäri.  Lattialla on edelleen sama raitainen ja värikäs matto joka näkyy ensimmäisissä kuvissa.  Katto on keltainen.  Etsiskelen kirppareilta sopivia tauluja, astioita ym. tavaraa ajan kanssa.

Ehkäpä ensi kesänä työtason alle saisi  tehtyä pienen pehmopesän pieniin huilitaukoihin.

Edelleen siis varustus jatkuu, mutta mökki on auki kaikille leikeille ja leikkijöille.


Heidinen