Tyttären kanssa i Gamla Stan.

Borgåssa on ihan oma kieli. Borgåsvenska. Sujuva sekoitus suomea ja ruotsia. Siitä saattaa johtua, että minä ja puoli sukuani olemme melko kielirajoitteisia.  Helppo ymmärtää, mutta annas olla kun pitäisi alkaa puhumaan toisella kotimaisella.  Siitä syntyy Borgåsvengelskaa... sekametelisoppaa.
  Päiväkodissa työskennellessäni lapsille puhuttiin (ja he ymmärsivät), että nyt puetaan "kurabyxorit", kun alettiin kiinnittämään huomiota siihen, että aikuisten tulisi puhua oikeaa ja hyvää kieltä, niin kukaan, ei edes täysin syntyperäinen ruotsinkielinen tiennyt mitä kurahousut ovat oikeasti ruotsiksi.

Meinaan eksyä aiheesta. Minunhan piti kirjoittaa siitä mitä me vanhasta kaupungista Porvoossa löysimme. Tai minä löysin, tyttären löytöjä ei näin Joulun alla voi esitellä.

Tytär on sen verran flunssainen tapaus, että piipahdimme vain muutamassa liikkeessä. Enää eivät turistit ole näkymien tiellä joten maleksimme hiljalleen kaduilla ja menimme sisälle liikkeisiin joissa oli kiinnostavimmat näyteikkunat.  Täytyy mennä uudestaan kun jouluvalot syttyvät kaduille.

Kretuliinin liikkeestä nappasin (maksoin kyllä) mukaani testiin Marvisin kanelin makuista hammastahnaa. Fluoritonta.  Kauppias suositteli kokeilemaan myös lakritsin makuista, mutta aloin pihistelemään. Lupasin mennä ostamaan lakritsinkin jos tämä on hyvää.

Jos hammastahna osoittautuu hintansa arvoiseksi 4,55e/25ml, niin tulee kiire hakea varastoon sillä Kretuliini muuttaa vuoden vaihteessa Helsinkiin. Harmi!  Isompiakin tuubeja oli tarjolla. Sekä kaikkea muuta kivaa. Sitä voi käydä kurkkaamassa Kretuliinin blogista ja Facebookista.
  Tuntui muuten yllättävän kivalta kun sai oman pienen ostoksensa nätisti silkkipaperiin käärittynä.

Toinen liike jossa näyteikkuna veti sisälle oli Welmans , koti- ja keittiöliike välikadulla. Sieltä kotiin lähti iki-ihana servettiteline.

Tällaisen perään olen jonkin aikaa jo haikaillut, en vain ole raaskinut tilata.
Sitten tietenkin piti käydä hakemassa pahaa mieltä Sasu´s playhousessa, joka on pullollaan kaikkea mitä toivon, mutta johon ei tässä elämässä ole varaa.

Täytyypä nyt kun vaihtiin pääsin, vilauttaa myös tyttären uudet talvipopot. Skoboxissa on menossa loppuunmyynti -50%, joten ei paljoakaan kirpaissut nämä Crocsin duckbootsit. Höyhenen kevyet ja hyvin lämpöiset talvikengät. Vedenpitäviksikin kehuivat. Tai kyllä vähän kirpaisi, mutta toivoakseni nämä kestävät ehjänä koko talven. Sitten olen säästänyt kuluissa.

Sen verran innokas myyjätär oli, että sovitettuamme hän lähti kiikuttamaan kenkiä kassalle ottamatta selvää olisiko meillä ollut jotain muutakin kenties mielessä ja me hieman hölmistyneinä perässä. Ei sitten maksettua enää kehdannut alkaa uudestaan tutkimaan hyllyjä. Ehkä sieltä olisi löytynyt minullekkin jotain talven varalle. Jos sellainen tänne etelään vielä joskus tulee.

Ehkä huomenna. Sillä silmälasini ovat noudettavissa. Tuli viesti kun olimme juuri päässeet kotiin asti.

Kun vielä oppisin kantamaan mukana kameraa, tai edes tajuaisin kännykällä ottaa kuvia kun tuolla maailmalla kulkee. Olisin voinut näyttää vaikka miten kaunis Vanha Porvoo on kun kadut ovat ihmisistä tyhjät. Tai kotimatkalla näkemämme joutsenet jotka olivat laskeutuneet pellolle levolle.

Heidinen