Työ häiritsee vapaa-aikaa

Viimeiset kaksi viikkoa, töissä. Lähes kirjaimellisesti.  Periaatteessa siinä oli kyllä vapaatakin, mutta jokainen vapaapäivä oli yksittäinen, eikä kahta peräkkäin.  Ja sepä syö mieltä, jaksamista ja motivaatiota, että huh huh.   Vihdoin jokusen vuoden taistelun jälkeen työpaikan huonon sisäilman syy selvisi ja ylipäänsä myönnettiin.  Ei ollut hometta, luojan kiitos, vaan kostea lattiabetoni/paska lattialiima / sekä vinyylimuovimatto = myrkylliset höyryt.  Mutta tämän ongelman saa (halutessaan)  korjattua kokonaan, toisin kuin en usko että hometta saa ikinä mistään kokonaan pois kuin polttamalla.  
  Tämä on itseasiassa hometta yleisempi sisäilmaa pilaava ongelma. Selvisi kun aloin asiaa selvittämään kuullessani kokeiden tulokset. Ja oireilu on samanlaista kuin homeella; pääosin hengitystie- ja iho-oireilua, silmien kirvelyä, sairastelua, päänsärkyjä, huimausta, astmaoireita ym. ym.   Mutta oireilu loppuu pian kun pääsee pois kyseisistä tiloista ja höyryt poistuvat kokonaan elimistöstä muutaman kuukauden kuluessa. Väittävät.   Katsotaan.

  On huono omatunto siitä ettei ole ehtinyt ja jaksanut olemaan läsnä oman elämän arjessa, mutta tulevalla viikolla minulla sitten onkin vain kaksi yövuoroa joten eiköhän sitä ihan oikeaa materiaaliakin tänne synny.  Edelleen muutama keskeneräinen postaus odottaa valmistumistaan. 

Juoksukoulu on kuollut. Liikuntainto ei. Flunssan jälkeen jokaisen juostun lenkin jälkeen ovat jalat olleet 2 päivää kuin kiveä.  Ja kyllä, mielestäni venyttelin ja lämmittelin riittävästi.  Pitää ehkä vetää hihasta jotain tietäväistä, mitä hemmettiä teen väärin siinä?   

Kuormalavapuutarha odottaa lisää multaa. Huomenna on äitienpäivä ja jospa mitä saisin ensimäiset siemenetkin kasvamaan ihan sen kunniaksi.  Olen lisäksi kutsunut veljeni ja äitini perheineen meille syömään. Tarjolla on ruokaa jota en ole ennen tehnyt... tietenkin.  Ehkä muistan muutaman kuvan näpsäistä muistoksi ja todisteeksi.   Ihanaa kun luonto alkaa viheriöimään. Hetki kevään lopulla, juuri ennen kesää on parasta aikaa. Kesä on melkein täällä mutta ei ihan vielä, kaikki paras on vielä edessä.

Hei, vappukin oli ja meni!  Sima, josta on postauskin tehty ja ohje löytyy blogista, onnistui yli odotusten.  Todella hyvää! Ei maistunut hiiva, ei ollut liian tujua vaan sitä oikeaa ja aitoa simaa.  Munkit paistelin. NAM!  Ja testasinpa vielä tehdä tippaleipiä... Oli hyviä, taikina oli helppo tehdä, mutta paistaminen ihan kamalaa. Enkä saanut niitä ihan niin ruskeiksi kuin niiden mielestäni pitää olla. 

Vappu vietettiin rauhallisesti kotona. Tai siis muu perhe vietti.  Minähän ahkeroin töissä. Vappupäivänä oli sentään yksi vapaa ja ajeltiin sitten Porvoon Emäsalon kärkeen meren äärelle. Tarkoituksena grillailla ja hengailla mahtavissa maisemissa.   Käytiin siellä kyllä... mutta olimme koko sakki pukeutuneet aivan liian kevyesti. Ja moni muukin oli ajatellut samaa joten vilkaisimme maisemia ja päätimme tulla kesällä uudestaan.

Lopulta löysimme itsemme eräästä metsästä (siitä ehkäpä myöhemmin lisää) ja levitimme vauhdilla eväät maahan ja varuiksi mukaan otettu kertakäyttögrilli sytytettiin välittömästi. Nälkä oli jo hirmuinen.  Makkaroiden kypsymistä odotellessa syötiin jälkiruuat ensin; kahvia, simaa ja munkkeja.  Sitten salaattia, voileipäkeksejä ja lopuksi ne makkarat. 

Saimme olla omassa rauhassamme ja päätimme myös tänne tulla kun kelit lämpenevät tai päivänä jolloin ei tuule yhtä kovasti kuin Vappupäivänä tuuli.
Kotiin tultuamme lisättiin taas perheen yhteiseen kesän "to do"- listaan muutama uusi paikka.
Vaikka tänä vuonna ei päästä ulkomaille, niin nautitaan vaan tuplasti kotimaasta.