Uusi aloitus, samassa tilanteessa

Aloitin tämän blogin 2012. Kaikkia syitä en edes muista, mutta silloin taistelin tupakoinnin lopetuksen kanssa. Voin kertoa, että onnistuinkin ja olin 1,5vuotta savuton. Vuodenvaihteessa aloitin tämän tuskan alusta. Kerran addikti, aina addikti.    Kurkkasin vanhat tekstini läpi, häpesin ja poistin kaikki paitsi sen yhden.  Tällä kertaa lähdetään liikkeelle positiivisen kautta.  Jauhan nikotiinipurkkaa, välillä suihkautan nikotiinia suoraan suuhun ja välillä tablettia. Ilman lääkekuuria (Zyban) olisi tämänkin lopetus epäonnistunut tunnin kuluttua.   Nyt lääkekuuri on ohi, mutta nikotiiniriippuvuus on jäljellä.   En jaksa ottaa siitä paineita, muut myrkyt ovat sentään poissa kehosta. 

Koska olen ailahtelevainen ihminen, en voi korvamerkitä tätä blogia. Se olisi jälleen kuolemantuomio koko touhulle. Pitää olla liikkumavaraa :).    Jaksoittain innostun eri aiheista.  Saatan kutoa ja virkata mielipuolisesti vuoden pari ja sitten en koskekaan lankaan moneen vuoteen.  Voin tuunailla, korjailla ja rakennella vaikka huonekaluja itselleni ja muille.  Sitten lopetan.  Saatan kuntoilla intopinkeenä ja lopettaa.  Leikkaan hiukset lyhyiksi ja kasvatan takaisin. Lihon, laihdun. Nauran, itken. Suunnitelmat ovat aina suuret.
  Samanaikaisesti pelkään muutoksia, jotka tulevat muualta kuin itsestäni. Kuitenkin muutos on enimmäkseen ollut joka kerta hyväksi. Parhaimmillaan siunaus valepuvussa.

Näillä lähdetään rakentamaan tätä uudestaan.  En voi luvata mitään mitä tulee, mutta kaikki tulee olemaan totta!   Loppuun vielä muutama kuva, kaksi viimeisintä projektiani ja muistutuksena se inhokuva... Ei enää tupakkaa, ikinä. 

 

Mietin, että tietysti näistä projekteista voisi saada näppäriä postauksia.  Jos en nyt jo valmiista tee, niin varmaankin tulevista.