Morosta Tereksi, Tampereelta Pärnuun

Kauhea kiire kesällä tänä vuonna. Vasta se alkoi ja nyt jo kolkuttelee syysukko ovella.
Olin ajatellut kertovani, lomalla kun olen ja aikaa on, kaikista niistä mukavista pikkuprojekteista ja kesälomareissuista. Tehdä oikein perinteisen blogimaiseen tapaan tavallisen tallaajan matkapäiväkirjaa ja kehua kaikkea.  Mutta.  Jos nyt pieni yhteenveto...  Olen kyllä nauttinut täysin palkein jokaisesta päivästä ja hetkestä.  Jopa siitä kun pieni 2-vuotias veljentyttöni Tampereella hotellissa herätessään tuumasi, että "häivytään täältä!" Ja mikään alle 100 senttisille sallittu laite Särkänniemessä ei ole pienelle vauhtihirmulle riittävän hurja ja kuitenkin saa aikuisen vatsan kääntymään nurin. Kulttuurishokiksi riitti kassahenkilöiden "moro!"-tervehdys ja hotelli Tornin korvat lukkoon saava hissi. Kotiintulo kuitattiin ikimuistoisesti muutama kilometri ennen kotia sillä, että auton takarengas puhkesi.  Tai oikeastaan räjähti.  Takapenkillä on huonovointinen teini ja koti-ikävää poteva taapero.  Vararengas on matkalaukujen, rattaiden ja muun tilpehöörin alla.

Mutta onnistunut matka kuitenkin. Pidin Tampereesta ja sen yleisestä tunnelmasta.

Seuraava reissu heti perään Viroon, Pärnuun herätti ikuisen kaipuun takaisin. Miksemme ole keksineet aikaisemmin lähteä sinne?  Tallinna ei jaksa enää kiinnostaa alkuunkaan. Vaikkakin laivan lähtö myöhästyi yli tunnin ruuhkaisen satama-altaan vuoksi ja Viron puolella bussin takapenkillä 4 nuorukaista oli ilmeisesti jo aloittaneet seuraavan juhannuksen vieton hyvissä ajoin.  Kun ilmeni, että herrat majoittuvat samaan hotelliin kanssamme, meinasi tulla itku. Reilu kaksituntinen heidän seurassaan oli hieman liikaa vaadittu. Loppujen lopuksi kavereita ei paljoa näkynyt sen jälkeen. Puolessa välissä lomailua vietimme Pärnun upealla rannalla päivää ja onnistuimme mieheni kanssa molemmat polttamaan auringossa jalkamme.  Seuraavana yönä vuoroin palelimme ja hikoilimme hotellin ilmastoimattomassa ullakkohuoneessa.  Tuska oli sanoinkuvaamatonta.  Aamun valjettua ei nopeammin voinut suoritua etsimään apteekkia kuin mitä me teimme. Teini jäi mielihyvin vielä nukkumaan.
Paluumatkalla lähimain kaikki kulkuvälineemme olivat jälleen myöhässä.  Ja kotiin päästyämme toinen koira sai sellaisen ilohipulin ja itki/ulvoi seuraavat kolme päivää.  Minä kuorin vielä pari viikkoa matkan jälkeen kämmenen kokoisia ihosuikaleita  sääristäni ja reisistäni.

Reissut eivät siis sujuneet aivan ongelmitta. Mutta kukaan meistä ei kertaakaan menettänyt hermojaan, kenenkään loma ei mennyt piloille ja aina löytyi ratkaisu jokaiseen tilanteeseen. Ruoka oli jokapuolella erittäin hyvää.  Paitsi laivalla. Kolmihenkinen perheemme söi ja joi Pärnussa eri ravintoloissa 20-30 eurolla päivällisen. Kahviloissa muutamat kahvit/kaakaot ja leivokset taisivat kalleimmillaan olla 7 euroa.  Yhteensä!

Muutenkaan mitään erityistä matkaohjelmaa ei todellakaan tarvitse kun lähtee Pärnuun. Vaikka kaupunki vaikuttaa rauhalliselta, hieman jopa ensivaikutelmaltaan rähjäiseltä, niin jatkuvasti tapahtuu jotain ympärillä.  Esityksiä kaduilla ja puistoissa, ravintoloita, upea ranta ja kaikki on kävelymatkojen päässä. Taloja korjataan ja kunnostetaan, uutta rakennetaan. Sovussa vierekkäin.  Kun jalat väsyvät voi vuokrata hyvin edullisesti polkupyörän. Tämä tosin jäi meiltä kokeilematta, johtuen jalkojen palovammoista.  Tarjolla oli tutusta H&M:stä ja modernista ostoskeskuksesta, käsityökojuihin, gallerioihin, puistoihin, kirpputoreihin ym.

Olisin mieluusti jakanut enemmän kuvia katseltavaksi, mutta jostain syystä bloggeri ei nyt ole kovin yhteistyöhaluinen kanssani.

Kaikki oli uutta ja vierasta, mutta kuitenkin jotenkin tuttua ja läheistä. Ensi kesänä toivottavasti uudestaan ja pidempään.

Heidinen

Istutuslaatikko, istumapaikka vai kaiteen korvike?

Hyvää iltaa.
Kolusin eilen 5 liikettä, etsien pientä parvekeryhmää, joka olisi a) järkevän hintainen, b) silmäystävällinen ja c) suunniteltu kestämään yli vuoden.    Tulos nolla!   Missä ne ihanat puiset mummolasetit ovat? Ilman sitä miljoonan prosentin katetta hinnassa?

Halusin viimevuonna (melkein)valmistuneille portaille paikan jossa voi istuskella ja katsella alas peltomaisemaa.  Miksi melkein? Täältä löytyy vastaus.  Mutta menihän tämänkin homma sitten siihen, että itse soli jotain keksittävä.

Hintaa tuli kuorikekatepussin verran.  Nyt minulla on istumapaikka, liian pienissä ruukuissa nuupahtaneet kukat saivat lisätilaa, liiterin perukoista löytyi somisteeksi pikku aitaa ja ruosteinen lyhty. Niin ja toki jalaton tuoli.   Mistä tuo puinen laatikko tuli?  Ei mitään muistikuvaa.  Viimevuonna siinä kasvoi perunaa.

Tuoli on oikeasti tukeva istua. Istumakorkeus on normaalin tuolin luokkaa ja uskaltaa siinä nojata selkänojaankin.  Alle on piilotettu vanha muovinen maitolaatikko nurinpäin. Maitolaatikko on piilotettu kahden koivulevyn alle.  Jokin jakkara tarvitsee varmaan etsiä mahdolliselle kaverille.

Syksymmällä voisin vaihtaa tähän kanervaa, havuja tms. Lyhty pysynee paikallaan läpi vuoden.

Kuvitelkaa tähän mukaan vielä värikäs pitkä räsymatto. Keksin levittää sen vasta kuvien ottamisen jälkeen.

 

Niin, ja koska ikuisuusprojektimme kaiteettoman päädyn vuoksi ei tänä vuonna etene, ei tästä kuitenkaan kukaan pääse tipahtamaan ilman pientä vaivannäköä ;)

Nyt on muuten taas kelit kohdallaan. Toivottavasti pitkään!


Heidinen

Teinin kokkikoulu, osa kaksi

Ensimmäinen viikko kokkikoulua on takana, vaikkapa todellisuudessa sain valokuvat puhelimeen valmiista annoksista ja pääsin itse niitä arvioimaan vasta illalla töiden jälkeen.  Mutta kyllä on äiti ylpeä.   Ei mitään huomautettavaa, varsinkaan kun en ollut näkemässä siivoa enkä itse valmistusta.  Maukasta ja taisi teini olla itsekin tyytyväinen.  Alla tytön lähettämät kuvat annoksista.

 

Spagetti ja tomaattikastike pitkän kaavan mukaan keitettynä.  Parempaa kuin olisin itse tehnyt.

Curry-riisi, paistetut broilerinsuikaleet ja salaatti.  Broilerista ei jäänyt äidille maistiaisia, mutta riisi oli erittäin onnistunutta.  Näiden lisäksi innostus on riittänyt pellilliseen mokkapaloja.

Tilaamani opiskelijan keittokirjakin saapui viikolla ja sieltä on valittu ensi viikon ateria jo valmiiksi.  Keittokirjoille ominaiseen tapaan tässäkin oli aluksi neuvoja ja niksejä taloudelliseen tapaan ruoanlaittoon ja lisäksi listattuna kaikki tarpeellinen ensikeittiöön.  Ruokaohjeet vaikuttavat simppeleiltä ja hyviltä.  Ohjeita on silakkapihveistä pitsaan ja sopivasti kaikkea siltä väliltä.

Muutaman miinuksen tämäkin opus saa kuitenkin.  Sivut ovat paksua ja huokoista paperia, jotka varmasti imevät itseensä jokaisen roiskeen. Pysyvästi.   Lisäksi missään kirjassa ei kerrota kuinka monelle ihmiselle ohjemäärät ovat suunniteltu. Jotkin ohjeista vaikuttavat olevan yhden annoksen ohjeita ja jotkin 4-6 annoksen ohjeita.  Kokematon kokki ei varmastikaan osaa arvioida sitä itse kirjasta.

Kirjan saavuttua tutkimme sitä illalla keittiön pöydän ääressä. Samalla kun teini luetteli ja tarkasti, että meiltä löytyvät kaikki peruskeittiön välineet, tuli samalla opetettua mikä on mm. pallovispilä tai taikinapyörä.  Tyttökin pääsi läksyttämään.  Kahvinporojen purkki pitäisi pestä ja kuivata joka kerta ennen kuin sen täyttää.  Veitsiä ei saisi laittaa tiskikoneeseen. Leikkuulauta pitäisi putsata hieromalla siihen suolaa.
  Myönnän kaksi ensimmäistä, ei aina jaksa ja pysty. Mutta lasisiin leikkuulautoihin ei varmastikaan tarvitse hieroa suolaa.



Ensi viikolla alkaa vihdoin ja viimein LOMA!  Sitten saattanee blogikin päästä kesämodeen.  Ja luotan siihen, että se kesäkin vihdoin sitten alkaa.  Ulkona kyllä kasvaa kukkaset ja muut istutukset.  Kesäkeittiö on saanut potkun eteenpäin yms.  Mutta kuitenkaan niihin ei ole jaksanut vielä keskittyä sen kummemmin.  Sisustushommat ovat olleet melko vähällä viimeaikoina, mutta eipä niitä voi pakottaakaan tulemaan.

Heidinen