Teinin kokkikoulu, osa kaksi

Ensimmäinen viikko kokkikoulua on takana, vaikkapa todellisuudessa sain valokuvat puhelimeen valmiista annoksista ja pääsin itse niitä arvioimaan vasta illalla töiden jälkeen.  Mutta kyllä on äiti ylpeä.   Ei mitään huomautettavaa, varsinkaan kun en ollut näkemässä siivoa enkä itse valmistusta.  Maukasta ja taisi teini olla itsekin tyytyväinen.  Alla tytön lähettämät kuvat annoksista.

 

Spagetti ja tomaattikastike pitkän kaavan mukaan keitettynä.  Parempaa kuin olisin itse tehnyt.

Curry-riisi, paistetut broilerinsuikaleet ja salaatti.  Broilerista ei jäänyt äidille maistiaisia, mutta riisi oli erittäin onnistunutta.  Näiden lisäksi innostus on riittänyt pellilliseen mokkapaloja.

Tilaamani opiskelijan keittokirjakin saapui viikolla ja sieltä on valittu ensi viikon ateria jo valmiiksi.  Keittokirjoille ominaiseen tapaan tässäkin oli aluksi neuvoja ja niksejä taloudelliseen tapaan ruoanlaittoon ja lisäksi listattuna kaikki tarpeellinen ensikeittiöön.  Ruokaohjeet vaikuttavat simppeleiltä ja hyviltä.  Ohjeita on silakkapihveistä pitsaan ja sopivasti kaikkea siltä väliltä.

Muutaman miinuksen tämäkin opus saa kuitenkin.  Sivut ovat paksua ja huokoista paperia, jotka varmasti imevät itseensä jokaisen roiskeen. Pysyvästi.   Lisäksi missään kirjassa ei kerrota kuinka monelle ihmiselle ohjemäärät ovat suunniteltu. Jotkin ohjeista vaikuttavat olevan yhden annoksen ohjeita ja jotkin 4-6 annoksen ohjeita.  Kokematon kokki ei varmastikaan osaa arvioida sitä itse kirjasta.

Kirjan saavuttua tutkimme sitä illalla keittiön pöydän ääressä. Samalla kun teini luetteli ja tarkasti, että meiltä löytyvät kaikki peruskeittiön välineet, tuli samalla opetettua mikä on mm. pallovispilä tai taikinapyörä.  Tyttökin pääsi läksyttämään.  Kahvinporojen purkki pitäisi pestä ja kuivata joka kerta ennen kuin sen täyttää.  Veitsiä ei saisi laittaa tiskikoneeseen. Leikkuulauta pitäisi putsata hieromalla siihen suolaa.
  Myönnän kaksi ensimmäistä, ei aina jaksa ja pysty. Mutta lasisiin leikkuulautoihin ei varmastikaan tarvitse hieroa suolaa.



Ensi viikolla alkaa vihdoin ja viimein LOMA!  Sitten saattanee blogikin päästä kesämodeen.  Ja luotan siihen, että se kesäkin vihdoin sitten alkaa.  Ulkona kyllä kasvaa kukkaset ja muut istutukset.  Kesäkeittiö on saanut potkun eteenpäin yms.  Mutta kuitenkaan niihin ei ole jaksanut vielä keskittyä sen kummemmin.  Sisustushommat ovat olleet melko vähällä viimeaikoina, mutta eipä niitä voi pakottaakaan tulemaan.

Heidinen