Sisustamista makkarissa

Eilen pääsin ensimmäistä kertaa tänä vuonna viihteelle. Ystävien ja miehen kanssa terassikierrokselle.  Ja kotiin lähtiessä tietenkin grillin kautta.  Selvisin hyvin vähin vaurioin, ei päänsärkyä tai pahaa oloa tms. Mutta hyvin levoton ja vähän äkäinen mieliala johon ei tuntunut mikään auttavan.  Mutta sain aikaiseksi sentään makuuhuoneen päivityksen. Ja nyt on jo aika hyvä fiilis.

Tällaiselta makkari näytti vielä aamulla.

Hirveästi ei ole tehnyt mieli viettää aikaa makkarissa. Siellä on käyty vain nukkumassa ja valitsemassa vaatteita.   Meidän vaatesäilytys on noiden verhojen takana korijärjestelmässä.  Sitä kaaosta en teille vilauta vielä pitkään aikaan.

Päätin tehdä makkarissa sen minkä voin ja kykenen, pahemmaksi se ei ainakaan voisi mennä.
Edellispäivänä ostin kympillä kaksi isoa vintageaiheista sermiä ja ne pääsivät muuttamaan makuuhuoneeseen.  Osaksi suunnitellusti, osaksi siitä syystä että koko mökkeröisessämme ei ole muualla paikkaa niille.

Kuormalavoista tehty sängynpääty sai häädön.  Ja herranen aika sitä pölyn, koirankarvojen ja kaiken muun sotkun määrää niiden alla.   Toinen uusista vanhoista sermeistä on nyt sängynpäädyssä ja ennen lavoissa kiinni olleet lampetit siirsin seinälle ja hieman kauemmaksi sivuille.

Makkarin seinät ovat muuten raakalautaa joka löytyi edellisen asukkaan asentamien cyprokkilevyjen alta puunvärisinä. Maalasin ne valkoisiksi.   Katossa on Ikeasta ostamani verhovaijeriviritys, johon ripusti ohuet, jo kerran roskistuomion saaneet paneeliverhot.  Ennen Sylvin tuloa, vaijereissa on ollut jos jonkinlaista verhoa, mutta kissa koki sen omaksi kiipeilyseinäkseen ja verhot piti poistaa unirauhan turvaamiseksi.

Päiväpeite ei ole parhaimmillaan oltuaan mytyssä jokusen kuukauden.  Näin on - petasin ihan vartavasten kuvaamista varten.  Normaalisti meillä ei enää sänkyä sijata. Väsyin naputtamaan asiasta ja kun molemmilla on unirytmit täysin omanlaisensa, on sänky yleensä aina valmiiksi sekaisin.  Mutta eipä meidän makkaria kukaan käy tarkistamassa.

Toinen sermi on sängyn vastapäisellä seinällä.  Ja kuvaa katsoessani huomaan nyt, että seinällä on ihan liikaa tavaraa.  Pitää jatkaa karsimista.  Rakastan tuota pyykkikoria.  Nyt nopeasti muisteltuna se on ainoa mieheni ostama kaluste/tavara joka on tismalleen sellainen mistä minä pidän.  Se on tehty/punottu sanomalehdistä.  Toinen vähän pienempi meillä on kylppärissä.   Pöytä on saatu facebookin lahjoituspalstalta ja pinnan ollessa hyvin huonossa kunnossa, maalasin sen.  Peilin yläpuolella on itseasiassa tauluvalaisin.   Ja yksi irronnut kattolista odottaa kiinnitystä.

Mummuni vanha piironki on harkitusti osittain vintin oven edessä.  Jonain päivänä haluaisin saada senkin hyötykäyttöön.  Nyt se on kylmä, koko talon pituinen hukkatila. Olemme sieltä kantaneet pois jokusen ikivanhan telkkarin ja edelleen sieltä löytyy edellisten asukkaiden sinne jättämiä tavaroita.

Yöpöydät ovat myös mummuni vanhat. Kerran tunsin houkutusta maalata ne, mutta onneksi en sitä tehnyt. Ne ovat hyvässä kunnossa. Ei siis mitään syytä mennä sohimaan pensselillä.  Lattialistat puuttuvat.  Haaveissani olisi saada uusi lattiat makkariin, joten jonkinlaisen aivopierun seurauksena kuvittelin saavani sen nopeammin jos en laita listoja takaisin... Ihan kuin miestä haittasi laisinkaan.

Lampetit, jotka toimivat yövaloina ovat alkujaan kullanväriset.  Ne on maalattu Mastonin kiiltävällä spraylla valkoisiksi.

Mustat cyprokkiruuvit ovat erittäin käytännöllisiä. Minulla ne toimittavat yleisruuvien virkaa.
Ja vanhat avaimet ovat heikkouteni.

Pystyisitkö heittämään pois korvasärkyneen mielimukisi?  Minä en. Siksi sille on muuta käyttöä.

Valkoinen virkattu kori on lahja ystävältä.  Puinen hedelmälaatikko odottaa inspiraatiota.  Luulen joutuvani vielä siirtämään hyllyn muualle. Jos ensin keksin, että minne.

Sylvi on tarkastanut huoneen.
 Paketissa huoneen ulkopuolella odottaa jo talvella ostettu uusi lämpöpatteri.  Uusimme lähes kaikki talon patterit talvella ja vain meidän makkarimme patteri odottaa enää vaihtoa uuteen, hienoon, valkoiseen ja lasiseen lämpöpatteriin. Tai nykyaikainen ilmaisu olisi kyllä lämpöpaneeli.  Samapa minulle.

Nyt sitten puuttuisi ne lattiat (joita en näe varmasti muutamaan vuoteen) sekä katon maalaus.  Olen lukenut blogia Diagnoosi: sisustusmania joka täynnä mielestäni aivan uskomattoman upeita sisustusratkaisuja ja tyylillisesti hyvin paljon juuri sitä mistä pidän ja niin hassulta kuin se saattaa kuulostaa, olin helpottunut kun huomasin että siitäkin kodista löytyy matalaa sisäkattoa.    Välillä matala tila painaa jopa ryhtiä alas.  Kalusteiden kanssa saa olla helisemässä kun kaikki näyttää kotiin tuotuna aivan liian järkälemäisiltä.  Olen miettinyt kattojen maalausta tummemmalla sävyllä, mutta samalla pelännyt että se saa tuntumaan tilat vielä matalammilta.  Kunnes tuolta blogista näin, että päinvastoin se saa tilan tuntumaan korkeammalta.

Nyt on tämä sunnuntai niin pitkällä, että voikin vetäytyä pian peiton alle. Jospa sitä aamulla heräisi hieman paremmalla tuulella. :)

Hyvää yötä!


Heidinen

Kirppistelyä Keravalla

Tänä päivänä olin ensimmäistä kertaa Keravalla ja pääsin "piipahtamaan" Fidan lähetystorilla.  Kerava vaikuttaa rauhalliselta ja mukavalta alueelta ja taidanpa ajella tutustumaan paikkoihin joku päivä ihan ajan kanssa. Täysin turistina.  Tänään piti vähän kiirettä.  Sain kuitenkin muutamia vinkkejä mm. muista kirppareista, leipomoista ja kauniista ulkoilualueesta, jonka nimeä en nyt tietenkään enää muista.

Se on kumma miten ihminen kangistuu kaavoihinsa ja pyörii vain omissa tutuissa ympyröissään, vaikka samalla haaveilee uusista paikoista, asioista ja tekemisistä. Pitää päästä matkustamaan pitkälle, vaikka ei tunne kotiseutuaan edes alle 100km säteellä.

Pientä tuliaista löysin myös kotiin.
Kuten nämä kiinalaiset kolme kulhoa, sekä kaksi lusikkaa. Olen muutaman viikon ajan koettanut etsiä netistä vastaavia.   Myös Sylvi ehti jälleen työntämään kuononsa kuvaan.

 Ja tämän maustetelineen, jota en kertakaikkiaan voinut jättää perään.  Taisin vähän rakastua.  Hintaakin kokonaisuudella oli huimat 80snt....  Astiat ovat ihan ehtaa lasitavaraa ja teline rautaa.

Lähtipä mukaani myös hame ja muutama hellepäivän paitakin. Mutta jo maksettuani ostokset näin lasivitriinissä jotain.  Jotain mitä olen etsinyt todella pitkään.  Nimittäin herätyskellon.  Sähköjohdolla.  Tosi retron.      Minulla oli Fossilin taivaansininen ihan äänetön, vintagemalliston herätyskello, joka hajosi enkä ole huolinut toista ennen tätä.
Myyjä vielä ehdotti minulle avokauppaa, joten jos kello osoittautuu vialliseksi, saan palauttaa sen.

Vielä se on pysynyt ajassa ja soittoääni on sellainen käheä pärinä, joka ei heti nosta verenpaineita aamulla tappiin.  Ainoa heikkous on sähkökatkot.


Aloitin myös kesäloman tänään, joten nyt on vähän enemmän aikaa keskittyä kotona odottaviin hommiin. Ja tiedossa on toivottavasti muutama valmis muutos, joiden kautta tulen avaamaan kotimökkimme ovia vähän lisää teille. Vaikkakin meillä ainoa pysyvä tyyli on muutos. Ystävät ja sukulaiset muistavat usein päivitellä, että meillä on aina erinäköistä heidän tullessaan.

 Vielä en niin kovasti ole kehdannut paljoa kotiamme teille näyttää.   Olen itsekkin ollut yllättynyt miten korkea kynnys on.  Kotini on kuitenkin linnani.

Ihanaa alkanutta heinäkuuta! 


Heidinen

Voi pyhä Sylvi!

Haluan kertoa teille Sylvistä.  Sylvi on hieman yli vuoden ikäinen. Kissakoira, poikatyttö ja rasavilli. Sylvi on aina siellä missä minäkin ja siksi ajattelin tarvitsevan oman esittelyn, sillä se on ehtinyt luteeksi jo hyvin moneen kuvaan täällä blogissakin.  Se on myös päässyt banneriin mukaan.

Sylvin syntymäaika ei ole tiedossa.  Huhtikuussa 2014 on arvio. Se taisi olla hieman liian pieni vielä meille tullessaan ja sai myös sekarotuisen Lilon hormonit välittömästi sekaisin.  6-vuotiaalla Lilolla tuli ensimmäinen valeraskaus, mutta se piti hyvän huolen pennustaan.

Toinen koiramme, hovawartti Vilma piti pitää ensimmäiset kuukaudet erillään kissanpennusta, sillä näennäisestä rauhallisuudestaan huolimatta se saattoi hyökätä ja yrittää napsahtaa kissaan hampaillaan kiinni.   Talo oli jaettuna kahteen osaan, toinen kissalle ja toinen koiralle. Molemmat tuijottivat toisiaan lasioven läpi, Sylvi keimaillen.
  Sitten eräänä aamuna viedessäni Vilpuria ulos tarhaan, se tarhan ovella istahti pyllylleen eikä suostunut liikahtamaankaan. Tällainen hiljainen vastarinta on jotain niin käsittämätöntä erittäin touhottavalle koiralle, että otin sen tosissani ja vapaapäiväni kunniaksi(?) päätin olevan aika Sylvin ja Vilman selvittävän välinsä.  Joka sitten olikin yhtäkkiä helppoa, muutaman tunnin kyräilyn jälkeen yhteiselo alkoi sopuisasti.

Edelleen kuitenkin Vilpuri saa kuonolleen jos menee liian lähelle ison nenänsä kanssa, mutta Lilo saa kissalta ajoittain korvapesuja.

Lasten suhteen Sylvi on ollut hämmästyttävä. Se on tismalleen siellä missä ne pienimmätkin tenavat, kuitenkaan koskaan ei raavi tai pure lapsia huolimatta miten rajuiksi leikit menevät.  Aikuiset taas saavat täyslaidallisen. Kissa ei luovuta vaan saattaa hyökätä aina uudestaan ja uudestaan kunnes se on pakko viedä muualle rauhoittumaan. Se myös valitsee porukasta aina yhden ihmisen jota kiusata.  Sitten ottaessani Sylviä mukaan töihini, se reagoi asiakkaisiin samoin kuin lapsiin. Ei edes kynnen kärjellä raapaissut, kun taas työkavereitteni kimpussa se saattoi olla välittömästi.  Olisi kiva tietää miten se osasi tehdä eron asiakkaan ja työkaverin välillä? 

Siitä on ihanaa pudotella tavaroita. Pääsiäisenä se meni virpomisvitsoista aivan sekaisin.  Eräältä pieneltä virpojalta koetti vetää vitsaa käsistä kesken lorun. Ja jouluna kuusenkoristeet tuli moneen kertaan ripustettua uudelleen.

Se nuolee valokuvia(!) ja keittiön ikkunan karmeja. Se hinkuaa ulos, mutta haluaa yleensä heti takaisin sisälle roikkuen ovenkahvassa.   Se osaa avata oven hyppäämällä kahvaan, paitsi jos tietää sinun olevan vaikka vessassa. Silloin se ei yritäkään avata ovea, vaan naukuu oven takana tasan niin kauan kunnes ovi avataan sille.  Silloin se nostaa tyytyväisenä hännän pystyyn ja köyristää vähän selkäänsä ennen kuin kävelee varpaisillaan ryhdikkäästi sisään.   Se kiipeää ja hyppii aivan kaikkialle.  Istuskelee väliovien päällä tai verhotangolla.  Sylvi rakastaa pahvilaatikoita joita se silppuaa repimällä siitä palan kerrallaan. Oikeastaan se silppuaa mitä tapahansa.   Kun aamulla laitamme koirille ruokaa, se syö koirien kupeista minkä ehtii ennen kuin koirat saavat annoksensa ja menee vasta sitten omalle kupilleen.

Öisin se tulee nukkumaan jalkojeni päälle tai jos sitä ei nukuta, se kiipeilee sängynpäädyssä (Kuormalavat) ja hakkaa meitä päähän tassullaan sieltä suojista.   Aamulla se saattaa herättää samoin. Illalla se saa hepuleita jolloin seinätkään ei riitä pysäyttämään sen ryntäilyjä. Jos kävelet, se hyökkäilee nilkkoihin.

Se ei kehrää. Joka on minusta outoa, mutta ilmeisesti kaikki kissat eivät vain kehrää?  Jos se on oikein tyytyväinen, se ikään kuin kurnahtaa, kerran. Kuitenkin se on ihan selvästi onnellinen rämäpää joka viihtyy ihmisten seurassa. Kehräämisen sijaan se alkaa pesemään ihmistä.  Se viihtyy sylissä jos kävelet, muussa tapauksessa se raatelee sinut.

Suurin piirtein tällainen on ihana pieni petomme, joka saattaa tehdä minusta vielä vanhana hullun kissanaisen. Se on niin ärsyttävän, raivostuttavan ihana!


Heidinen