28. toukokuuta 2016

Poimulehti pihalle ja ruokapöytään

Poimulehti, kurttulehti, hiiren hame, Neitsyt Maarian viitta... vihdoin sain sitä kotipihalleni ja käden ulottuvilleni.





No, ei se minusta ole mitenkään erityisen kaunis kukka. Aika vaatimaton ja melkoisen yleinenkin. Poimulehteä kasvaa myös ihan villinä esim. teiden varsilla.  Mutta tätä kasvia en halunnutkaan ulkonäkösyistä.

Villivihannekset ja hortoilu ovat kova sana nykyään. En ole mennyt hurahtamaan siihen sen enempää, mutta kun ikää alkaa olemaan lähemmäs keski-ikää, niin kaikki keinot ovat sallittuja.
Vanha kansa sanoo:
"Mene kedolle paljain jaloin aikaisin aamulla nuolaisemaan poimulehden kastepisara, tällöin pysyt tuoreena, terveenä ja kauniina pitkään".

Poimulehdellä voi värjätä lankoja kellanvihreiksi ja ennen kaikkea se on naisten rohto. Nimittäin Poimulehti tukee hormonitoimintaa ja tasapainottaa PMS-oireita ennen kuukautisia ja auttaa muissakin kuukautisongelmissa, mm. kuukautiskivuissa. Lisäksi siitä on apua ruuansulatuksessa, kivun- ja tulehduksen hoidossa, unen saannissa ym.




Törmäsin alkujaan Hortoilu.fi sivulla poimulehteen. Seuraavaksi löysin Tallinnasta poimulehtiteetä. Se maistuu miedolle ja hunajan kanssa voittaa kaikki normiteet 6-0.  Täällä on ensimmäinen juttuni siitä.  Sieltä löytyy linkki myös Tikkurilan Marttojen sivulle, josta olen kopioinut seuraavan tekstin pätkän;

Kasvin lehdet sisältävät: Kasvi on todellinen vitamiinipommi: neljä kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa.
Käyttö rohtona: Sisältää salisyylihappoa, joka lievittää kipua ja poistaa tulehduksia (esim. rakot ja hirtymät). Eteeriset öljyt, tanniini- ja katekiinityyppiset parkkiaineet supistavat limakalvoja ja edistävät ruuansulatusta. Ne parantavat myös ripulia ja verenvuotoa. Poimulehti rauhoittaa ja laukaisee vatsan kouristuksia. Kukkivasta poimulehdestä saa ihanaa naisen hyvinvointia hellivää teetä!!!! Säännöllinen käyttö lievittää kuukautiskipuja ja vaihdevuosivaivoja sekä tasapainottaa
hormoonitoimintaa eli on NAISTEN PARAS YSTÄVÄ.
Vinkit: Vanhan kansan kertomaa: poimulehti tyynyn alla takaa levollisen unen. Tuoreesta tai kuivatusta poimulehdestä haudutettu tee sopii myös kasvisliemeksi. Hauduta isot poimulehdet väsyneitä ja turvonneita jalkoja hoitavaksi kylvyksi.


Lähetin poimulehtiteetä ystävän tyttärelle, jolla alkoi kovin kivuliaat menkat. Pian tuli pyyntö josko sitä olisi lisää. Tyttö koki teen helpottavan.  Kun teet loppuivat, kuivatin lisää työpaikan pihalta pihistämistäni lehdistä.  Toki lehtiä ja pehmeitä kukintoja voi käyttää myös salaateissa, smoothieissa ym. ruuanlaitossa.  Itse en ole tohtinut vielä kukintoja kokeilla.

Tuolla Hortoilu.fi sivulla blogin kirjoittaja kertoo vaihdevuosiensa alkaneen, kun kuukauden käytön jälkeen kroppa heräsi uudestaan uudestaan.  Tyttärellään loppuivat kivut.  Kannattaa käydä lukemassa. Hän osaa kirjoittaa asiasta paljon kauniimmin kuin minä.

Siksipä minä ilolla otin vastaan työkaverilta kahdessa muovikassissa tätä vihreää kultaa, koska minä uskon sen tehoon.
Ja hyvin lämpimästi suosittelen kokeilemaan.  Tosin ihan tien vierestä en menisi keräämään. Voi tulla mukana terveydelle vähemmän suotuisia ainesosia, mitälie partikkeleita.


Heidinen










27. toukokuuta 2016

Purkkapalloautomaatti

Tämä lienee vilahtanut aikaisemmissa jutuissani joskus? Ehta, uusvanha kolikoilla toimiva purkkapallokone.




 Ostin sen aikanaan, jokunen vuosi sitten jo veljeltäni ja tallessa oli enää yksi ainoa purkkapallo. Ja koska kyseessä on ehjä ja hauska vempele, niin pitäisihän siihen täytettä saada.  Mutta eipä ole löytynyt vaikka kuinka on kaikkialla karkkihyllyjä tutkinut. Ei, ennen tätä päivää.



Täysin identtisiä pallukoita sen viimeisen purkkapallon kanssa. Sillä erolla tosin, että nämä ovat karkkeja.  Varsin hintaviakin sellaisia tästä päivästä lähtien.  Jos sokerihammasta alkaa kolottamaan, on pulitettava 20cent. per karkki. 

Jossakin välissä on käytävä vielä ostamassa pari rasiaa, että saa automaatin täyteen, mutta nyt olen iloinen ja ihailen kojettani kaikessa rauhassa :)


Heidinen



23. toukokuuta 2016

Kevätkesä on ihmisen parasta aikaa!?

Huomenta!  Ihanaa sanoa niin puoli viisi iltapäivällä.  Yövuorojen parhautta.

Herättyäni kävin pihalla kävelyretkellä. Pidemmälle ei jaksa. Aivan mielettömän ihanan mahtava ilma!  Kun pari kuukautta sitten ahdisti kaikki ulkoilu, nyt voisin asua ulkona.




Syreenit kukkivat, Tuomi kukkii, Kirsikka ja päärynä kukkii, Norjan angervot kukkivat. Voikukat kukkivat. Edelleen olen sitä mieltä, että toukokuu on vaan ihmisen parasta aikaa.


 
 
Äitini viime vuonna lahjoittaman/sijoittaman Pionin luulin jo tappaneeni, mutta niin se on hurjalla vauhdilla alkanut kasvattamaan varttaan.  Siirto savimaahan oli oikea ratkaisu.
 



Samoin pieni ruusu tekee uutta nukenrattaiden rungon sisällä.  Mutta suurin yllätys oli tuo pitkävartinen kukka joka on tulossa vierestä.  Muistan kyllä syksyllä tunkeneeni maahan sille kohtaa jotain kukkasipulia, mutta kun en millään muista mitä. Enkä tunnista.  Aika jännittävääkin keväällä seurata mitä on tulossa ja mistä, sillä vakaista aikomuksistani huolimatta en koskaan ole saanut aloitetuksi puutarhakirjaa.

 
Viikolla ostin itsepalvelu kirpputorilta Syysleimun taimen. Se toistaiseksi näyttää edelleen hyvinvoivalta.  Pitää hieman opiskella siitä lisää. Maksoin sitä 4euroa, toivottavasti se antaa iloa edes sen edestä.
 

 
 
Tämäkin tuulikello ilahdutti minua suuresti.  Nyt, oltuaan vuoden ulkona, se alkaa näyttää juuri oikeanlaiselta kun ruoste antaa patinaa.  Täällä voit kurkata miltä tuulikello näytti vuosi sitten uudenkarheana.
 
 




Vielä yksi kuva. Ei kaunis, mutta käytännöllinen. Sillä punainen pikkukaappini odottaa edelleen pääsyä käsittelyyn, joten siinä on työhuoneeni valmiina odottamassa.

Tänä vuonna ei siis otetan pihan, puutarhan tai minkään ulkoilmaasian suhteen mitään paineita. Nurmikko leikataan kun siltä tuntuu ja muuten nautitaan jokaisesta auinkoisesta päivästä jonka saamme.


Heidinen





16. toukokuuta 2016

Kesään virkattu pontcho helposti


Lauantai oli se päivä kun satoi ja satoi.  Kun pakolliset kauppa (ja kirppari) kierrokset oli tehty, niin päivää oli silti hyvin pitkälti jäljellä.  Kirpparilta olin löytänyt itselleni kesämekon ja sen innoittamana aloin etsiä nopeaa ja helppoa mallia pontchoon, sillä mekko on hihatonta mallia eikä meidän kesässä pärjää ilman lämmikettä kuitenkaan.   Löysinkin kivan mallin DROPS Desingn- sivulta.  Voit käydä kurkkaamassa ohjetta täällä.      Itse seurasin ohjetta mukaillen, sillä käytin pois vanhat jämälankani mm. Novitan puro, Novitan bambu ja joitakin vyötteensä jo hukanneita puuvillalankoja.



Alkuun tein hieman pienempiä pylväitä joita sitten loppua kohti pidensin. Koukun kokona 4.

Oli mukava virkata katsellen samalla telkkaria, sillä todellakaan tällä mallilla ei tarvitse kokoajan laskea silmukoita tai seurata silmä kovana ohjetta.  Lauantaina siis iltapäivällä aloitin ja sunnuntai-iltana virkkasin viimeiset kierrokset.








Näiden kaveriksi löytyy vielä virkatut (tai sen näköiset) saapikkaat sekä ballerinat, mutta koska kamera päätti haluta välittömästi lataukseen, jäi niistä kuva ottamatta.

Heidinen




13. toukokuuta 2016

Blogger Regocnition Award

Taisi olla vielä huhtikuu kun Taru Another Story - blogista antoi minulle tunnustuksen, Blogger Regocnition Award.  Iloinen yllätys, sillä aina välillä unohdan, että joku muukin saattaa vierailla täällä.  Vaikka aikaa meni, niin en unohtanut sitä.  Kiitos Taru!


 
Ohjeet palkinnonsaajalle:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi



Miten aloitin bloggaamisen?    Itseasiassa jo 2012. Siitä ei ole vain enää todistusaineistoa enempää kuin kyseiseltä vuodelta säästämäni videolinkki. Aloitin blogin tupakoinnin lopetuksen tueksi. Ikään kuin kanavaksi johon purkaa sen kaikki ahdistus, ilo, tuska, työ ja ... kaikki.    Aktivoiduin uudestaan noin vuosi sitten ja tulos on teidän kaikkien nähtävillä.  Nimi blogissa on pysynyt samana, sillä yleensä kaikki vaan on vähän vaikeeta.

Mitä ohjeita voisin antaa aloittelevalle bloggaajalle?  
Aloittaessasi olet varmasti miettinyt jo suurin piirtein aiheen ja nimen blogillesi. Kun sen lisäksi kirjoitat siitä mikä on sinulle tärkeää ja pysyt uskollisena itsellesi, niin se riittää!   Kaikki muu oppi ja taito tulee ajan kanssa. Jos lähdet hötkyilemään ja haaveilet nopeasta superstaran maineesta, niin todennäköisimmin olet jo väärällä tiellä.  Ellet sitten tiedä jotain mitä minä en vielä ole keksinyt ;)

Sitten minun pitäisi keksiä 10 bloggaajaa palkinnon saajiksi... Hhh huh!
Nyt on pakko sanoa, etten taida kehdata nyt vaivata ketään henkilökohtaisesti.  Paitsi...

Jos sinulla on blogi ja luet tätä; Olet haastettu!

Kun olet tehnyt postauksesi, käy ilmoittautumassa kommenttikenttään niin tulen samantien katsomaan.  Sillä ei ole mitään väliä minkälainen blogisi on. Olen kiinnustunut näkemään löydänkö lisää luettavaa.  Ehkä juuri sinun ajatuksiasi?


Heidinen






11. toukokuuta 2016

Högforsin "katukeittiö"/Säästökeitin

Ei juma! Miten ihminen voi unohtaa omistavansa jotain tälläistä?  Minä selvästi voin!   Mutta toisaalta, sainpa kokea toistamiseen sen ilon jonka tämän saaminen aiheuttaa. 




Hain liiteristä tänään jotain. En muista mitä, sillä kaikki muu unohtui sen siliän tien kun näin etäisesti ämpäriä muistuttuvan tumman likakasan ja hokasin hetken kuluttua mikä se on.   Kiikutin "ämpärin" välittömästi ulos ja tein tilannearvion.  Likaa ja ruostetta, mutta pääosin ehjä.  Käyttökelpoinen!  Wu-Huu!






Ei kovin kaunis juuri löytyneenä?   Hain jääkaapista silavaputkilon, työkalupakista pienen teräsharjan, hieman hammasharjaa suuremman ja aloin töihin.  Kun oin saanut koko komeuden harjattua, se oli sinapin keltainen ruosteesta.





Sitten voitelin katukeittiön kauttaaltaan silavalla.  Tässä vaiheessa Sylvikin kiinnostui ja tuli apuun.  Hankaliin paikkoihin pikku teräsharja oli omiaan myös silavan levittämisessä.




 Pökköä pesään ja sitten vain annettiin kuumuuden ja rasvan tehdä tehtävänsä. Luulin ensin tämän olevan jokin Aasialaisvalmiste, mutta yllätyksekseni keittotasoa kiersi tuttu teksti monen vanhan kodin keittiöstä. Högforsin tehdas- Rapid - Högfors bruk.   



Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä onko minulla käsissäni jokin vanha vai uusvanha pikkukeittiö.   Mutta sen tiedän, että minulla on erittäin toimiva pikkuliesi! Ensimmäinen kattilallinen pottuja siinä on jo keitelty.

Onneksi on Google.  Aika pian alkoi löytymään vastauksia.  Jos tämän oman aikansa mikroaaltouunista haluat tietää lisää, niin täältä, Museo käy kirjastossa - blogista löysin ensitietoa.  Keitin on 1900-luvun alkutaipaleelta. 

Vaikka itse käytin ja käytän tätä ulkona, palamattomalla alustalla, niin keittimen voi myös viedä naiden tietojen mukaan sisälle ja nostaa puuhellan päälle, hellanrenkaiden paikalle ja savut menevät hormia pitkin ulos. 




Heidinen




10. toukokuuta 2016

Kesän korvilla

Olen laiminlyönyt blogiani reilun kuukauden. Päivittäin se on ollut mielessä, hieman stressannutkin, mutta mikään täällä puolen ruutua ei ole ollut minusta jakamisen arvoista.  Kaikki kesken- kausi jatkuu, eikä minusta ole reilua aina vain esitellä keskeneräisyyksiä tai suunnitelmia.  Vuoden aktiivisen bloggaamisen jälkeen, tuntui myös etten halua aloittaa samojen juttujen kiertoa uudelleen.  Juhlimme Vapun ja Äitienpäivän.




Mutta nyt kun kelit ovat ihanimmillaan, koko kesä on edessä ja vielä vapaapäivät ovat sallineet elämän siirtyä pihalle, tuntui nyt olevan hyvä aika palata :)

Pihaa on siivottu, raivattu ja haravoitu. Viimevuotisen kasvimaan olen lähestulkoon kokonaan purkanut. Siirsin osan toiselle puolen pihaa, jonne paistaa koko päivän aurinko ja osan varastoin.
Vuodentakaisen lavapuutarhan näet täältä ja täältä. 

Nyt se nurkka pihaa näyttää tällä hetkellä aika lohduttomalta, eikö?  Kuvassa se sentään kylpee aamuauringossa. Mutta aamuaurinko ei oikein riitä, jos satoa mielii. Eikä niistä kotiloistakaan apua ollut.



Tulevalle kesälle on laatikot kasattu pihan etelä puolelle. Jos minä en avomaankurkkujani nyt saa, niin johan on kumma.



Nurmikko rehottaa jo villinä, mutta ruohonleikkurit ovat vielä huoltamatta.  Olen kuitenkin iloinen, sillä viime heinäkuinen Operaatio raparperin pelastus on onnistunut ja siirtotaimi on alkanut vahvan kasvun.



Vihdoin pääsin myös vaihtamaan ruskeat ja kuivat kanervat pihatien juuresta polkupyörään. Harkitsin ensin muovikukkia polkupyörään, sillä epäilen jaksanko käydä kastelemassa kukkaparkoja, mutta muovikukat näyttävät maksavan suhteettoman paljon. Kirpparillakaan en niihin ole törmännyt.   Mutta onhan aidot aina aidot.




 Uskaltaisinkohan luvata palata ruotuun ja päivittäväni taas säännöllisemmin blogia?  Lupaan ainakin yrittää.

Ihanaa toukokuuta


Heidinen